Asuntola

Jos olet joskus katsonut amerikkalaisesta collegesta kertovan elokuvan tai esimerkiksi How I met your motheria, olet varmasti saanut edes jonkinlaisen kuvan collegen opiskelijoille tarkoitetusta asuntolasta. Itse olen asunut opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa sekä Kiinassa että Kanadassa, mutta ero jo pelkästään näiden kahden kulttuurin välillä on niin suuri että keskityn tässä postauksessa Kanadan opiskelija-asuntolaan.

Suomalaisen silmissä huoneet täällä Sibley Hall Residencessä muistuttavat aika paljon suomalaista vankilaa. Googlettelimpa suomalaiset vankisellit ihan ajan kuluksi ja no, yhdennäköisyys on kyllä aika huomattava!

Huoneeni Sibley Hallissa

Huone Naarajärven avovankilassa heh

Onneksi vankisellin ja kanadalaisen opiskelija-asuntolan yhdennäköisyys on kuitenkin niiden ainoa yhdistävä tekijä. Huoneesta saisi nimittäin huomattavasti mukavamman parin sadan dollarin investoinnilla, mutta koska asun täällä vain neljä kuukautta, en halunnut tuhlata rahaa huonekaluihin tai muihin sisustus elementteihin, sillä en kuitenkaan voi viedä niitä täältä Suomeen.

Vaatekaappi ja "keittiö"

Sibley Hallissa opiskelijoille on tarjolla ainakin kuusi olohuonetta, joissa voi katsoa televisiota tai elokuvia mukavalla sohvalla ja yhdestä huoneesta löytyy jopa popcorn-kone. Lisäksi täällä on kaksi aktiviteetti-huonetta, joissa voi esimerkiksi pelata biljardia tai muita pelejä sekä soittaa pianoa.

Paras puoli asuntolassa asumisessa on kuitenkin sen sijainti. Koululle on matkaa vaivaiset 250 metriä ja kuntosali on vielä lähempänä. Lähimpään kauppaan on noin kilometri, jonka senkin pääsee (ilmaiseksi) bussilla mikäli kävely tuntuu liian raskaalta. Melkein kaikki bussitkin pysähtyvät asuntolan omalla pysäkillä, joten liikkuminen Thunder Bayssa on aika helppoa.

Sotkuinen työpöytä, anteeksi.

Vaikka asuntolassa asuminen onkin suurilta osin ihan mukavaa, kaipaisin esimerkiksi keittiötä, sillä ruokalassa tarjottava ruoka alkaa kyllästyttää kahden kuukauden jälkeen. Valikoima ruokalassa on kyllä aika laaja, mikäli sattuu pitämään uppopaistetusta grilliruoasta ja pizzasta. Terveellisiä vaihtoehtoja on valitettavan vähän etenkin viikonloppuisin kun salaatteja tarjoava Pita Pit on kiinni. Huoneessa on kyllä mikroaaltouuni, mutta se ei valitettavasti korvaa keittiötä.

Kylpyhuone on tosi kiva!

Kun yhdessä rakennuksessa asuu pelkästään opiskelijoita, myös juhliminen on aika yleistä. Itse asun itäisessä siivessä, jossa bileitä ei ole niinkään paljoa koska täällä kellään ei ole huonekaveria, mutta etenkin länsisiivessä tuntuu olevan juhlat joka päivä, aamuin ja illoin. Juhliminen ei siis ole haitannut minun yöuniani merkittävästi, mutta mikäli suunnittelet asuntolaan muuttamista suosittelen varaamaan mukaan korvatulpat!

Vaihtoonlähtijälle suosittelisin asuntolaan muuttamista todella lämpimästi. Asuntolassa on paljon muita opiskelijoita joihin on helppo tutustua, henkilökunta auttaa sinua kaikkien ongelmien suhteen, eikä tarvitse huolehtia esimerkiksi kaasu- tai sähkölaskusta ja vuokrasopimuksista. Kun mukana on korvatulpat ja oikea asenne, asuntolakin muuttuu melkein kodiksi:)

Kuulumisia

Ihan alkuun haluan pahoitella blogin hiljaisuutta, sillä viimeiset pari viikkoa on mennyt lähinnä kokeisiin lukien ja lopputyötä kirjoittaen. Kaksi ja puoli kuukautta kanadassa alkaa olla takanapäin ja täytyy kyllä myöntää että aika on kulunut kuin siivillä!

