Tyhmiä kysymyksiä

Miksi et asu Suomessa? Eikö olisi jo aika palata kotiin? Eikö ole ikävä Suomea? Koska muutat takaisin Suomeen?

Jos saisin euron aina näitä kysymyksiä kuullessani, voisin lopettaa työnteon ja muuttaa Balille siemailemaan Pina coladaa ananaksen kuoresta. En tiedä miksi valintani muuttaa ulkomaille pysyvästi tuntuu olevan niin monelle (lähes tuntemattomalle) ihmiselle ongelma. Eihän se heidän elämäänsä vaikuta, vai vaikuttaako?

Lainakissamme

No, onko minulla sitten ikävä Suomea? Tietenkin ikävöin perhettäni ja Simolaa, perheemme mökkiä. Ikävöin satunnaisesti myös Missä X karkkeja ja Arlan raejuustoa, enkä tiedä miten aamuni sujuvat kun Suomesta tuotu Juhlamokka loppuu, mutta lentokoneet kulkevat ja Missä X.ää sai ainakin Amsterdamin Suomi-kauppa A Piece of Finlandista. Täytyy kyllä myöntää, että Hollantiin muutto lievitti Suomi-ikävän melkein nollaan. Kiinasta kun oli hieman pidempi matka Suomeen:)

Eikö olisi aika palata kotiin? Kotiin? Missä on koti? Minun kotini on täällä Haagissa. Eikö koti ole se paikka, jossa tunnet olosi mukavaksi ja johon postisi toimitetaan? Olen siis nytkin kotona, omalla kotisohvallani. Olen tietoisesti tehnyt tästä asunnosta kodin, paikan jossa on mukava olla. 

Tänne kohta♥

Mitä jos muuttaisinkin takaisin Suomeen? Miten se oikeastaan eroaisi esimerkiksi Portugaliin muutosta? Joutuisin yhtälailla aloittamaan alusta. Asunto, työpaikka, kaveripiirit, arkeen tottuminen. Ainoa ero olisi, että voisin alkuun asua perheeni luona ja muuttaminen olisi ehkä hieman helpompaa isin peräkärryn kanssa. Miksi siis lähtisin Hollannista, jossa minulla on hyvä työpaikka, paljon ystäviä ja no, koti.

En oikeastaan ymmärrä miksi minun edes pitäisi selittää tätä joillekin. Jos haluaisin asua Suomessa, olisin palannut sinne Kanadan jälkeen. Tai ehkä en olisi edes lähtenyt Kanadaan? Olen kuitenkin ihan itse halunnut muuttaa pois Suomesta, eikä minua ole siihen kukaan pakottanut. Ulkomaille muutto on rehellisesti sanottuna paras päätös jonka olen elämässäni tehnyt, enkä ole katunut sitä päivääkään. 

No, kuka tietää, ehkä minäkin palaan vielä joku päivä Suomeen häntä koipien välissä, mutta en ainakaan ihan vielä:) 

Elämä täällä Haagissa siis hymyilee. Siskoni muuttaa ensi viikolla Amsterdamiin, joten taitaa olla aika kiireiset viikot edessä. Itse tosin lennän päivä siskoni saapumisen jälkeen Suomeen töiden puolesta, mutta onneksi kämppikseni on täällä opastamassa. Tervetuloa Heta!

Nyt on kuitenkin aika nousta kotisohvalta ja suunnata kohti rantaa, sillä Haagiin on tullut KESÄ. Mittari näyttää +26 ja taivaalla ei näy pilven pilveä. Ihanaa ♥

Asuntometsällä

Lähdin Suomesta melkein kaksi vuotta sitten ja lähdettyäni olen asunut lähes poikkeuksetta jonkinlaisessa huoneessa. Asiat täällä Hollannissa ovat kuitenkin järjestyneet niin, että Hennan on aika palata asumaan ihan oikeaan asuntoon. En koskaan kuvitellut pitäväni esimerkiksi omaa keittiötä tai olohuonetta luksuksena, mutta asuttuani kaksi vuotta ilman omaa keittiötä,30 neliön yksiöni Valkeakoskella alkaa näyttää lukaalilta.

