Uusi vuosi, uudet kujeet

Vaikka tuntuukin vähän hassulta sanoa uusi vuosi, uudet kujeet näin huhtikuussa, en olisi voinut keksiä sopivampaa otsikkoa tälle postaukselle. Minulle tämä vuosi alkoi oikeastaan vasta helmikuussa - ja se alkoikin ryminällä. Kaveripiiristäni lähti useampi ihminen takaisin kotimaahansa ja työnkuvani muuttui aika isosti. Suomessakin on tullut vietettyä aika paljon aikaa (ja siellä ollaan tälläkin hetkellä, terveisiä Mikkeli-Helsinki väliltä!) Vaikka muutos onkin positiivinen asia, se aiheutti aikamoisen hullunmyllyn jo muutenkin kaoottiseen arkeeni. 

Takapiha

Stressitasojen kohotessa alkoi kuitenkin tapahtua pelkästään positiivisiakin asioita. Helmikuussa asunnonhakua aloittaessani tuli puheeksi, että yksi parhaista ystävistäni muuttaisi tänne ja universumi taisi olla meidän puolellamme, sillä löysimme melkein heti upean (lattiallisen) kaksion Haagin keskustasta.

Muuttokuormaa vanhasta kämpästä

Muutto sujui suhteellisen kivuttomasti kuubalaisten muuttomiesten avittamana ja huonekalutkin löytyivät helposti Facebook kirpputoreilta ja tottakai IKEAsta. Asunto ei tietenkään ole vielä läheskään valmis, mutta päätimme kämppikseni kanssa, että asunto saa muotoutua kodiksi ajan kanssa, sillä kaikki tarpeellinen löytyy jo kaapeista ja huonekalut ovat suurimmaksi osaksi paikoillaan.

Tyhjä olohuone

Jouduin ensimmäistä kertaa koskaan tekemään sähkö-, vesi-, ja kaasusopimukset. Nettisopimus löytyi onneksi valmiina, vaikka salasanaa saikin odotella aika pitkään. Vaikka lähes kaikki teksti sopimuksiin liittyen onkin hollanniksi, työkaverini avustuksella sain tämänkin asian hoidettua. Huh.

Scheveningen ♥

 Jossun muutettua tänne Hollantiin sain itsekin hyvän syyn lähteä katsomaan Haagia uudelleen. Vaikka olenkin asunut Haagissa kohta vuoden, aika paljon ns. turistijuttuja on vielä tekemättä. En ole koskaan käynyt esimerkiksi Mauritshuisissa tai Madurodamissa. Niin elämä vaan muuttuu arjeksi..

Nam, huom. suomalainen design!

Nyt kun suurin muuttostressi on takanapäin olen oikeastaan aika helpottunut. Ihanaa kun voi katsoa televisiota omalla sohvalla ja makuuhuone on vain nukkumista varten. Tuparitkin ovat jo suunnitteilla:)

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olen viettänyt viimeaikoina aika paljon aikaa Suomessa, lähinnä työn puolesta. Tälläkin hetkellä kirjoittelen junassa kohti Helsinkiä, josta lennän vihdoin kotiin huomenna aamulla. Takana onkin aikamoinen reissu, yli 20 tuntia junassa ja melkein 2000 kilometriä autolla. Olenkin sahannut Suomea aikalailla laidasta laitaan ja vaikka reissu onkin ollut mielenkiintoinen ja työn kannalta tärkeä, olen enemmän kuin valmis menemään kotiin ♥

Täytyy kyllä sanoa, että on täällä Suomessa aika nättiä Hollannin luontoon (tai sen puutteeseen) verrattuna. Oli pakko pysäyttää auto pariin otteeseen kun oli niin nättiä. Ehdin myös mökille viikonloppuna. Ihanaa! Annetaan kuvien kertoa loput.

Pekka ♥

Terveisin Suomesta,

Terveisiä Pekingistä

Hahaa keksin ehkä vihdoin keinon kiertää suuri palomuuri ja lisätä kuvia blogiin? Se nähdään kohta...

Viimepäivät ovatkin kuluneet mukavasti, nimittäin lomaillessa, sillä Kiinassa on ensi viikon tiistaihin asti kansallinen loma. Suunnitelmissa oli käydä katsomassa Pekingin nähtävyyksiä, mutta kansallinen loma tarkoittaa myös sitä että koko Kiina suuntaa kohti pääkaupunkia ja siksi esimerkiksi kielletty kaupunki ei tullut kuuloonkaan suunnitelmia laatiessa. Onneksi Pekingissä on vaikka mitä nähtävää, vaikka jättäisikin suosituimmat turistikohteet toiseen kertaan:)

Pekingissä asuessani olen huomannut yhden asian. Kannattaa tutustua oikeisiin ihmisiin, jotka tuntevat lisää ihmisiä. Oikeilla kontakteilla pääsee monen mutkan ohitse ja yleensä säästää sievoisen summan rahaakin. Tämä sääntö pätee lähinnä yöelämään, mutta viime viikon lauantaina pääsin nauttimaan vähän erilaisesta aktiviteetista.

