From: Hong Kong International To: Helsinki - Vantaa

Noin kolme kuukautta sitten eräänä unettomana yönä (ja niitä oli paljon ennen Hongkongiin lähtöä) kehittelin kauhuskenaarioita Hongkongista. Mitä jos en tykkääkään työstäni? Mitä jos koti-ikävä iskee? Mitä jos en tapaa ketään kivoja ihmisiä? Itseni tuntien (tai niin luullen), olin 100% varma että itken itseni uneen ainakin 10 kertaa ensimmäisten viikkojen aikana halatessani suomenkielistä kirjaa ja katsoessani kuvia poroista ja tuntureista.

Jos vaan olisin tiennyt kuinka väärässä olin. Mitä jos en tykkääkään työstäni? En muista päivääkään jona en olisi halunnut mennä töihin. Mitä jos koti-ikävä iskee? En muista ajatelleeni, että olisinpa nyt Suomessa. Paitsi kerran kävellessäni kotiin paahtavassa kuumuudessa taisin hetkellisesti toivoa olevani keskellä Suomen talvea.

Mitä jos en tapaa ketään kivoja ihmisiä? Ja tässä olin kaikkein eniten väärässä. Kolmessa kuukaudessa oon rakentanu sosiaalisen elämäni uudelleen täysin tyhjästä. Oon tavannut ihmisiä, joiden kanssa voin olla oma itseni. Ihmisiä, joiden kanssa haluan pitää yhteyttä vielä tulevaisuudessakin. 

Ennen lähtöäni luin ehkä 3 Hongkong opasta kannesta kanteen ja merkitsin asioita joita  haluan tehdä näiden kolmen kuukauden aikana. Halusin ainakin...

....Käydä Macaossa

....Käydä ainakin yhdellä vaellusreitillä

....Nähdä Big Buddhan

...Käydä Disneylandissa

 ...Nähdä Lan Kwai Fongin ("kerran")

Käydä Infinity Poolilla

 ...Viettää aikaa rannalla

 ...jos mahdollista, käydä Aasialaisessa conissa

...ja tietysti Victoria Peakilla

...sekä kokea Afternoon tean:

...ja ennen kaikkea oppia nauttimaan elämästä

Ja päädyin tekemään joka ikisen asian siltä listalta, monta niistä useammankin kerran. Mulle itselleni ehkä eniten tuli yllätyksenä se, miten paljon paremmin opin tuntemaan oman itseni. Opin että hei, mä oikeesti pystyn tekemään asioita. Opin hymyilemään useammin ja aidosti iloitsemaan pienistäkin asioista kuten siitä, että ovimies tervehtii mua joka aamu.

En oo puhunut paljon työstäni, enkä tule siitä puhumaan tulevaisuudessakaan ainakaan tässä blogissa, mutta täytyy kyllä sanoa että Hongkong oli oikea valinta myös uramielessä. Opin hirveästi uusia asioita niin yrittäjyydestä kuin markkinoinnistakin ja tiedän ehkä ihan vähän paremmin mitä haluan tulevaisuudessa tehdä työkseni. 

Kaiken kaikkiaan oon viettänyt ehkä elämäni tähän mennessä parhaan kesän. Se kesä päättyy huomenna koneen noustessa kohti Suomea. Tottakai se tuntuu kamalalta ja tuun varmasti ikävöimään tätä paikkaa mutta mun on aika lähteä kohti uusia seikkailuja! 

P.S En muuten vieläkään osaa kirjoittaa nimeäni kiinaksi vaikka oonkin lisänny ton hienon kuvan jokaiseen blogikirjoitukseen. 