Unelmointia...

Asunnonhaku Hollannissa on tehty suhteellisen helpoksi netin välityksellä. Oma suosikkini on Nestpick, josta asunnon tai huoneen pystyy vuokraamaan vähän niinkuin Airbnb:stä. Myös Parariuksesta löytyy aika paljon hyviä asuntoja. Suosittelisin katsomaan myös Duinzigin ja Woonzekerin sivustot, mikäli etsit asuntoa Hollannista. Sieltä löysin myös tämänhetkisen luukkuni, joka on sinänsä ihan mukava, mutta opiskelijaelämän jäätyä taakse tunnen itseni hieman väsyneeksi tähän huonerumbaan.

Haen kalustettua asuntoa, lähinnä sen helppouden vuoksi, mutta Hollannissa näköjään lattiakaan ei ole itsestäänselvyys.  Asuntoja listataan enimmäkseen kolmella eri tyypillä: Gemeubileerd, eli kalustettu, Gestoffeerd, joka tarkoittaa käytännössä samaa, kuin Suomessa mikä tahansa vuokrakämppä, eli asunnossa on lattiat ja keittiö, sekä Kaal - asunto ilman lattioita ja keittiötä.

Gestoffeerd, eli lattia löytyy

On välillä aika hupaisaa nähdä Facebookissa myynnissä lattia, sillä Suomessa lattiat ovat aika olennainen osa asuntoa. Olen kiinnittänyt huomiota myös tuplalasien ja keskuslämmityksen puutteeseen. Alkuun hain asuntoa, jossa ei olisi Hollantilaisia tikasportaita, mutta tämän suhteen luovutin jo alkumetreillä. Otetaan sitten portaat.

Ensi viikolla käyn sarjassaan toisessa asuntonäytössä. Edellinen asunto, jota kävin katsomassa oli loistavasta sijainnistaan huolimatta aivan järkyttävä. Homeinen suihku, rikkinäinen ikkuna ja “keittiö” joka koostui yhdestä keittolevystä ja hanasta. Asunto sijaitsi vintillä ja sinne kiivettiin tikapuita pitkin. Olisi ihan kiinnostava nähdä, kuinka muuttomiehet siirtäisivät parisängyn tikkaita pitkin, puhumattakaan pesukoneesta tai vaatekaapista. Tästä kalustamattomasta ihanuudesta sai muuten pulittaa 750€/kuukausi. Tällä kertaa sanoin rahannälkäiselle välittäjälle kohteliaan “ei”:n.

Parisänky näitä pitkin???

Asunnon metsästys siis jatkuu, mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä:) Thumbs up!

Vielä hengissä

Aluksi haluan pahoitella jälleen pitkäksi venynyttä päivitysväliä. Jotenkin elämä täällä Haagissa on niin kiireistä, että rauhallinen koti-ilta alkaa olla harvinaisuus. Vaikka Netflix ja kotisohva kuulostavatkin todella houkuttelevilta, olen enemmän kuin tyytyväinen saadessani viettää aikaa sinänsä ihan viihtyisän kämppäni ulkopuolella.

Yksi monista expat-illoista

Marraskuun alku tarkoittaa minulle myös suhteellisen tiukkaan kuntosali-, juoksu- ja ruokarytmiin palaamista, sillä lokakuu meni enemmän tai vähemmän löysäillen. Uusi kuntosalini sijaitsee onneksi työpaikkani naapurissa ja kaverini sattuu käymään samalla salilla, joten motivaatiota siis ainakin riittää:) Syksyinen Haag on muuten ihanteellinen paikka juoksuharrastuksen jatkamiseen. Hyvässä kunnossa olevat, enimmäkseen valaistut juoksupolut alkavat aivan kotini vierestä ja kaikkialla on niin nättiä, että täytyy välillä pysähtyä nappaamaan kuva!

Pari viikkoa sitten kävin Expat-ryhmän kanssa piknikillä Haagin japanilaisessa puutarhassa (tai sen ulkopuolella, puutarhassa ei saa syödä!). Japanilainen puutarha sijaitsee Clingendaelin puistossa ja se on auki vain 6 viikkoa vuodessa. Siihen nähden, etten edes tajunnut koko paikan olemassaoloa vaikka asunkin sen vieressä, olin suhteellisen onnekas ehtiessäni käydä siellä. Puutarha on meinaan nyt suljettu ja aukeaa seuraavan kerran luultavasti huhtikuussa...