Suuntasimme nimittäin noin puoliseitsemältä aamulla kohti Pekingin olympiakaupunkia, jossa osallistuimme Colour Festivaliin, viralliselta nimeltään Rainbow Run. Käytännössä tapahtumassa käveltiin/ juostiin viiden kilometrin matka, samalla kun ihmiset heittelivät toisiaan (myrkyttömällä?) värijauheella. Lähes ainoina länsimaisen näköisinä henkilöinä olimme tietenkin kaikkien suosikkikohde ja juoksun loppuessa päältämme löytyi aikamoinen väriskaala.

Suurin osa lomapäivistä on mennyt lähinnä shoppaillessa ja Pekingiin noin yleensä tutustuessa. Ostimme San Li Tunista ison kasan DVD:itä joita on nyt mukava katsella IKEA reissun jälkeen mukavasti sisustetussa huoneessa. En oikeastaan ostanut muuta kun lakanat, pari kynttilää, pyyhkeitä ja tyynyn, mutta pienetkin asiat piristävät tätä tylsää huonetta aika mukavasti.

Kiinan IKEAkin oli oikeastaan aikamoinen kokemus. Toisin kuin Suomessa, jossa IKEAssa shoppailu on oikeastaan aika helppoa, täällä Kiinassa siellä leikitään kotia. Kokonaisia perheitä nukkuu esittelyhuoneissa, syö esittelykeittiöissä (emme edes uskaltaneet vilkaista vessaan..) ja jono ravintolaan oli ainakin kaksi tuntia pitkä, joten tällä kertaa jäi IKEAn lihapullat kiinalaisille. No, ainakin huone on nyt mukavampi!

Vaikka tiesimme, että turistikohteet ovat luultavasti ihan tupaten täynnä, päätimme silti torstaina kerätä rohkeutemme ja suunnata Kesäpalatsiin. Lippu muurien sisäpuolelle maksoi huimat 15 yuania opiskelija-alennuksella ja mielestäni kokemus oli joka sentin (tai maon) arvoinen.

Kesäpalatsi olisi varmasti vielä rauhallisempi paikka ilman puolta miljoonaa muutakin ihmistä, mutta ainakin saimme nauttia vihreistä puista ja sinisestä taivaasta. Olen huomannut että Pekingin säätä on mahdoton ennustaa. Vaikka tänään olisi lämmintä ja sininen taivas, saattaa seuraavana päivänä kaivata talvitakkia ja kolmantena taas sataa kaatamalla. Pahimpia ovat kuitenkin n.s apokalyptiset päivät (Kuten venäläinen ystäväni Katya ne nimesi) jolloin näkee hädintuskin eteensä eikä oikeastaan edes halua ajatella mitä kaikkia myrkkyjä sitä keuhkoihinsa vetää.

Toistaiseksi olemme kuitenkin saaneet nauttia suhteellisen hyvistä säistä ja sadepäivinä koulun lähellä sijaitsevassa kahvilassa inkivääriteetä juodessani en oikeastaan keksi paljoa valitettavaa. Tai no, en ehkä koskaan tule tottumaan kiinalaisiin ja heidän vähintäänkin outoihin tapoihinsa, mutta taidan jättää valittamisblogauksen jonkun apokalyptisen sisällä vietettävän talvipäivän varalle. Kuka tietää, ehkä se on jo huomenna!

Home sweet home (eng)

Returning to my old hometown - the small city of Tampere with its 200,000 inhabitants - was rather weird after the huge metropolitan city of Hong Kong. The streets I used to find busy felt like one of those empty side streets, the luminous Finnish summer felt somewhat surreal and the houses are so so so low with only 10 blocks or less. On the other hand, Finland is rather beautiful after the rugged metropolitan. And truly restful.

The Tammer rapids

So peaceful

Whilst I was already missing Hong Kong at the second I stepped in to the plane, I still think it's quite nice to be back in Finland. On my first weekend I was lucky to get to my dearest Simola - our summer house, or holiday house because we stay there all year round. In the peace of the countryside I felt my jet lag melting away and I also got to go to the forest with my mom to pick up some chanterelles.

Finnish Countryside

I really missed this place

The Forest.

The most wonderful thing about returning to Finland however, was reuniting with my little prince - otherwise known as our Parson Russell terrier Pekka and of course my friends and family. I also managed to check out the night life of Tampere but I think I did it too soon after Hong Kong, because the atmosphere was really lame compared to the legendary Lan Kwai Fong.

My little prince

Baby

Karoliina ♥

Even though it's nice to return to Finland, it's also nice to know that I don't have to stay for too long. My semester in Beijing is starting on 8th of Septemper, although I might have to go there a bit later because I need to get my visa and it takes a week and I'm only able to apply as September begins.

If leaving for Hong Kong felt sudden, leaving for Beijing is even more sudden. Due to the problems in the information flow between my school and the school in Beijing, the whole exchange has been a bit unsure but this morning I finally received the long awaited email that cleared things up.

Going to China isn't half as easy as it was to go to Hong Kong. To get the residence permit I've gotten my cardiogram checked, X-ray'd my chest and it also turns out I don't have Plague, Leprosy or any other of these very common diseases in Europe and especially in Finland that were mentioned in the form.

Next weeks will probably be some of the busiest weeks in my life but at least I now know where I'm going. Oh, and it might be the time that I finally learn how to write my name in Chinese.

P.S It was about time to update the header - Next destination Beijing!