Viimeiset viikot Hongkongissa

Vaikka kuinka haluaisin jäädä tähän suurkaupunkiin ja jatkaa elämääni täällä, on kuitenkin pakko kohdata se tosiasia että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jotenkin uskomatonta että vajaa kolmen viikon päästä istun lentokoneessa 9 tunnin lennolla kohti Suomea. Tänään suuntaan töiden jälkeen vuokratoimistolle sopiin check outista niin, että ehdin lennolleni 15.8 klo 9.30 ja vaikka kuinka haluaisin vaan tehdä jotain hauskaa tänään, niin edessä on tavaroiden läpikäynti koska on aika laittaa laatikollinen tavaraa Suomeen:(

Oon kuitenkin yrittänyt pitää itseni kiireisenä, ettei Suomeen lähteminen masentaisi liikaa. Yhtenä torstai iltana suuntasin italialaiseen Design iltaan (ei, me ei menty sinne vaan koska siellä tarjoiltiin ilmaista viiniä.) Oli kiva pukeutua vaihteeks vähän hienommin ja edes esittää sivistynyttä hyvässä seurassa.

Pari kuukautta täällä asuttuani alkaa jo pikku hiljaa tuntea aika monta ihmistä. Hyvä juttu koska aina on seuraa, huono juttu koska niille kaikille pitää sanoa hyvästit parin viikon kuluttua. Paras puoli on kuitenkin se, että aina löytyy tekemistä. Lauantaina suuntasin toista kertaa Macauun, jossa sattui olemaan jonkinlainen tanssifestivaali. Oli siellä muuten Suomenkin joukkue, mutta en tiedä oliko ne oikeesti suomalaisia...

Macausta palattuamme suunnattiin LKF:lle johonkin olutfestivaaliin, tarkoitus oli lähteä aikaisin takas kotiin nukkumaan rankan matkapäivän jälkeen mutta palasin kotiin metrolla (joka muuten kulkee 6.00-1.00, ei en lähtenyt ennen yhtä) joten musta vähän tuntuu että suunnitelma ei onnistunu:D

♥

Tuli  muuten käytyä myös Victoria Peakilla toistamiseen, tällä kertaa tosin illalla ja täytyy sanoa että Hongkong on todella upean näköinen auringon laskettua. Peakilla oli hirvee määrä heinäsirkkoja joiden ääni kuulosti ihan auton hälytykseltä (tai sit se oli auton hälytysääni). Jatkettiin matkaa vielä yksille Tsim Sha Tsuihin ettei tarvinnu ottaa taksia metron sulkeuduttua. En muistanu ottaa kuvaa mutta iSquarella sijaitsevasta eyebarista on todella upea näköala. 

Yritettiin ottaa kuva jossa valot näkyy taustalla mut ei onnistunu;D

Loputon valomeri

Perjantaina pääsin työn puolesta käymään ani-comissa, joka on yks Hongkongin suurimmista coneista. Kokemus oli tosi mielenkiintoinen, koska vaikka mulla on pitkä historia cosplay-harrastuksesta takana ja oon käynyt Suomen lisäksi conissa myös Ruotsissa, Ani-com oli jotain ihan erilaista! tapahtuma järjestettiin isossa messukeskuksessa ja siellä oli standit niin Play Stationilla, X-boxilla, Sanriolla kun Marvelillakin sekä varmaan joka ikisellä jonkinlaista animea/mangaa julkaisevalla yrityksellä.

Flyer

Saatoin ihan vähän fangirlata

 Vaikka musta olikin hienoa nähdä paikallisia cossaajia, oli kyllä harvinaisen ärsyttävää kattoo niitä tilattuja pukuja. Noin sadasta cossaajasta ehkä yhdellä oli itse tehty puku. En tuomitse, mutta kun on kuuden vuoden ajan vääntänyt pukuja kuumaliimapalovammojen, viimeisen illan tuskan ja kyyneleiden kera, en jaksanut innostua niin paljon cossaajista. Vaikka mun cosplay/con-innostus on aikalailla kuollut, huomasin edelleen innostuvani suuresta Narutosta Jump Starsin standilla sekä hiljaa itkeväni nähdessäni pilalle takkuuntuneen peruukin. Kuka tietää, ehkä palaan rakkaan harrastukseni pariin Suomeen palattuani;)

Kuolin salaa innostuksesta

!!!!!