Kerrankin kuva musta jossakin!

Lokakuun alussa rohkaistuin postaamaan Suomalaiset Hollannissa- Facebook ryhmään puhuttuani kollegan kanssa siitä, kuinka harvoin täällä Haagissa oikeastaan törmää suomalaisiin. Selvisi, että kyllä meitä suomalaisia on tänne Haagiin eksynyt vähän useampikin. Sovimme siis tapaamisen Grote Marktille ja pääsin pitkästä aikaa puhumaan suomea muualla kuin toimistossa:) Pitänee sopia toinenkin tapaaminen.

Fun times

Suomalaisten tapaamisen lisäksi syys- ja lokakuuhuni on mahtunut ainakin Oktoberfest, muutamakin ruokafestivaali, pyöräretkiä Scheveningenissä, Expat-iltoja, valokuvaajan mallina olemista, pitkiä lauantaibrunsseja hyvässä seurassa, karnevaali Leidenissa ja lukematon määrä aivan mahtavia iltoja edelleen hyvässä seurassa.

Kansainvälistä porukkaa (ok puolet ausseja)

Halloween-viikonloppuna päädyin viimeinkin Rotterdamiin, johon meidän on pitänyt suunnata kaveriporukalla jo pitkään. Siellä järjestettiin Halloweenin kunniaksi Zombiewalk, joka oli kyllä erittäin mielenkiintoinen ja Halloweeniin sopiva kokemus. Tänäkään Halloweenina en jaksanut monen vuoden cosplay-harrastuksestani huolimatta panostaa Halloween-asuun suurista suunnitelmista huolimatta, joten menin zombiena muiden mukana.

Boo zombies

Voisin aina alkaa meikkaan näin

Vaikka elämä täällä Haagissa onkin ihanan kiireistä ja palkitsevaa, täytyy kyllä myöntää että koti-ikävä iskee aina välillä. Onneksi kaksoissiskoni saapuu tänne jo tämän kuun lopulla Missä X-pussin (paras ois) kanssa juhlistamaan syntymäpäiväämme. En oikeastaan malta odottaa, että pääsen esittelemään Haagia siskolleni, sillä viime vierailun jälkeen olen oppinut niin paljon uutta tästä paikasta.

 P.S No, I'm not going to make this blog bilingual/English. Use google translate if you really need to know what this is about or give me a call. Love you guys too♥

Elämä voittaa

Vaikka Thunder Bay ei näin kuukauden jälkeenkään ole vakuuttanut minua paikkana, jonne haluaisin jäädä pidemmäksi aikaa kun on pakko, olen kuitenkin opetellut hyväksymään sen, että en ole lähdössä täältä ennen toukokuun alkua, halusin tai en. Pakko siis alkaa etsiä positiivisia asioita tästä pikkukylästä!

Uusia ystäviä:)

Viime viikon perjantaina satuin mainitsemaan ranskalaiselle vaihtarille Thunder Bayn tylsyydestä ja siitä, kuinka ikävän vähän vaihtareille järjestetään ohjelmaa ja seuraavana päivänä sainkin kutsun lähteä keilaamaan vaihtari porukassa. En ole varmaan koskaan ennen keilannut (korjatkaa mikäli tämä tieto on väärin?), mutta päätin silti lähteä mukaan jo lähinnä uusiin ihmisiin tutustuakseni, koska en oikeastaan tuntenut muita vaihtareita meidän koulusta sillä olen ainoa vaihto-oppilas omassa koulutusohjelmassani.

Pitkäksi venynyt sunnuntaipäivä opetti minulle ainakin kaksi asiaa. Keilaaminen ei ole kovin vaikeaa enkä olekaan ihan huono siinä ja toisekseen oikeassa seurassa Thunder Baystakin saa loihdittua ihan mukavan paikan. Tunnin keilaamisen jälkeen menimme porukalla vielä tutustumaan toisiimme paremmin keilauspaikan kahvilaan ja sieltä syömään Mongo’s Grilliin, sillä kiinalaisella vaihto-oppilaalla sattui olemaan syntymäpäivä. Tällä porukalla tullaan kyllä tekemään muitakin juttuja, tultiin sen verran hyvin toimeen:)

Melkein kaikki kaatui paitsi aina se yksi keila!!!

