Tyhmiä kysymyksiä

Miksi et asu Suomessa? Eikö olisi jo aika palata kotiin? Eikö ole ikävä Suomea? Koska muutat takaisin Suomeen?

Jos saisin euron aina näitä kysymyksiä kuullessani, voisin lopettaa työnteon ja muuttaa Balille siemailemaan Pina coladaa ananaksen kuoresta. En tiedä miksi valintani muuttaa ulkomaille pysyvästi tuntuu olevan niin monelle (lähes tuntemattomalle) ihmiselle ongelma. Eihän se heidän elämäänsä vaikuta, vai vaikuttaako?

Lainakissamme

No, onko minulla sitten ikävä Suomea? Tietenkin ikävöin perhettäni ja Simolaa, perheemme mökkiä. Ikävöin satunnaisesti myös Missä X karkkeja ja Arlan raejuustoa, enkä tiedä miten aamuni sujuvat kun Suomesta tuotu Juhlamokka loppuu, mutta lentokoneet kulkevat ja Missä X.ää sai ainakin Amsterdamin Suomi-kauppa A Piece of Finlandista. Täytyy kyllä myöntää, että Hollantiin muutto lievitti Suomi-ikävän melkein nollaan. Kiinasta kun oli hieman pidempi matka Suomeen:)

Eikö olisi aika palata kotiin? Kotiin? Missä on koti? Minun kotini on täällä Haagissa. Eikö koti ole se paikka, jossa tunnet olosi mukavaksi ja johon postisi toimitetaan? Olen siis nytkin kotona, omalla kotisohvallani. Olen tietoisesti tehnyt tästä asunnosta kodin, paikan jossa on mukava olla. 

Tänne kohta♥

Mitä jos muuttaisinkin takaisin Suomeen? Miten se oikeastaan eroaisi esimerkiksi Portugaliin muutosta? Joutuisin yhtälailla aloittamaan alusta. Asunto, työpaikka, kaveripiirit, arkeen tottuminen. Ainoa ero olisi, että voisin alkuun asua perheeni luona ja muuttaminen olisi ehkä hieman helpompaa isin peräkärryn kanssa. Miksi siis lähtisin Hollannista, jossa minulla on hyvä työpaikka, paljon ystäviä ja no, koti.

En oikeastaan ymmärrä miksi minun edes pitäisi selittää tätä joillekin. Jos haluaisin asua Suomessa, olisin palannut sinne Kanadan jälkeen. Tai ehkä en olisi edes lähtenyt Kanadaan? Olen kuitenkin ihan itse halunnut muuttaa pois Suomesta, eikä minua ole siihen kukaan pakottanut. Ulkomaille muutto on rehellisesti sanottuna paras päätös jonka olen elämässäni tehnyt, enkä ole katunut sitä päivääkään. 

No, kuka tietää, ehkä minäkin palaan vielä joku päivä Suomeen häntä koipien välissä, mutta en ainakaan ihan vielä:) 

Elämä täällä Haagissa siis hymyilee. Siskoni muuttaa ensi viikolla Amsterdamiin, joten taitaa olla aika kiireiset viikot edessä. Itse tosin lennän päivä siskoni saapumisen jälkeen Suomeen töiden puolesta, mutta onneksi kämppikseni on täällä opastamassa. Tervetuloa Heta!

Nyt on kuitenkin aika nousta kotisohvalta ja suunnata kohti rantaa, sillä Haagiin on tullut KESÄ. Mittari näyttää +26 ja taivaalla ei näy pilven pilveä. Ihanaa ♥

Terveisiä Pekingistä

Hahaa keksin ehkä vihdoin keinon kiertää suuri palomuuri ja lisätä kuvia blogiin? Se nähdään kohta...