Juuri sopivan mittaisen conipäivän (3 tuntia) jälkeen suuntasin Causeway baylle työkaverini kanssa Wired coffeehen, jossa oli rajoitetun ajan käynnissä oleva Kumamoto kahvila. Ja se kahvi oli niin hyvää että melkein maistoin olevani Suomessa. Pitänee mennä uudestaan. Parasta oli kuitenkin se, että kahvi myös näytti supersöpöltä!

Ihana!

Kumamoto

Jatkoin matkaani lounaan jälkeen vielä shoppaileen ja sen jälkeen kotiin. Illalla suuntasin Kristinan luokse aloittelemaan iltaa ja siitä se sitten jatkuikin normaaliin Perjantai tyyliin myöhään. Huhhuh. Lauantain pyhitin täysin nukkumiselle vaikka suunnitelmissa olikin vaellusretki. Joskus pitää vaan olla yks päivä ihan rauhassa, eikö niin? Pesin pyykkiä, siivosin kämpän, kävin juoksulenkillä ja kaupassa ja ennen kaikkea rauhotuin. Elämä täällä on välillä vähän liiankin hullua:D

Sunnuntai aamuna heräsin 6.30 ja lähdin jälleen lenkille ennen kun suuntasin kohti Central Pier 10, josta lähti vene kohti merta. Kyseessä ei tietenkään ollut mikä tahansa vene, vaan kuuluisa junk boat! Olin halunnu junkille jo pitkään, joten olin todella innoissani - enkä turhaan. Vene oli ihan mahtava kokemus liukumäkineen kaikkineen ja oli tosi kiva päästä mereen uimaan.

girls♥

Vaikka veneellä oli hauskaa, oli se kuitenkin aika väsyttävää. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa illalliselle johonkin päin LKF:ää ja siitä vielä hetkeksi Red Bariin hengaileen parhaassa kaveriporukassa♥ Oli myös aika hyvästellä Ela, joka on ollut tärkeä osa meidän porukkaa ja jota varmasti tulee ikävä. Illalla skypetin vielä parhaan ystäväni Karoliinan kanssa. Ikävä ♥

Terveisiä Suomesta

Tänään kävellessäni 32 asteen lämmössä farkut jalassa ja pitkähihainen päällä, aloin yhtäkkiä kaivata niitä jäätävän kylmiä talvipäiviä meidän Ylöjärvellä sijaitsevalla mökillä. Päästyäni siihen mielentilaan alko olla ikävä Suomen kesää, suomalaisia kavereita, Suomessa olevaa koiraa ja hetken kaipailin jopa TKL:n busseja joiden ruuhkatunti on pahimmillaan se, että bussissa joutuu seisomaan.

Suomi-ikävää voi onneks lievittää esimerkiksi näillä tuliaisilla jotka mun perhe toi vieraillessaan täällä viimeviikolla!

Niin paljon kaikkea niin hyvää:)

Viime viikon maanantaina lähdin toimistolta aikaisemmin ja hain perheeni Hongkongin lentokentältä, josta matka jatkui Ovolo-hotelliin jossa asuttiin se aika kun mun sisko oli täällä. Vaikka Sham Shui Po on alueena vähän mielenkiintoinen, oli meidän hotelli kuitenkin ihan mahtavaa vaihtelua mun asuntooni Tsim Sha Tsuissa. Niin paljon tilaa! Pääasia  mulle oli kuitenkin se, että näin mun perhettä pitkästä aikaa:)

Olin kuitenkin töissä koko viikon eli päivisin laitoin mun perheen tekeen juttuja keskenään ja illalla sitten mentiin syömään yhdessä paikkoihin, joista osan olin kattonu etukäteen tai käyny siellä joskus. Löysin myös pari uutta ravintolaa joihin pitää mennä kaveriporukalla, kuten Ashley Roadilla sijaitseva Ned Kelly's Last Stand, jossa soittaa Jazz bändi päivittäin klo 21.30. Pitää joskus kirjoittaa ihan oma postauksensa kaikista ravintoloista joita voin suositella täältä.

Perjantain otin kuitenkin vapaaks töistä koska mentiin Disneylandiin! Oon halunnu Disneylandiin ihan pienestä pitäen joten olin innoissani. Suosittelen kyllä Disneylandia kohteena mutta siellä ei oikeesti jaksa olla päivää pidempään. Me taidettiin lähteä joskus kuuden aikaan.