Hieno tulos Henna:)))

Muihin opiskelijoihin tutustuminen on kyllä ollut Thunder Bayn parasta antia, sillä heidän kauttaan kuulee kaikenlaisia menovinkkejä ja muutakin hyödyllistä infoa täällä asumiseen. Lakeheadissa jo useamman vuoden opiskellut kaverini esimerkiksi opetti minulle että Google Maps toimii täällä bussiaikatauluna, Superstoressa ei tarvitse maksaa veroja ruokaostosten päälle ja että täällä on opiskelijoille todella halpa kylpylä jossa on kiva rentoutua viikonloppuisin. Ensi viikonloppuna taidammekin suunnata sinne yhdessä, sillä kylmä ilma alkaa todella kyllästyttää.

Tarjoilijakin innostui mukaan kuvaan..

Vapaa-aikaa on kyllä jäänyt harmittavan vähän opiskelujen oheen, sillä koulunkäynti on täällä aika paljon vaativampaa kuin Kiinassa, jossa kurssin saattoi läpäistä yhdellä raportilla eikä kokeista ollut puhettakaan. Toisaalta on mukava päästä opiskelemaan aidosti kiinnostavia asioita Kiinan historian sijaan ja vaikka opettajat vaativatkin aika paljon opiskelijoilta, olen huomannut että aikaisemmat opintoni esimerkiksi markkinoinnin parissa auttavat todella paljon näillä kursseilla, sillä sisältö on ainakin vielä pysynyt aika perusjutuissa. Perusasioiden kertaaminen on kyllä välillä vähän turhauttavaa, sillä olen esimerkiksi työskennellyt näiden asioiden parissa ja kirjoitan paraikaa lopputyötäni aiheeseen liittyen. Toisaalta myös markkinoinnin opettajani on huomannut tämän ja saankin kuulemma koska vaan pitää oppitunnin muulle luokalle. Heh.

Lämpötila on muuten laskenut takaisin -30 asteeseen joten juoksulenkeistä on turha edes haaveilla enää. Toivottavasti lämpiää taas pian!

Thunder Bayhin tutustumassa

Vaikka on pakko myöntää, ettei Thunder Bayhin sopeutuminen ole ollut helpoimmasta päästä näin parin suurkaupungin jälkeen, täytyy kuitenkin sanoa että kun opin tuntemaan bussilinjat (joilla matkustan muuten ilmaiseksi näin opiskelijana..) ja tutustuin paremmin opiskelijoille tarjottuihin ilmaisiin palveluihin kuten 3 kerroksiseen Fitness-keskukseen ja kirjastoon, elämä helpottui huomattavasti.

Sleeping Giant

Myös opintojen alku on tehnyt elämästä aika paljon mukavampaa. Kurssien sisältö on ehdottomasti mielenkiintoisempaa kuin Kiinassa ja opettajien englanninkieltä on todella helppo ymmärtää (jostain kumman syystä..) Kurssien alkamisen lisäksi päälle puskee Suomen päästä lopputyön deadlinet ja muutama online kurssi, joten noin viikon sisällä elämäni on vaihtunut Netflix maratoneista takaisin täysipäiväiseen opiskeluun.

Täällä kummittelee ihan varmasti

Yksi parhaista puolista opintojen alkamisessa oli kuitenkin se, että pääsi tutustumaan muihin opiskelijoihin. Olen ainoa vaihto-oppilas International Business ohjelmassa, joten lähes kaikki muut opiskelijat ovat kanadalaisia. Onneksi kanadalaiset ovat todella mukavia ihmisiä ja heihin on todella helppo tutustua, joten muiden vaihtarien puuttuminen ei ole haitannut elämää ollenkaan.

