Punaisten palatsien yliannostus

Joulukoristeiden vallatessa kiinalaiset ostoskeskukset on hyvä aika huomata, että kotiinpaluu ei olekaan enää niin pitkän ajan päässä. Jouluun on nyt noin kuukausi aikaa ja palaan Pekingistä Suomeen jo hyvissä ajoin ennen Joulua. Toki tiesin, että kolme kuukautta kuluisi kuin siivillä, mutta silti viikkojen yhä vähetessä olen aivan yhtä yllättynyt kuin Hongkongista lähtiessäni.

Vaikka kiinalaiset eivät oikeastaan vietä Joulua, koko Kiina tuntuu silti valmistautuvan siihen jo viikkoja etukäteen. Kaikkialla aina Starbucksista koulun ruokalaan soitetaan joululauluja ja marketit ovat täynnä mitä kirjavimpia joulukoristeita. Valikoimista löytyy niin perinteisiä joulupalloja kuin noin kaksi metriä korkeita väriä vaihtavia led-poroja, mutta ehdoton suosikkini tähän mennessä on ollut suomenkielinen, porokuvioitu seinävaate, jossa toivotettiin melko sujuvasti; ”Iloinen lomia”. Valitettavasti hinta oli aika korkea, joten taidan jättää sen ostamisen toiseen kertaan.

Ajan loppuessa olemme kaverieni kanssa koittaneet käydä mahdollisimman monessa vielä näkemättä olevassa Pekingin nähtävyydessä koulun loppumisesta johtuvista kiireistä huolimatta. Jostain syystä meillä oli vieläkin näkemättä Pekingin päänähtävyys eli Kielletty kaupunki, joten eräänä jäätävän kylmänä keskiviikkoaamuna suuntasimme kohti Tiananmen Squarea ja keisarien palatseja.

Olen käynyt kielletyssä kaupungissa kerran aikaisemmin, vuonna 1999, joten oli sanomattakin selvää että oli aika vierailla siellä uudemman kerran. Sisään astuttuani odotti kuitenkin aika suhteellisen tuttu näky. Punaisia palatseja toisen perään, jotka eivät suuremmin eronneet esimerkiksi Summer Palacesta. Toki on hienoa nähdä Kiinan kulttuuriperintöä monesta eri näkökulmasta, mutta kaikkeen kyllästyy. Eihän me Suomessakaan käydä katsomassa jokaista tunturia? Kielletty kaupunki saa siis luvan jäädä viimeiseksi palatsiksi jossa tulen Kiinan vierailuni aikana käymään.

Mikäli suunnittelet vierailua kiellettyyn kaupunkiin, suosittelen ottamaan huomioon seuraavat 3 vinkkiä.

1. Mene paikalle mahdollisimman aikaisin, mieluiten heti paikan aukeamisen jälkeen. Muuten saat varautua viettämään tunteja kiinalaisten turistien keskellä. Kyseessä on virallisesti jono, mutta mielestäni se oli lähempänä kilparyntäystä, jossa kyynärpäät tulevat ihan oikeasti tarpeeseen.
2. Mikäli olet Pekingissä yhtään lokakuun jälkeen, varaudu lämpimin vaattein. Kielletty kaupunki on tosi avara alue, joten tuuli on todella voimakas. Ylihinnoitellut lahjatavaraliikkeet tulivat enemmän kuin tarpeeseen.
3. Kielletyn kaupungin vieressä on tosi iso puisto, jossa on ihan samanlaisia palatseja ja sisäänpääsy maksaa 1 yuanin. Jos haluat hienoja turistikuvia niin kannattaa mennä sinne räpsimään, sillä kyseinen alue oli aivan tyhjillään.

Suurin osa Pekingin nähtävyyksistä on juuri niitä punaisia palatseja, enkä ole pelkästään negatiivinen sanoessani, että niihin kyllästyy. Niihin ihan oikeasti kyllästyy. Palatseihin kyllästyneelle suosittelisinkin Art District 798 – taidelähiötä. 