Piti tietysti saada Minni-hiiren korvat!

Koska Hongkongissa on niin paljon kaikkee ihmeellistä ja jännää, halusin näyttää mun siskolle millasta mun elämä täällä oikeastaan on. Koska mun kaverit on olennainen osa sitä, järkkäsin treffit torstai-illalle ja mentiin niiden kanssa Korealaiseen BBQ paikkaan. Oli muuten hyvää ruokaa! Se grillattiin meidän nenän edessä:D

Käytiin myös Ladie's nightissa keskiviikkona ja perjantaina illalla nähtiin taas mun kavereita mutta tällä kertaa LKF:llä. Heta (tai Henna 2..) on kuulemma tervetullut uudestaankin käymään Hongkongissa:D

Ainakin oli hauskaa..:D ♥

Lauantaina käytiin Victoria Peakilla jossa en ollut tän 1,5 kuukauden aikana vieläkään onnistunut käymään joten oli jo aikakin. Osu tosi hyvä sää ja näköala oli sen mukainen. Syötiin Bubba gump ravintolassa josta sai mukin mukaansa, näitä meillä on kuulemma jo yksi kotona ja lisää piti varta vasten hakea Peakilta:)

Pakollinen Peak-kuva

Lauantai-iltana saatoin siskoni lentokentälle ja palasin hotellille pakkaan kamoja - oli aika muuttaa takasin Tsim Sha Tsuin huoneeseen. Hei hei happy hour ja iso sohva. Sunnuntai menikin aikalailla vanhempien hotellille muuttamisessa ja mun kotiinpalussa mutta ehdittiin kuitenkin käydä äitin kanssa kampaajalla! Vaikka kuinka pelkäsin kokemusta etukäteen, mun hiukset on edelleen päässä, tyvikasvu on poissa ja kauhtunut punainen väri on vaihtunut tummaan ruskeaan. Jos vielä tarviin kampaajaa, meen kyllä samaan paikkaan. Suht. edullinen, hyvää englantia puhuva kampaaja ja hyvä sijainti, joka oli helppo löytää.

Tiistaina mulla olikin vapaapäivä, joten suunnattiin kohti Big Buddhaa. Alunperin piti mennä Infinity poolille mutta päädyttiinkin Big Buddhalle - ja onneks päädyttiin. Tosi hieno paikka, ja pääsin pitkästä aikaa rapsutteleen koiraa jonka huijasin luokseni muovipussia rapistelemalla:D

Sinne noustiin köysirataa pitkin joka makso 150 HKD menopaluu ja oli joka sentin arvonen! Big Buddhallehan pääsee myös kävellen (ei huonokuntoisille!) ja paikallisbussilla, mutta suosittelen todella köysirataa.

Köysirata

Syötiin ylhäälle päästyämme Ngong Pingin kylässä tosi hyvää ramenia, joka piti kyllä nälän poissa ihan iltaan asti. Sieltä noustiin portaita pitkin Buddhan patsaalle ja päästiin just ylös ennen kun taivas repes. No, on sitä huonompiakin paikkoja pitää sadetta kun Big Buddhan sisällä oleva temppeli.

Ngong ping village

Siellä se näkyy!

Parit portaat

Big Buddha, hetki ennen sumuun peittymistä.

Loppupäivä menikin sitten Ngong Pingiä katsellessa ja illalla suunnattiin vielä Temple streetille ja Avenue of Starsille, jotka oli mulle jo tuttuja entuudestaan. Etenkin Temple Street koska asuin ennen sen vieressä. Syötiin paikallisessa ravintolassa jossa sielläkin olin käyny ennen ja söin ah niin hyvää varsiselleriä. Se on täällä mun suosikkiruokaa ja jos kokkaan jotain kotona niin se on varsiselleriä, mieluiten tosin raakana salaatissa eikä öljyssä paistettuna.