City Hall

Sään “lämmetessä” -43 asteesta vain viiteen miinus-asteeseen olen myös saanut mahdollisuuden tutustua Thunder Bayhin vähän paremmin. Kävin katsastamassa Intercity ostoskeskuksen ja Algoman, jossa sijaitsee esimerkiksi suomalainen ravintola Hoito. En kuitenkaan jaksanut mennä sisälle asti joten se saa odottaa ainakin vielä vähän aikaa.

Ja yläkerrassa Finlandia klubi..

Mikäli Suomi-ikävä kuitenkin iskee, suomalaisuudesta ei ainakaan ole puutetta tässä pikkukaupungissa (joka on muuten lähialueiden suurin kaupunki?) Löysin nimittäin Hoidon lisäksi ainakin suomalais-skandinavialaisen ruokakaupan, skandinavialaisen ravintolan ja suomalaisen kirjakaupan. Lisäksi täällä on suomalaisiin lahjatavaroihin erikoistunut liike, johon olisin varmaan mennyt sisällekin, sillä henkilökunta puhuu kuulemma suomea, ellei se olisi ollut kiinni sinä sunnuntaina kun satuin kulkemaan siitä ohi.

Lihakauppa. Ihan selvällä Suomen kielellä!

Finnport

Muutenkin suomalaisuuden kyllä huomaa täällä ainakin ihmisille puhuessa. Lähes kaikilla, joiden kanssa olen puhunut on joko suomalaiset sukujuuret tai he ovat ainakin käyneet joskus Suomessa. Tuntuuhan se vähän oudolta Aasian jälkeen, jossa ihmiset hädin tuskin tiesivät koko maan olemassaoloa, mutta toisaalta ainakin se on tähän asti toiminut hyvänä keskustelun aloituksena!

Tervetuloa!

Suomalainen kirjakauppa heheh

Lunta on nyt muuten satanut ainakin viisi päivää putkeen ja täytyy sanoa että kyllä se tulee täällä ihan yhtä paljon korvista ulos kuin Suomessakin. Olisipa jo kesä.

Metropolista minipoliin

Muiden suomalaisten juhlistaessa uutta vuotta istuin lentokoneessa kohti omaa uutta vuottani, joka tosin vaihtui 7 tuntia myöhemmin. En tosin juhlinut vain uutta vuotta. Juhlin myös uutta koulua, uutta kotia, uutta asuinpaikkaa tai no, uutta elämää?

Korealaista ruokaa ystäväni Peonyn kanssa Torontossa

Saavuin Thunder Bayhin kolme päivää sitten suunnilleen TKL:n bussin kokoisella lentokoneella vietettyäni ensin uuden vuoden Torontossa Hongkongissa tapaamani Peonyn kanssa, tarkennettakoon vielä että juhlin uutta vuotta Toronton Chinatownissa. Vähintäänkin huvittava yhteensattuma;) Toisaalta aivan loistava tapa päättää vuosi 2014!

Ravintola Toronton hotellin vieressä!

No, takaisin aiheeseen. Thunder Bay. En oikein tiedä mistä tämän kaupungin (tai kylän? Tai no, mikä onkaan) kanssa aloittaisi. Täytyy myöntää että täällä päässä iski ehkä elämäni pahin kulttuurishokki. Ensinnäkin koko kaupunki oli tänne saapuessani aivan tyhjä. Asuttuani melkein kahdeksan kuukautta Kiinassa olin todella ihmeissäni käveltyäni 1,5 kilometriä kauppaan törmäämättä yhteenkään jalankulkijaan. Tänään menin bussilla Walmartiin ja Intercity kauppakeskukseen ja bussissa oli ehkä 4 ihmistä minun lisäkseni.

Missään mitään??

Thunder Bay on muutenkin autoilijan unelmapaikka. Kaikki ravintolat ovat drive-in mallisia eikä jalankulkijoille ole aina edes jalkakäytävää. Liikennevaloja on todella vähän ja parkkipaikkoja on varmaan puolet kaupungista. Onneksi bussilla pääsee melkein joka paikkaan suhteellisen helposti.