Viimepäivät ovatkin kuluneet mukavasti, nimittäin lomaillessa, sillä Kiinassa on ensi viikon tiistaihin asti kansallinen loma. Suunnitelmissa oli käydä katsomassa Pekingin nähtävyyksiä, mutta kansallinen loma tarkoittaa myös sitä että koko Kiina suuntaa kohti pääkaupunkia ja siksi esimerkiksi kielletty kaupunki ei tullut kuuloonkaan suunnitelmia laatiessa. Onneksi Pekingissä on vaikka mitä nähtävää, vaikka jättäisikin suosituimmat turistikohteet toiseen kertaan:)

Pekingissä asuessani olen huomannut yhden asian. Kannattaa tutustua oikeisiin ihmisiin, jotka tuntevat lisää ihmisiä. Oikeilla kontakteilla pääsee monen mutkan ohitse ja yleensä säästää sievoisen summan rahaakin. Tämä sääntö pätee lähinnä yöelämään, mutta viime viikon lauantaina pääsin nauttimaan vähän erilaisesta aktiviteetista.

Suuntasimme nimittäin noin puoliseitsemältä aamulla kohti Pekingin olympiakaupunkia, jossa osallistuimme Colour Festivaliin, viralliselta nimeltään Rainbow Run. Käytännössä tapahtumassa käveltiin/ juostiin viiden kilometrin matka, samalla kun ihmiset heittelivät toisiaan (myrkyttömällä?) värijauheella. Lähes ainoina länsimaisen näköisinä henkilöinä olimme tietenkin kaikkien suosikkikohde ja juoksun loppuessa päältämme löytyi aikamoinen väriskaala.

Suurin osa lomapäivistä on mennyt lähinnä shoppaillessa ja Pekingiin noin yleensä tutustuessa. Ostimme San Li Tunista ison kasan DVD:itä joita on nyt mukava katsella IKEA reissun jälkeen mukavasti sisustetussa huoneessa. En oikeastaan ostanut muuta kun lakanat, pari kynttilää, pyyhkeitä ja tyynyn, mutta pienetkin asiat piristävät tätä tylsää huonetta aika mukavasti.

Kiinan IKEAkin oli oikeastaan aikamoinen kokemus. Toisin kuin Suomessa, jossa IKEAssa shoppailu on oikeastaan aika helppoa, täällä Kiinassa siellä leikitään kotia. Kokonaisia perheitä nukkuu esittelyhuoneissa, syö esittelykeittiöissä (emme edes uskaltaneet vilkaista vessaan..) ja jono ravintolaan oli ainakin kaksi tuntia pitkä, joten tällä kertaa jäi IKEAn lihapullat kiinalaisille. No, ainakin huone on nyt mukavampi!

Vaikka tiesimme, että turistikohteet ovat luultavasti ihan tupaten täynnä, päätimme silti torstaina kerätä rohkeutemme ja suunnata Kesäpalatsiin. Lippu muurien sisäpuolelle maksoi huimat 15 yuania opiskelija-alennuksella ja mielestäni kokemus oli joka sentin (tai maon) arvoinen.

Kesäpalatsi olisi varmasti vielä rauhallisempi paikka ilman puolta miljoonaa muutakin ihmistä, mutta ainakin saimme nauttia vihreistä puista ja sinisestä taivaasta. Olen huomannut että Pekingin säätä on mahdoton ennustaa. Vaikka tänään olisi lämmintä ja sininen taivas, saattaa seuraavana päivänä kaivata talvitakkia ja kolmantena taas sataa kaatamalla. Pahimpia ovat kuitenkin n.s apokalyptiset päivät (Kuten venäläinen ystäväni Katya ne nimesi) jolloin näkee hädintuskin eteensä eikä oikeastaan edes halua ajatella mitä kaikkia myrkkyjä sitä keuhkoihinsa vetää.

Toistaiseksi olemme kuitenkin saaneet nauttia suhteellisen hyvistä säistä ja sadepäivinä koulun lähellä sijaitsevassa kahvilassa inkivääriteetä juodessani en oikeastaan keksi paljoa valitettavaa. Tai no, en ehkä koskaan tule tottumaan kiinalaisiin ja heidän vähintäänkin outoihin tapoihinsa, mutta taidan jättää valittamisblogauksen jonkun apokalyptisen sisällä vietettävän talvipäivän varalle. Kuka tietää, ehkä se on jo huomenna!