10 kiloa kevyempi minä. Jee!

Vaikka olenkin viettänyt tunteja lopputyön ja kouluprojektien sekä tutoroinnin kimpussa ja melkein kaiken niistä jäävän vapaa-ajan kuntosalilla tai kaverien kanssa elokuvia katsellen, olen kuitenkin ehtinyt myös tutustua tähän pikkukaupunkiin vähän paremmin. Tänä aamuna kävin opiskelukaverini kanssa Farmer’s Marketissa ja Mt. McKaylla (jonka huippu oli tosin suljettu joten kuvia ei tällä kertaa ole)  March Breakin alun kunniaksi ja vähän päälle viikko sitten koulu vei meidät laskettelemaan.

Edellisestä laskettelukerrastani taisi olla lähemmäs seitsemän vuotta, joten en ihan heti suunnannut siihen mustaan rinteeseen vaan pysyin kiltisti vihreässä rinteessä ja pidin vauhdin pienenä. En edes kaatunut kertaakaan! Sää olisi kyllä voinut olla parempikin, sillä laskettelu -25 asteessa ei ollut kovin mukavaa. Päädyimme siis viettämään aika ison osan ajasta laskettelupaikan kahvilassa kaakaota juoden:)

Maaliskuun alettua myös sää on alkanut pikkuhiljaa lämmetä täälläkin päin. Viimeisen viikon ajan mittari on pysynyt koko ajan plussan puolella ja aurinkokin näyttäytyy päivittäin. Tosin eilen kuntosalilta palatessani talvi oli mysteerisesti palannut kahdessa tunnissa. Jos jotain asiaa oppii inhoamaan Thunder Bayssa niin se on kyllä ehdottomasti lumimyrskyt. Kolmekymmentä senttiä lunta kahdessa tunnissa? Ei kiitos.

Taas yksi lumimyrsky alkamassa

Sain muuten myös paketin Suomesta, josta löytyi ainakin purkkaa ja jo Kiinassa kaipaamiani Missä X:iä sekä Fazerin sinistä. Kiitos äiti, pääsiäistiput asustelevat nyt ikkunalaudallani:)

Thunder Bayhin tutustumassa

Vaikka on pakko myöntää, ettei Thunder Bayhin sopeutuminen ole ollut helpoimmasta päästä näin parin suurkaupungin jälkeen, täytyy kuitenkin sanoa että kun opin tuntemaan bussilinjat (joilla matkustan muuten ilmaiseksi näin opiskelijana..) ja tutustuin paremmin opiskelijoille tarjottuihin ilmaisiin palveluihin kuten 3 kerroksiseen Fitness-keskukseen ja kirjastoon, elämä helpottui huomattavasti.

Sleeping Giant

Myös opintojen alku on tehnyt elämästä aika paljon mukavampaa. Kurssien sisältö on ehdottomasti mielenkiintoisempaa kuin Kiinassa ja opettajien englanninkieltä on todella helppo ymmärtää (jostain kumman syystä..) Kurssien alkamisen lisäksi päälle puskee Suomen päästä lopputyön deadlinet ja muutama online kurssi, joten noin viikon sisällä elämäni on vaihtunut Netflix maratoneista takaisin täysipäiväiseen opiskeluun.

Täällä kummittelee ihan varmasti

Yksi parhaista puolista opintojen alkamisessa oli kuitenkin se, että pääsi tutustumaan muihin opiskelijoihin. Olen ainoa vaihto-oppilas International Business ohjelmassa, joten lähes kaikki muut opiskelijat ovat kanadalaisia. Onneksi kanadalaiset ovat todella mukavia ihmisiä ja heihin on todella helppo tutustua, joten muiden vaihtarien puuttuminen ei ole haitannut elämää ollenkaan.

City Hall

Sään “lämmetessä” -43 asteesta vain viiteen miinus-asteeseen olen myös saanut mahdollisuuden tutustua Thunder Bayhin vähän paremmin. Kävin katsastamassa Intercity ostoskeskuksen ja Algoman, jossa sijaitsee esimerkiksi suomalainen ravintola Hoito. En kuitenkaan jaksanut mennä sisälle asti joten se saa odottaa ainakin vielä vähän aikaa.

Ja yläkerrassa Finlandia klubi..