Tämän kuvan ottamisen aikaan  mittarissa oli -38 astetta

Vaikka pikkukaupunkiin muutto kahden suurkaupungin jälkeen tuntuukin vaikealta ja myönnän, että näillä -30 asteen pakkasilla on jotain tekemistä negatiivisen ensivaikutelman kanssa, olen kuitenkin oppinut omaksumaan tietyn asenteen uuteen ympäristöön muuttaessani. Voin siis joko valittaa ja surkutella elämäni kurjuutta täällä jäätävässä pikkukylässä tai ainakin yrittää tehdä tästä elämäni parhaat neljä kuukautta. Nimittäin se neljä kuukautta ei lyhene valittamalla mihinkään. Päin vastoin. Aika kuluu liiankin nopeasti kun on hauskaa. Siitä minulla on enemmänkin kuin vähän kokemusta.

P,S Ehkä täällä Kanadassa kiinankielisestä nimestä voisi jo luopua.. ei? Ei.

Se vaikein paikka

Kun laukut on pakattu ja huone suurin piirtein lähtökunnossa, alkaa Suomi-ikävä pikkuhiljaa hiipiä takaraivoon. Lähtö lentokentälle on huomenna aamulla kello 7.30 ja Suomessa olen aikaeron ansiosta jo kello kaksi paikallista aikaa. Enää pitää miettiä miten pidän itseni hereillä ainakin kymmeneen asti välttääkseni pahimman jet lagin.

Viimeiset pari päivää ovat olleet henkisesti tosi raskaita. Ensin sanoin hyvästit Singaporelaisille, joiden kanssa olen jakanut monta hyvää hetkeä, ja sitten kahdelle parhaalle ystävälleni, ranskalaiselle Camillelle ja venäläiselle Katelle. Vietin näiden ihmisten kanssa lähes joka ikisen päivän näistä kolmesta kuukaudesta, joten on sanomattakin selvää että hyvästit eivät todellakaan olleet helpoimmasta päästä.

Näitä tyttöjä tulee varmasti ikävä

Päällimmäisin tunne on tietynlainen tyhjyys ja sen jälkeen yksinäisyys, sillä itselläni oli Pekingissä vielä kaksi päivää jäljellä parhaiden kaverieni lähdettyä. Onneksi korealaiset ja englantilaiset kaverini raahasivat minut ulos heti sunnuntai-iltana, sillä muuten olisin varmaan viettänyt nämä kaksi päivää kotona seinää tuijottaen.

Syntymäpäiväjuhlat

Vaikka nämä kolme kuukautta Kiinassa kuluivatkin todella nopeasti, eikä tänne Pekingiin asettuminen ollutkaan helpoimmasta päästä, en kuitenkaan voi sanoa katuvani tänne tuloa ollenkaan.

Vaikeinta Kiinassa asumisessa on ehdottomasti kotiin paluu. Vaikeaa ei kuitenkaan ole hintatason kymmenkertaistuminen tai ihmismassojen puuttuminen, vaan se kysymys jonka tulen luultavasti kuulemaan ainakin kymmenen kertaa eri tahoilta. Millaista on elämä Kiinassa?

Kiinanmuurilla

Elämää Kiinassa on oikeastaan aika vaikea selittää. Olennainen osa arkea on niin kutsuttu Asian Pulse, jota en osaisi selittää vaikka kirjoittaisin siitä kokonaisen trilogian. Joka päivä näkee toinen toistaan oudompia asioita, joihin toisaalta tottuu päivä päivältä enemmän. En esimerkiksi enää edes vilkaisi oudoksuen, mikäli huomaisin jonkun nukkumassa McDonald'sissa tai pyjama päällä kaupungin keskustassa (feikki) merkkilaukun kanssa ruokakauppaan kiiruhtavan ayin hoitolapsineen.

Lähes koko vaihtariporukka

Osa elämääni täällä oli luonnollisesti myös kansainvälinen asuntola, jossa asuminen oli ehdottomasti ihan loistava päätös. Ensinnäkin asuntola sijaitsi koulun vieressä, eikä tunneille tarvinnut matkustaa tuntia joka aamu ja toiseksi asuntola muodosti arjen yhteisön, johon oli helppo kuulua ja josta oli helppo löytää tekemistä.