Pelottava mummopatsas

Vanhalle tehdasalueelle on rakennettu useita mielenkiintoisia näyttelyitä, joista suurin osa on vieläpä ilmaisia. Näyttelyiden lomaan on siroteltu toinen toistaan ihanampia kahviloita, joissa oli ehkäpä parasta kahvia mitä olen Pekingissä juonut. Ainoa huono puoli on se, että alueelle on melkein pakko mennä taksilla, sillä julkisella liikenteellä sinne meno on vähintäänkin hankalaa.

Hongkongistakin tutut kumiankat:)

Viimepäivät ovatkin kuluneet lähinnä joululahjoja ostellessa ja kouluhommissa, sillä koulu loppuu meiltä jo ensi viikolla. Viimeinen viikko on varattu raporttien kirjoittamiseen ja kokeisiin, joita meillä ei oikeastaan ole, joten minulle viimeinen viikko on lomaviikko. Lomaa todella tarvitaan, sillä Joulun jälkeen jätän jälleen Suomen taakseni ja suuntaan kohti Kanadan Thunder Bayta ainakin huhtikuun loppuun asti. Sen jälkeen tarkoituksena olisi pysyä Suomessa. Ainakin pari viikkoa..

Satumainen Shanghai

Viime viikon torstaina suuntasin kaverieni kanssa kolmen päivän lomalle kohti Shanghaita. Olimme suunnitelleet reissua jo varmaan kuukauden, joten kuullessamme viikon mittaisesta lomasta syöksyimme heti matkatoimistoon ostamaan junaliput kohti Kiinan suurinta kaupunkia. Hotellivaraus hoitui kätevästi booking.comista ja hintakin jäi kahdelta yöltä mukavasti alle 20 euron per henkilö.

Matka Pekingistä Shanghaihin kesti yli 300 km/h kulkevalla junallakin yli 5 tuntia, joten meillä ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin lähteä aikaisin aamulla. Heräsimme siis ennen kuutta aamulla ja hyppäsimme taksiin kohti juna-asemaa, joka tosin muistuttaa mielestäni enemmän lentokenttää kuin juna-asemaa, sillä junaan päästäkseen täytyy tehdä muunmuassa turvatarkastus ja lähtöselvitys. Vähän eri meininki kuin VR:llä.

Hotellin sijainti oli ihan täydellinen, kävelymatkan päässä The Bundilta ja Nanjing Roadilta (pääkatu), mutta homeläikät seinissä ja paperinohuet ikkunat, joiden läpi kuulimme jokaisen tööttäyksen ja kadulta kuuluneen keskustelun eivät ainakaan houkutelleet viettämään minuuttiakaan ylimääräistä hotellihuoneessa. Huoneen hinta jäi tosin alle 20 euron kahdelta yöltä, joten en ehkä odottanutkaan mitään hienompaa.

Koska meillä oli vain kolme päivää Shanghaissa, päätimme väsymyksestä huolimatta tehdä mahdollisimman paljon jo heti ensimmäisenä päivänä. Suuntasimme siis Nanjing Roadille syömään ihan mahtavaan italialaiseen ravintolaan ja shoppailemaan, sillä kaikki tarvitsivat kengät iltaa varten . Nanjing Road päättyi mukavasti The Bundille, josta meidän oli helppo suunnata takaisin hotellille vaihtamaan vaatteet, sillä olimme jo Pekingissä päättäneet suunnata Shanghain suosituimpaan baariin, Bar Rougeen, jossa sattui olemaan Ladie's night juurikin torstaisin.