Mikäli Suomi-ikävä kuitenkin iskee, suomalaisuudesta ei ainakaan ole puutetta tässä pikkukaupungissa (joka on muuten lähialueiden suurin kaupunki?) Löysin nimittäin Hoidon lisäksi ainakin suomalais-skandinavialaisen ruokakaupan, skandinavialaisen ravintolan ja suomalaisen kirjakaupan. Lisäksi täällä on suomalaisiin lahjatavaroihin erikoistunut liike, johon olisin varmaan mennyt sisällekin, sillä henkilökunta puhuu kuulemma suomea, ellei se olisi ollut kiinni sinä sunnuntaina kun satuin kulkemaan siitä ohi.

Lihakauppa. Ihan selvällä Suomen kielellä!

Finnport

Muutenkin suomalaisuuden kyllä huomaa täällä ainakin ihmisille puhuessa. Lähes kaikilla, joiden kanssa olen puhunut on joko suomalaiset sukujuuret tai he ovat ainakin käyneet joskus Suomessa. Tuntuuhan se vähän oudolta Aasian jälkeen, jossa ihmiset hädin tuskin tiesivät koko maan olemassaoloa, mutta toisaalta ainakin se on tähän asti toiminut hyvänä keskustelun aloituksena!

Tervetuloa!

Suomalainen kirjakauppa heheh

Lunta on nyt muuten satanut ainakin viisi päivää putkeen ja täytyy sanoa että kyllä se tulee täällä ihan yhtä paljon korvista ulos kuin Suomessakin. Olisipa jo kesä.

Metropolista minipoliin

Muiden suomalaisten juhlistaessa uutta vuotta istuin lentokoneessa kohti omaa uutta vuottani, joka tosin vaihtui 7 tuntia myöhemmin. En tosin juhlinut vain uutta vuotta. Juhlin myös uutta koulua, uutta kotia, uutta asuinpaikkaa tai no, uutta elämää?

Korealaista ruokaa ystäväni Peonyn kanssa Torontossa

Saavuin Thunder Bayhin kolme päivää sitten suunnilleen TKL:n bussin kokoisella lentokoneella vietettyäni ensin uuden vuoden Torontossa Hongkongissa tapaamani Peonyn kanssa, tarkennettakoon vielä että juhlin uutta vuotta Toronton Chinatownissa. Vähintäänkin huvittava yhteensattuma;) Toisaalta aivan loistava tapa päättää vuosi 2014!

Ravintola Toronton hotellin vieressä!

No, takaisin aiheeseen. Thunder Bay. En oikein tiedä mistä tämän kaupungin (tai kylän? Tai no, mikä onkaan) kanssa aloittaisi. Täytyy myöntää että täällä päässä iski ehkä elämäni pahin kulttuurishokki. Ensinnäkin koko kaupunki oli tänne saapuessani aivan tyhjä. Asuttuani melkein kahdeksan kuukautta Kiinassa olin todella ihmeissäni käveltyäni 1,5 kilometriä kauppaan törmäämättä yhteenkään jalankulkijaan. Tänään menin bussilla Walmartiin ja Intercity kauppakeskukseen ja bussissa oli ehkä 4 ihmistä minun lisäkseni.

Missään mitään??

Thunder Bay on muutenkin autoilijan unelmapaikka. Kaikki ravintolat ovat drive-in mallisia eikä jalankulkijoille ole aina edes jalkakäytävää. Liikennevaloja on todella vähän ja parkkipaikkoja on varmaan puolet kaupungista. Onneksi bussilla pääsee melkein joka paikkaan suhteellisen helposti.

Tämän kuvan ottamisen aikaan  mittarissa oli -38 astetta

Vaikka pikkukaupunkiin muutto kahden suurkaupungin jälkeen tuntuukin vaikealta ja myönnän, että näillä -30 asteen pakkasilla on jotain tekemistä negatiivisen ensivaikutelman kanssa, olen kuitenkin oppinut omaksumaan tietyn asenteen uuteen ympäristöön muuttaessani. Voin siis joko valittaa ja surkutella elämäni kurjuutta täällä jäätävässä pikkukylässä tai ainakin yrittää tehdä tästä elämäni parhaat neljä kuukautta. Nimittäin se neljä kuukautta ei lyhene valittamalla mihinkään. Päin vastoin. Aika kuluu liiankin nopeasti kun on hauskaa. Siitä minulla on enemmänkin kuin vähän kokemusta.

P,S Ehkä täällä Kanadassa kiinankielisestä nimestä voisi jo luopua.. ei? Ei.