Vaikka Kiina onkin ehdottomasti listalla paikoista, joissa voisin tulevaisuudessa asua, olen kuitenkin valmis palaamaan Suomeen huomenna. Puhdas ilma, aito ruisleipä, Fazerin sininen ja oma koira ovat enemmän kuin tervetulleita takaisin elämääni ainakin kahdeksi viikoksi ennen kuin suuntaan jälleen uuteen seikkailuun kohti Kanadaa.

Satumainen Shanghai

Viime viikon torstaina suuntasin kaverieni kanssa kolmen päivän lomalle kohti Shanghaita. Olimme suunnitelleet reissua jo varmaan kuukauden, joten kuullessamme viikon mittaisesta lomasta syöksyimme heti matkatoimistoon ostamaan junaliput kohti Kiinan suurinta kaupunkia. Hotellivaraus hoitui kätevästi booking.comista ja hintakin jäi kahdelta yöltä mukavasti alle 20 euron per henkilö.

Matka Pekingistä Shanghaihin kesti yli 300 km/h kulkevalla junallakin yli 5 tuntia, joten meillä ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin lähteä aikaisin aamulla. Heräsimme siis ennen kuutta aamulla ja hyppäsimme taksiin kohti juna-asemaa, joka tosin muistuttaa mielestäni enemmän lentokenttää kuin juna-asemaa, sillä junaan päästäkseen täytyy tehdä muunmuassa turvatarkastus ja lähtöselvitys. Vähän eri meininki kuin VR:llä.

Hotellin sijainti oli ihan täydellinen, kävelymatkan päässä The Bundilta ja Nanjing Roadilta (pääkatu), mutta homeläikät seinissä ja paperinohuet ikkunat, joiden läpi kuulimme jokaisen tööttäyksen ja kadulta kuuluneen keskustelun eivät ainakaan houkutelleet viettämään minuuttiakaan ylimääräistä hotellihuoneessa. Huoneen hinta jäi tosin alle 20 euron kahdelta yöltä, joten en ehkä odottanutkaan mitään hienompaa.

Koska meillä oli vain kolme päivää Shanghaissa, päätimme väsymyksestä huolimatta tehdä mahdollisimman paljon jo heti ensimmäisenä päivänä. Suuntasimme siis Nanjing Roadille syömään ihan mahtavaan italialaiseen ravintolaan ja shoppailemaan, sillä kaikki tarvitsivat kengät iltaa varten . Nanjing Road päättyi mukavasti The Bundille, josta meidän oli helppo suunnata takaisin hotellille vaihtamaan vaatteet, sillä olimme jo Pekingissä päättäneet suunnata Shanghain suosituimpaan baariin, Bar Rougeen, jossa sattui olemaan Ladie's night juurikin torstaisin.

Bar Rouge oli täynnä ulkomaalaisia ja sen terassilta avautui näköala The Bundille. Naisille oli tarjolla ilmainen manikyyri ja valaistuilla jääpaloilla koristeltuja drinkkejä. Vaikka Bar Rouge olikin mielestämme tosi hieno paikka, emme jaksaneet seistä hienojen drinkkien kanssa yli puolen yön, joten suuntasimme takaisin hotellille ja nukkumaan, sillä seuraavana päivänä halusimme olla kunnon turisteja ja käydä mahdollisimman monessa paikassa.

Aloitimme aamun loistavalla aamiaisella niinkin eksoottisessa paikassa kuin Pizza Hut, jonka jälkeen suuntasimme Yu Parkiin. Olin vähän skeptinen Yu parkin suhteen, sillä kaikki puistot joissa olemme käyneet Pekingissä ovat olleet melkein identtisiä (En ihan oikeasti erota kuviani Beihai parkista ja Summer Palacesta) No, pessimisti ei pety, sillä Yu Park olikin oikeastaan aika hieno paikka.

Kiinassa on tosi paljon upeita kattoja!

Yu Parkista suuntasimme Xintiandiniin, jonka länsimaalaiset ravintolat saivat meidät kaikki toivomaan, että olisimme lähteneet Shanghaihin vaihtoon Pekingin sijaan, mutta katsottuamme ruokalistan hintoja päätimme että Peking on ehkä sittenkin kivempi paikka. Ainakin opiskelijoille.