Home sweet home (eng)

Returning to my old hometown - the small city of Tampere with its 200,000 inhabitants - was rather weird after the huge metropolitan city of Hong Kong. The streets I used to find busy felt like one of those empty side streets, the luminous Finnish summer felt somewhat surreal and the houses are so so so low with only 10 blocks or less. On the other hand, Finland is rather beautiful after the rugged metropolitan. And truly restful.

The Tammer rapids

So peaceful

Whilst I was already missing Hong Kong at the second I stepped in to the plane, I still think it's quite nice to be back in Finland. On my first weekend I was lucky to get to my dearest Simola - our summer house, or holiday house because we stay there all year round. In the peace of the countryside I felt my jet lag melting away and I also got to go to the forest with my mom to pick up some chanterelles.

Finnish Countryside

I really missed this place

The Forest.

The most wonderful thing about returning to Finland however, was reuniting with my little prince - otherwise known as our Parson Russell terrier Pekka and of course my friends and family. I also managed to check out the night life of Tampere but I think I did it too soon after Hong Kong, because the atmosphere was really lame compared to the legendary Lan Kwai Fong.

My little prince

Baby

Karoliina ♥

Even though it's nice to return to Finland, it's also nice to know that I don't have to stay for too long. My semester in Beijing is starting on 8th of Septemper, although I might have to go there a bit later because I need to get my visa and it takes a week and I'm only able to apply as September begins.

If leaving for Hong Kong felt sudden, leaving for Beijing is even more sudden. Due to the problems in the information flow between my school and the school in Beijing, the whole exchange has been a bit unsure but this morning I finally received the long awaited email that cleared things up.

Going to China isn't half as easy as it was to go to Hong Kong. To get the residence permit I've gotten my cardiogram checked, X-ray'd my chest and it also turns out I don't have Plague, Leprosy or any other of these very common diseases in Europe and especially in Finland that were mentioned in the form.

Next weeks will probably be some of the busiest weeks in my life but at least I now know where I'm going. Oh, and it might be the time that I finally learn how to write my name in Chinese.

P.S It was about time to update the header - Next destination Beijing!

From: Hong Kong International To: Helsinki - Vantaa

About three months ago, during one of the many sleepless nights I had before going to Hong Kong I was playing with different scenarios about Hong Kong. What if I don't like my job? What if I start to miss home? What if I don't meet any nice people? Knowing myself (or so I thought) I was 100% sure that I would cry myself to sleep for at least 10 times while embracing a Finnish book and looking at pictures of reindeer and hills.

If only I had known how wrong I was. What if I don't like my job? I can't remember a single day that I actually wouldn't have wanted to go to work. What if I start to miss home? I can't remember myself wishing I was in Finland. Except once - as I was walking home in this deadly heat - I think I wished I could be in the middle of a Finnish winter.

What if I don't meet any nice people? And here's where I went really wrong. During these three months I've built my social life up again from a scratch. I've met people with whom I can be myself . People, that I want to keep in touch with in the future.

Before I left Finland, I read through (more like memorised by heart) around three Hong Kong guide books and marked all the things that I wanted to do during my three months. I wanted to...

....Visit Macao

....Go to at least one hike

....See Big Buddha

...Visit Disneyland

 ...See Lan Kwai Fong ("once")

...See Infinity Pool

 ...Spend time on the beach 

 ...if possible, visit an Asian convention

...and of course Victoria Peak

...and Afternoon tea

...and first and foremost - learn how to enjoy life.

And I ended up doing every single thing from my little bucket list, most of them more than once. What surprised me the most was how much better I learned to know myself. I learned that hey, I can actually do things. I learned to smile more and rejoice the little things like my doorman saying hello to me every morning.

I haven't really talked about my job and I won't talk about it in the future either - at least not in this blog - but I've got to say that career wise Hong Kong was definitely the right choice. I learned so much more both about entrepreneurship and marketing and I think I know just a little bit better what I want to do for living in the future.

