Kiinalainen poliisiauto, suuri palomuuri ja poika nimeltä Perjantai

Ihan ensimmäisenä haluan pyytää anteeksi – tämän blogin päivitys täältä Kiinasta ei olekaan ihan helppoa. Nimittäin muunmuassa Facebookin ja Youtuben lisäksi suurella palomuurilla blokattujen sivujen listalle on päässyt myös Blogger. Olen kuitenkin (selvästikin) päässyt kiertämään kyseisen palomuurin ainakin tänään! En myöskään pysty lisäämään tekstiin kuvia. Huoh, Kiina.

Saavuin Kiinaan vähän yli viikko sitten, noin kuuden aikaan lauantai aamuna. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä ihan hyvin, sillä lentokentällä pääsi etenemään oikein mukavasti ja vaikka laukkua täytyikin odotella melkein tunti, jatkoin hyvillä mielin kohti BTBUta etukäteen katsomallani bussilla.

Bussin saapuessa oikealle pysäkille, pääsin panikoimaan ensimmäistä kertaa. Pysäkki oli nimittäin ison tien sivussa, enkä tietenkään voinut käyttää puhelimeni karttapalvelua joten hetken vaelleltuani isojen laukkujen kanssa, päädyin ottamaan taksin.

Taksilla pääsin BTBUlle suhteellisen helposti, vaikka kuski joutuikin kysymään neuvoa pari kertaa. Koululla huokaisin helpotuksesta ja kävelin päärakennukseen, jossa minun olisi pitänyt saada yhteys henkilöön nimeltä Tina, mutta kyseinen henkilö ei tietenkään vastannut puhelimeen ja toimisto oli luonnollisesti kiinni koska oli lauantai. Tässä vaiheessa otin syvän henkäyksen ja katsoin kelloa, joka oli vasta yhdeksän ja istuin aulaan odottamaan. Ehkä saisin yhteyden myöhemmin.

Kellon lähestyessä yhtätoista ja noin kymmenen vastaamattoman puhelun jälkeen aloin jo harkita lähimpään hotelliin kirjautumista. Kukaan koulussa lauantaisin työskentelevä henkilö ei nimittäin puhunut englantia, ja halusin noin 15 tunnin matkustamisen jälkeen suihkuun ja ruokaa.

Seuraavan tunnin aikana alkoikin tapahtua. Koulun vartija kutsui paikalle kiinalaisen opiskelijan joka puhui englantia. Hänen kauttaan minulle selvisi, että koulu on kiinni maanantaihin asti ja että Tina on paikalla vasta 8.30 maanantai-aamuna. Hetken kuluttua apunani oli noin 6 kiinalaista opiskelijaa, joista yksi – poika nimeltä Perjantai – vei minut International dormiin, hoiti sisäänkirjautumisen ja vei minut vielä syömään koulun ruokalaan.

Palattuani dormiin lounaan jälkeen huokaisin helpotuksesta ja sallin itselleni ansaitut 3 tunnin päiväunet. Herättyäni päätin lähteä tutkimaan kampusta omin päin, mutta törmäsinkin samassa siivessä asuviin ruotsalaistyttöihin, jotka kutsuivat minut viettämään iltaa muiden vaihtareiden kanssa. Vaikka olinkin väsynyt, päätin että haluan tutustua ihmisiin, joiden kanssa tulisin viettämään seuraavat kuukaudet.

Maanantaina pääsin vihdoin rekisteröitymään ja ensimmäisille oppitunneilleni. Vaihtarien tunnit pidetään kaikki samassa luokassa, joka muistuttaa jonkun kauhuleffan lavasteita kalteriovineen ja ränsistyneine penkkeineen. Opettajien englanninkielen taso vaihtelee kauheasta hirveään ja opetuksen sisältö on aineesta huolimatta sama – Kiinan historia. Tuntien aikana onkin siis paras keskittyä esimerkiksi kiinankielen opiskeluun tai blogin päivittämiseen. Opiskelun olen suosiolla jättänyt vapaa-ajalle, koska silloin voin käydä powerpointit läpi kaikessa rauhassa ja katsoa mistä kurssilla oikeasti on kyse.

Kampuksella on usein aika tylsää, joten olemme vaihtarien kanssa keksineet kaikenlaista tekemistä kuten sulkapallon pelaaminen, kuntosali ja pelikortit – ainakin silloin kun kampukselta lähteminen ei ole mahdollista. Harvoin nettikään toimii niin hyvin, että oikeasti pääsisi katsomaan esimerkiksi elokuvia.

Viime viikonloppuna kävin kaverieni kanssa Beihai puistossa, joka sijaitsee Kielletyn kaupungin vieressä, sekä Nanluoguxiangin kadulla. Löysimme ihanan länsimaisen ravintolan ja paljon kivan oloisia kahviloita. Sinne palataan ihan varmasti.

Beihai puistossa oli paljon temppeleitä ja iso järvi, jossa paikalliset seilasivat ympäriinsä pienillä veneillä. Uskomattoman rauhallinen paikka ja ilmakin tuntui ihanan puhtaalta.

Toinen viikko Kiinassa alkoikin vauhdilla. Pääsin muunmuassa kiinalaisen poliisiauton kyytiin ja jopa poliisiasemalle asti. Ennen kuin kukaan panikoi, ei – en tehnyt mitään rikollista. Olimme palaamassa kiinalaisesta kauppakeskuksesta (joka oli 5 kerroksinen, monesta rakennuksesta koostuva tuhlausparatiisi. Onnistuin kuitenkin hillitsemään itseni ja pääsin ulos tuhlattuani vain 45 RMB) kun aivan tavallisen näköinen mies törmäsi kaveriini ja noin 10 sekunnin kuluttua tajusimme että kaverini puhelin oli varastettu. No varas oli tietenkin hypännyt takaisin bussiin ja onnellisesti pakomatkalla, joten kiirehdimme kiinaa puhuvan kaverimme luokse soittamaan poliisille.

Noin viidessä minuutissa meidän kaikkien piti hakea passit ja mennä koulun portin eteen, josta meidät haettiin poliisiautolla! Vartijoilla oli ainakin hauskaa kun viisi länsimaista opiskelijaa astui poliisiautoon hämmentyneenä. Poliisiasemalla meidät pyydettiin istumaan ja kertomaan kaikki pienetkin yksityiskohdat varkaudesta, kunnes noin puolen tunnin kuulustelun jälkeen pääsimme takaisin kotiin – jälleen poliisiautossa.

No ei voi ainakaan sanoa, että elämä ei olisi jännittävää!

Kirjoitteli,