Xintiandinista jatkoimme kohti Tianzifangia, pientä kiinalaista korttelia, joka oli täynnä pieniä baareja ja taidegallerioita. Alue oli mielestäni aika samanlainen kuin Pekingin kuuluisin Hutong, Nanluoguxiang, mutta ehkä hieman karismaattisempi?

Tianzifangista palattuamme suuntasimme jälleen The Bundille, josta otimme maan alla menevän junan The Bundin toiselle puolelle. Juna oli oikeastaan pieni lasikoppi, joka kulki nopeassa hienosti valaistussa tunnelissa. Tunneli päättyi sopivasti Pearl Towerin eteen.

Ostimme halvimman mahdollisen lipun Shanghain päänähtävyyteen, eli pääsyn Pearl Towerin keskiosaan. En tiedä olisiko kalliimpi lippu tehnyt kokemuksesta yhtään rikkaamman, sillä keskikohdasta näkyi koko Shanghai.Ajattelin että halvalla lipulla ei varmaan pääse tornin lasilattialla varustettuun osioon, mutta se olikin vielä yhden kerroksen alempana! Hui.

Kaverini ei ollut koskaan ollut pilvenpiirtäjässä tai muussa korkeassa rakennuksessa, joten vietimme tornissa aika pitkän ajan maisemia ihmetellen, jonka jälkeen otimme saman valaistun junan takaisin ”joen” toiselle puolelle ja suuntasimme kohti Brasilialaista ravintolaa, jonka jälkeen olimme kaikki niin täynnä että halusimme vain hotelliin ja nukkumaan.

Valotunneli Bundille

Suunnitelmissa oli käydä lauantaina Shanghai Museumissa, mutta päästyämme museolle totesimme sen olevan kiinni. Arvatkaa oliko netissä mitään ilmoitusta tästä? Ei tietenkään. Kiinassa asuessani olen kuitenkin jo tottunut tähän ”lappu ovessa” meininkiin, joten suuntasimme sen sijaan Shanghain modernin taiteen museoon. Näyttelyn nimi oli ”Shanghai flowers” mutta koska olen taiteen suhteen aikamoinen puusilmä, näin vain värikkäästi maalattuja neliöitä valkoisessa huoneessa. Jee.

Modernin taiteen museo sijaitsi People's Squarella, jossa toimii lauantaisin myös Marriage Market. Lukiessani Shanghain nähtävyyksistä, en oikeastaan ollut kovin kiinnostunut kyseisestä paikasta sillä ajattelin sen olevan vain tori, jossa myydään häämekkoja tai muuta vastaavaa. Kuinka väärässä olinkaan.

Pienen googletuksen jälkeen minulle nimittäin selvisi että Marriage Market on kirjaimellisesti Marriage Market. Kuvassa näkyvissä sateenvarjoissa on pienellä teipinpalalla tai nuppineuloilla kiinnitetty lappu, jossa lukee naimakauppaa hakevan henkilön tiedot aina kiinalaisesta horoskoopista ja rahatilanteesta elämäntarinaan asti. Yleensä sateenvarjon takana ovat henkilön vanhemmat, joilla on vain harvoin aikuisen lapsensa lupa etsiä heille kumppania. Tervetuloa 2000-luvun Kiinaan, jossa järjestetty avioliitto on edelleen ihan arkipäiväinen asia. Mikäli haluat etsiä (aikuiselle) lapsellesi kumppanin, ilmoitus People's Squarella maksaa noin 3 euroa. Onnea etsintään!

Palatessamme Marriage Marketilta Nanjing Roadille, olikin jo aika lähteä kohti juna-asemaa. Palasimme yliopistolle joskus yhden jälkeen yöllä tapeltuamme kiinaksi taksikuskin kanssa, joka ei tiennyt missä yliopistomme sijaitsee ja nautittuamme kulinaristisen elämysaterian McDonald'sissa, pääsin vihdoin omaan sänkyyni. Ei hometta, ei meteliä ja toimiva lämmitys. Shanghai oli ihan hieno paikka, mutta taidan silti pitää enemmän Pekingistä:)