Bar Rouge oli täynnä ulkomaalaisia ja sen terassilta avautui näköala The Bundille. Naisille oli tarjolla ilmainen manikyyri ja valaistuilla jääpaloilla koristeltuja drinkkejä. Vaikka Bar Rouge olikin mielestämme tosi hieno paikka, emme jaksaneet seistä hienojen drinkkien kanssa yli puolen yön, joten suuntasimme takaisin hotellille ja nukkumaan, sillä seuraavana päivänä halusimme olla kunnon turisteja ja käydä mahdollisimman monessa paikassa.

Aloitimme aamun loistavalla aamiaisella niinkin eksoottisessa paikassa kuin Pizza Hut, jonka jälkeen suuntasimme Yu Parkiin. Olin vähän skeptinen Yu parkin suhteen, sillä kaikki puistot joissa olemme käyneet Pekingissä ovat olleet melkein identtisiä (En ihan oikeasti erota kuviani Beihai parkista ja Summer Palacesta) No, pessimisti ei pety, sillä Yu Park olikin oikeastaan aika hieno paikka.

Kiinassa on tosi paljon upeita kattoja!

Yu Parkista suuntasimme Xintiandiniin, jonka länsimaalaiset ravintolat saivat meidät kaikki toivomaan, että olisimme lähteneet Shanghaihin vaihtoon Pekingin sijaan, mutta katsottuamme ruokalistan hintoja päätimme että Peking on ehkä sittenkin kivempi paikka. Ainakin opiskelijoille.

Xintiandinista jatkoimme kohti Tianzifangia, pientä kiinalaista korttelia, joka oli täynnä pieniä baareja ja taidegallerioita. Alue oli mielestäni aika samanlainen kuin Pekingin kuuluisin Hutong, Nanluoguxiang, mutta ehkä hieman karismaattisempi?

Tianzifangista palattuamme suuntasimme jälleen The Bundille, josta otimme maan alla menevän junan The Bundin toiselle puolelle. Juna oli oikeastaan pieni lasikoppi, joka kulki nopeassa hienosti valaistussa tunnelissa. Tunneli päättyi sopivasti Pearl Towerin eteen.

Ostimme halvimman mahdollisen lipun Shanghain päänähtävyyteen, eli pääsyn Pearl Towerin keskiosaan. En tiedä olisiko kalliimpi lippu tehnyt kokemuksesta yhtään rikkaamman, sillä keskikohdasta näkyi koko Shanghai.Ajattelin että halvalla lipulla ei varmaan pääse tornin lasilattialla varustettuun osioon, mutta se olikin vielä yhden kerroksen alempana! Hui.

Kaverini ei ollut koskaan ollut pilvenpiirtäjässä tai muussa korkeassa rakennuksessa, joten vietimme tornissa aika pitkän ajan maisemia ihmetellen, jonka jälkeen otimme saman valaistun junan takaisin ”joen” toiselle puolelle ja suuntasimme kohti Brasilialaista ravintolaa, jonka jälkeen olimme kaikki niin täynnä että halusimme vain hotelliin ja nukkumaan.

Valotunneli Bundille

Suunnitelmissa oli käydä lauantaina Shanghai Museumissa, mutta päästyämme museolle totesimme sen olevan kiinni. Arvatkaa oliko netissä mitään ilmoitusta tästä? Ei tietenkään. Kiinassa asuessani olen kuitenkin jo tottunut tähän ”lappu ovessa” meininkiin, joten suuntasimme sen sijaan Shanghain modernin taiteen museoon. Näyttelyn nimi oli ”Shanghai flowers” mutta koska olen taiteen suhteen aikamoinen puusilmä, näin vain värikkäästi maalattuja neliöitä valkoisessa huoneessa. Jee.

Modernin taiteen museo sijaitsi People's Squarella, jossa toimii lauantaisin myös Marriage Market. Lukiessani Shanghain nähtävyyksistä, en oikeastaan ollut kovin kiinnostunut kyseisestä paikasta sillä ajattelin sen olevan vain tori, jossa myydään häämekkoja tai muuta vastaavaa. Kuinka väärässä olinkaan.