To conclude, I think I have spent the best summer of my life so far. That summer comes to an end tomorrow as my plane takes off to Finland. Of course, it feels horrible to leave it all behind and I will surely miss this place but right now, it's my time leave for the new adventures!

P.S I still have no clue how to write my name in Chinese although I've added that fancy little picture to all of my posts.

Tai Long Wan beach and my thoughts about leaving

In one week I will be on my way to Helsinki-Vantaa airport. In one week, I will see my dear dog and other family members and breathe the clean and fresh air of Finlan. Even though the whole idea of getting back to Finland makes my head ache, I'm still kind of happy to go back to my "beloved" home country.

I already knew before I left to Hong Kong, that I just don't belong to Finland. And after three months of living here, I'm more than sure that my future is definitely somewhere else than in Finland. Is it in Hong Kong? Maybe, maybe not, no one can know that just yet! I'm 100% sure that I will return to Hong Kong though, at least as a tourist, if not more permanently.

One of the many reasons I love Hong Kong is the fact that even though we all live in a big metropolitan city, the whole area is surrounded by the most amazing nature. On Saturday last week, I managed to go for a hike to Tai Long Wan with my friends -  for once according to plan (instead of spending the whole Saturday morning in bed). The hike was about 1,5 hours and to my mind - it was definitely worth it.

Landscapes

To get to Tai Long Wan, you must first go Sai Kung, which you can either reach by a combination of MTR and a minibus or take the easy way out as we did and take a cab. From Sai Kung we took another cab to the pavilion at the start of the hike towards Tai Long Wan. The cab ride was rather exciting as the road to the pavilion was only broad enough for one car but naturally the cars were going into two different directions. Eep.

Cow? A nice cow?

Stairsssss

The hike itself was very easy to walk but it involved quite a bit of climbing and as it was approximately 40 degrees warm, it didn't feel too nice. There were also quite many free-running cows on the track that (thank god) were all nice and tame because I really wouldn't have wanted to run away from aggressive cows in hot weather and uphill. The beach itself was under a long set of stairs but it was worth climbing them down because the beach was breathtakingly beautiful and silent!

We spent most of the day just floating in the water and laying on the beach until 7.30 PM when we took a speedboat back to Sai Kung. The Speedboat was also quite an experience, because the boat was literally jumping on top of the waves and it had no seatbelts of any kind. Well, at least it was fun;) Although I was tired after spending the whole day at the beach and hikins, I still decided to go with the tradition of my weekends in Hong Kong and after spending an hour in the shower (and still probably finding some sand in my hair..) I headed towards the oh so familiar LKF...

Even after spending three months in Hong Kong, I hadn't had a chance to try Hot Pot, and when I noticed that there would be a hot pot meetup next Tuesday, I couldn't help but join in. Hot pot is basically a boiling kettle in the middle of the table where you cook all kinds of meat and vegetables. My favourite was definitely tofu, as I don't really fancy the Hong Kong kind of meet because it's mainly bones and tissue.

So much food..

An an experience, hot pot was rather exciting, but if I'm being completely honest, I was happy with trying it only once. I just didn't find the idea of mixing beef, chicken and fish in the same kettle too appealing and without the Beijing style Satay sauce the food hadn't probably tasted much of anything. Well, at least I've tried it now! :)

Yesterday I went to Granville road that is an amazing street for shopping (guess who just found it after living right next to it for 2 months..) I spent way too much money on cosmetics and shoes, but while shopping, I discovered this "delicacy" in Paisanos...I didn't have enough courage to taste it.

Diabetes in pizza form..yum??

I've got only 7 days left and those days include way too much boring stuff like packing, way too much shopping and goodbyes because many of my friends are also going back home this month. I'm just running out of time:(

Maybe it's actually the right time for me to come home - At least for a week or two as I received quite exciting news from Beijing and so far it looks like I'm going to BTBU after all! Yay! Waiting for more information...:)