Pienen googletuksen jälkeen minulle nimittäin selvisi että Marriage Market on kirjaimellisesti Marriage Market. Kuvassa näkyvissä sateenvarjoissa on pienellä teipinpalalla tai nuppineuloilla kiinnitetty lappu, jossa lukee naimakauppaa hakevan henkilön tiedot aina kiinalaisesta horoskoopista ja rahatilanteesta elämäntarinaan asti. Yleensä sateenvarjon takana ovat henkilön vanhemmat, joilla on vain harvoin aikuisen lapsensa lupa etsiä heille kumppania. Tervetuloa 2000-luvun Kiinaan, jossa järjestetty avioliitto on edelleen ihan arkipäiväinen asia. Mikäli haluat etsiä (aikuiselle) lapsellesi kumppanin, ilmoitus People's Squarella maksaa noin 3 euroa. Onnea etsintään!

Palatessamme Marriage Marketilta Nanjing Roadille, olikin jo aika lähteä kohti juna-asemaa. Palasimme yliopistolle joskus yhden jälkeen yöllä tapeltuamme kiinaksi taksikuskin kanssa, joka ei tiennyt missä yliopistomme sijaitsee ja nautittuamme kulinaristisen elämysaterian McDonald'sissa, pääsin vihdoin omaan sänkyyni. Ei hometta, ei meteliä ja toimiva lämmitys. Shanghai oli ihan hieno paikka, mutta taidan silti pitää enemmän Pekingistä:)

Kiinan kulttuuria kokemassa

Näin alkuun haluan pahoitella pitkää päivitysväliä. Kampuksen netti ei nimittäin toimi ollenkaan ja läppärin kanssa McDonaldsiin tai vastaavaan kävely ei ole kaikkein houkuttelevin ajatus täällä Kiinassa. No, ainakin on aikaa kirjoittaa monta postausta valmiiksi!

Viime viikot ovatkin olleet aikamoista pyöritystä. Olen kokenut kiinalaista kulttuuria aina katuruoasta kiinanmuuriin sekä englanninkielisen lausumiskilpailun tuomaroimisesta interaktiivisiin live escape peleihin. Vaikka olen varma, että kiinalainen ooppera tuhosi kuuloaistini lopullisesti, olen enemmän kuin tyytyväinen saadessani nähdä Kiinaa näin monesta kulmasta.

Ensimmäinen kosketukseni niin kutsuttuun perinteiseen kiinalaiseen kulttuuriin oli kiinalainen ooppera. En oikein edes tiedä miten sitä kuvailisi. Hyttynen korvanjuuressa mutta tuhat kertaa lujempana? Joku keskiaikainen kidutusmuoto? Kyseisen kidutusmuodon uhri? No, tajusitte varmaan. Voin ystävällisesti liittää tähän videolinkin Youtubeen, jotta pääsette nauttimaan kyseisestä ihanuudesta.

Vaikka kolme tuntia kestänyt kiinalainen ooppera olikin aika tuskallinen kokemus, oli se sinänsä ihan mielenkiintoista, sillä pääsin käymään myös kyseisen oopperan takahuoneessa ja näkemään miten esiintyjiä meikattiin ja puettiin. Osa esiintyjistä oli todella nuoria, ehkä korkeintaan kaksitoista vuotiaita, joten täytyy kyllä antaa heille täydet pisteet omistautumisesta.

Saman viikon keskiviikkona pääsin vihdoin käymään Kiinan muurilla. Vaikka olenkin matkustanut paljon ja nähnyt aika monta maailman ihmettä kuten Sydneyn oopperatalon, Golden Gaten tai Eiffel-tornin, oli Kiinan muuri kyllä ihan omaa luokkaansa. Useita tuhansia kilometrejä pitkä muuri kiemurteli silmien ulottumattomiin upeiden syksyn lehtien värjäämien vuorten välissä. Tässä tapauksessa kuvat kertovat varmaan enemmän kuin tuhat sanaa...

Pari muutakin ihmistä muurilla...

Jo ennen Kiinan lähtöäni olin lukenut kiinalaisten erikoisista herkuista ja kuullessani erikoisesta ruokakadusta en epäröinyt hetkeäkään. Tarjolla oli niin käärmeitä, skorpioneja, kovakuoriaisia, silkkitoukkia kuin hämähäkkejäkin. Näitä herkkuja olisi päässyt maistamaan erittäin halvalla hinnalla, mutta jätin kuitenkin skorpionit toiseen kertaan...

Turistinähtävyyksien lisäksi pääsin viime viikonloppuna ottamaan osaa kiinalaisten lasten englannin kielen lausumiskisaan. Nimittäin tuomarina. Aluksi lapset esittelivät itsensä ja sen jälkeen joko lauloivat tai kertoivat tarinan. Kuuden tunnin jälkeen homma alkoi kyllä jo vähän kyllästyttää, mutta ainakin sain mukavasti taskurahaa suhteellisen mukavasta työstä:)

Lokakuun vaihtuessa Marraskuuhun pääsin myös juhlistamaan Halloweenia. Lähes kaikki dormissamme asuvat olivat hankkineet jonkinlaisen asun joten pääsin itsekin päästämään luovuuteni valloille ja päädyin todella uniikkiin ratkaisuun ja pukeuduin kissaksi (kuten noin puolet kaikista Halloweenia juhlivista tytöistä..) Happy Halloween!

Kirjoitteli,

From: Hong Kong International To: Helsinki - Vantaa

Noin kolme kuukautta sitten eräänä unettomana yönä (ja niitä oli paljon ennen Hongkongiin lähtöä) kehittelin kauhuskenaarioita Hongkongista. Mitä jos en tykkääkään työstäni? Mitä jos koti-ikävä iskee? Mitä jos en tapaa ketään kivoja ihmisiä? Itseni tuntien (tai niin luullen), olin 100% varma että itken itseni uneen ainakin 10 kertaa ensimmäisten viikkojen aikana halatessani suomenkielistä kirjaa ja katsoessani kuvia poroista ja tuntureista.

Jos vaan olisin tiennyt kuinka väärässä olin. Mitä jos en tykkääkään työstäni? En muista päivääkään jona en olisi halunnut mennä töihin. Mitä jos koti-ikävä iskee? En muista ajatelleeni, että olisinpa nyt Suomessa. Paitsi kerran kävellessäni kotiin paahtavassa kuumuudessa taisin hetkellisesti toivoa olevani keskellä Suomen talvea.

Mitä jos en tapaa ketään kivoja ihmisiä? Ja tässä olin kaikkein eniten väärässä. Kolmessa kuukaudessa oon rakentanu sosiaalisen elämäni uudelleen täysin tyhjästä. Oon tavannut ihmisiä, joiden kanssa voin olla oma itseni. Ihmisiä, joiden kanssa haluan pitää yhteyttä vielä tulevaisuudessakin. 

Ennen lähtöäni luin ehkä 3 Hongkong opasta kannesta kanteen ja merkitsin asioita joita  haluan tehdä näiden kolmen kuukauden aikana. Halusin ainakin...

....Käydä Macaossa

....Käydä ainakin yhdellä vaellusreitillä

....Nähdä Big Buddhan

...Käydä Disneylandissa

 ...Nähdä Lan Kwai Fongin ("kerran")

Käydä Infinity Poolilla

 ...Viettää aikaa rannalla

 ...jos mahdollista, käydä Aasialaisessa conissa

...ja tietysti Victoria Peakilla

...sekä kokea Afternoon tean:

...ja ennen kaikkea oppia nauttimaan elämästä

Ja päädyin tekemään joka ikisen asian siltä listalta, monta niistä useammankin kerran. Mulle itselleni ehkä eniten tuli yllätyksenä se, miten paljon paremmin opin tuntemaan oman itseni. Opin että hei, mä oikeesti pystyn tekemään asioita. Opin hymyilemään useammin ja aidosti iloitsemaan pienistäkin asioista kuten siitä, että ovimies tervehtii mua joka aamu.

En oo puhunut paljon työstäni, enkä tule siitä puhumaan tulevaisuudessakaan ainakaan tässä blogissa, mutta täytyy kyllä sanoa että Hongkong oli oikea valinta myös uramielessä. Opin hirveästi uusia asioita niin yrittäjyydestä kuin markkinoinnistakin ja tiedän ehkä ihan vähän paremmin mitä haluan tulevaisuudessa tehdä työkseni. 

Kaiken kaikkiaan oon viettänyt ehkä elämäni tähän mennessä parhaan kesän. Se kesä päättyy huomenna koneen noustessa kohti Suomea. Tottakai se tuntuu kamalalta ja tuun varmasti ikävöimään tätä paikkaa mutta mun on aika lähteä kohti uusia seikkailuja! 

P.S En muuten vieläkään osaa kirjoittaa nimeäni kiinaksi vaikka oonkin lisänny ton hienon kuvan jokaiseen blogikirjoitukseen. 

Viimeiset viikot Hongkongissa

Vaikka kuinka haluaisin jäädä tähän suurkaupunkiin ja jatkaa elämääni täällä, on kuitenkin pakko kohdata se tosiasia että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jotenkin uskomatonta että vajaa kolmen viikon päästä istun lentokoneessa 9 tunnin lennolla kohti Suomea. Tänään suuntaan töiden jälkeen vuokratoimistolle sopiin check outista niin, että ehdin lennolleni 15.8 klo 9.30 ja vaikka kuinka haluaisin vaan tehdä jotain hauskaa tänään, niin edessä on tavaroiden läpikäynti koska on aika laittaa laatikollinen tavaraa Suomeen:(

Oon kuitenkin yrittänyt pitää itseni kiireisenä, ettei Suomeen lähteminen masentaisi liikaa. Yhtenä torstai iltana suuntasin italialaiseen Design iltaan (ei, me ei menty sinne vaan koska siellä tarjoiltiin ilmaista viiniä.) Oli kiva pukeutua vaihteeks vähän hienommin ja edes esittää sivistynyttä hyvässä seurassa.

Pari kuukautta täällä asuttuani alkaa jo pikku hiljaa tuntea aika monta ihmistä. Hyvä juttu koska aina on seuraa, huono juttu koska niille kaikille pitää sanoa hyvästit parin viikon kuluttua. Paras puoli on kuitenkin se, että aina löytyy tekemistä. Lauantaina suuntasin toista kertaa Macauun, jossa sattui olemaan jonkinlainen tanssifestivaali. Oli siellä muuten Suomenkin joukkue, mutta en tiedä oliko ne oikeesti suomalaisia...

Macausta palattuamme suunnattiin LKF:lle johonkin olutfestivaaliin, tarkoitus oli lähteä aikaisin takas kotiin nukkumaan rankan matkapäivän jälkeen mutta palasin kotiin metrolla (joka muuten kulkee 6.00-1.00, ei en lähtenyt ennen yhtä) joten musta vähän tuntuu että suunnitelma ei onnistunu:D

♥

Tuli  muuten käytyä myös Victoria Peakilla toistamiseen, tällä kertaa tosin illalla ja täytyy sanoa että Hongkong on todella upean näköinen auringon laskettua. Peakilla oli hirvee määrä heinäsirkkoja joiden ääni kuulosti ihan auton hälytykseltä (tai sit se oli auton hälytysääni). Jatkettiin matkaa vielä yksille Tsim Sha Tsuihin ettei tarvinnu ottaa taksia metron sulkeuduttua. En muistanu ottaa kuvaa mutta iSquarella sijaitsevasta eyebarista on todella upea näköala. 

Yritettiin ottaa kuva jossa valot näkyy taustalla mut ei onnistunu;D

Loputon valomeri

Perjantaina pääsin työn puolesta käymään ani-comissa, joka on yks Hongkongin suurimmista coneista. Kokemus oli tosi mielenkiintoinen, koska vaikka mulla on pitkä historia cosplay-harrastuksesta takana ja oon käynyt Suomen lisäksi conissa myös Ruotsissa, Ani-com oli jotain ihan erilaista! tapahtuma järjestettiin isossa messukeskuksessa ja siellä oli standit niin Play Stationilla, X-boxilla, Sanriolla kun Marvelillakin sekä varmaan joka ikisellä jonkinlaista animea/mangaa julkaisevalla yrityksellä.

Flyer

Saatoin ihan vähän fangirlata

 Vaikka musta olikin hienoa nähdä paikallisia cossaajia, oli kyllä harvinaisen ärsyttävää kattoo niitä tilattuja pukuja. Noin sadasta cossaajasta ehkä yhdellä oli itse tehty puku. En tuomitse, mutta kun on kuuden vuoden ajan vääntänyt pukuja kuumaliimapalovammojen, viimeisen illan tuskan ja kyyneleiden kera, en jaksanut innostua niin paljon cossaajista. Vaikka mun cosplay/con-innostus on aikalailla kuollut, huomasin edelleen innostuvani suuresta Narutosta Jump Starsin standilla sekä hiljaa itkeväni nähdessäni pilalle takkuuntuneen peruukin. Kuka tietää, ehkä palaan rakkaan harrastukseni pariin Suomeen palattuani;)

Kuolin salaa innostuksesta

!!!!!

Juuri sopivan mittaisen conipäivän (3 tuntia) jälkeen suuntasin Causeway baylle työkaverini kanssa Wired coffeehen, jossa oli rajoitetun ajan käynnissä oleva Kumamoto kahvila. Ja se kahvi oli niin hyvää että melkein maistoin olevani Suomessa. Pitänee mennä uudestaan. Parasta oli kuitenkin se, että kahvi myös näytti supersöpöltä!

Ihana!

Kumamoto

Jatkoin matkaani lounaan jälkeen vielä shoppaileen ja sen jälkeen kotiin. Illalla suuntasin Kristinan luokse aloittelemaan iltaa ja siitä se sitten jatkuikin normaaliin Perjantai tyyliin myöhään. Huhhuh. Lauantain pyhitin täysin nukkumiselle vaikka suunnitelmissa olikin vaellusretki. Joskus pitää vaan olla yks päivä ihan rauhassa, eikö niin? Pesin pyykkiä, siivosin kämpän, kävin juoksulenkillä ja kaupassa ja ennen kaikkea rauhotuin. Elämä täällä on välillä vähän liiankin hullua:D

Sunnuntai aamuna heräsin 6.30 ja lähdin jälleen lenkille ennen kun suuntasin kohti Central Pier 10, josta lähti vene kohti merta. Kyseessä ei tietenkään ollut mikä tahansa vene, vaan kuuluisa junk boat! Olin halunnu junkille jo pitkään, joten olin todella innoissani - enkä turhaan. Vene oli ihan mahtava kokemus liukumäkineen kaikkineen ja oli tosi kiva päästä mereen uimaan.

girls♥

Vaikka veneellä oli hauskaa, oli se kuitenkin aika väsyttävää. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa illalliselle johonkin päin LKF:ää ja siitä vielä hetkeksi Red Bariin hengaileen parhaassa kaveriporukassa♥ Oli myös aika hyvästellä Ela, joka on ollut tärkeä osa meidän porukkaa ja jota varmasti tulee ikävä. Illalla skypetin vielä parhaan ystäväni Karoliinan kanssa. Ikävä ♥