Keskiviikkoaamuna käytiin vielä aamupalalla ja sitten mun vanhemmat suuntasikin kohti Singaporea ja mä palasin arkeeni täällä. Sitä arkea on muuten enää vähän päälle kuukausi jäljellä ennen Suomeen paluuta! En haluis lähtee mutta toisaalta on kivakin palata Suomeen ainakin vähäks aikaa:)

Viikonloppuna luvassa ainakin BBQ-rantajuhlat Shek O:lla ja sunnuntai Infinity Poolilla, eli rauhallinen viikonloppu luvassa ainakin toivottavasti, sitä meinaan tarvitaan!

Dragon's back

Kun elää suurkaupungissa, tuntuu välillä ihan mahtavalta päästä keskelle luontoa. Onneks täällä Hongkongissa se on jopa mahdollista n. puolen tunnin bussi/metromatkan jälkeen. Olin kuullu Dragon's back hikesta jo aikaisemmin käydessäni Shek O:lla, ja kun joku sitten kysyi Facebookissa haluaako joku lähteä sinne, ajattelin että miks ei?

Helppo alku..

Siispä Lauantaina eilisen pitkähköksi venyneestä illasta huolimatta vedin lenkkarit jalkaan ja hyppäsin metroon kohti Shau Kei Wanin asemaa jossa tapasin italialaisen Chiaran ja itävaltalaisen Evan joita en tuntenu entuudestaan mutta se ei haitannut mitään koska meillä oli silti hauskaa:)

Onneks laitoin hyvät kengät

 Dragon's backia mainostetaan helppona reittinä mutta totuus on ehkä vähän muuta. Mä oon itseasiassa käyny hikella aika monessa paikassa ja tää toi etäisesti mieleen ne pahimmat kokemukset vain etäisesti, Madeira ja Rabacalille eksyminen pimeiden tunneleiden läpi ei kyllä vieläkään kohdannut voittajaansa. No, mulla oli hyvät kengät ja hyvä kunto (hahaha no) joten ne jyrkät ja kiviset nousut ja laskut ei ollu kauheen pahoja mutta en ehkä silti sanois ko. reittiä helpoksi. Maisemat oli kuitenkin aika upeat, ja aion viedä mun perheen (joka saapuu viikon päästä) tälle hikelle.

Vuoren huipulla

Dragon's back kulkee vuoren päällä ja sieltä näkee tosi hienosti Hongkongin saaria. Ylhäällä on useampi pysähdyspaikka, joihin voi istua alas ihailemaan näköalaa, mutta me ei jaksettu jäädä istuun vaan jatkettiin matkaa alas kohti Big Wave Bayta. Reitti vuoren huipulta alas oli tosi jyrkkä ja kivinen, joten en ottanu siitä kuvia mutta ens kerralla sit!

 Tän reitin piti olla 5km mutta me taidettiin mennä jossain vikaan koska Big wave baylle oli 5 km pelkästään sen vuoren huipun jälkeen. Ei haitannu kyllä yhtään. Loppuosa reitistä oli aika puuduttavaa koska kello oli jo 17 ja pimee oli tulossa ja ympäristökään ei enää muuttunut kovin paljoa.

Big Wave Bayn kylän alku

Danger??

Eksyttyämme vielä kerran reitiltä löydettiin vihdoin Big Wave Bayn ranta ja se todellakin on Big Wave Bay ihan syystä. Ihan mahtavat aallot! Rannalla tuli jotain kivoja kuulutuksia ja hetken päästä sain viestin että T1 varoitus on päällä. En kyllä huomannut mitään? Uimaan ei saanu mennä mutta en ollu ottanu edes uikkareita mukaan joten ei haitannu.

Hetken aaltoja ihailtuamme päätettiin syödä vielä rantaravintolassa ennen kun lähdettiin takasin kaupungin vilinään. Oli muuten ihanaa saada kylmää juotavaa ja hampurilainen vaelluksen jälkeen. Etenkin kun olin fiksuna tyttönä lähteny pelkän aamupalan jälkeen matkaan,

Mmmm...

 Illalla lupasin lähteä ulos ja niin teinkin. Mentiin ensin yksille Sohoon ja siitä Lan Kwai Fongille, haluaisin sanoo etten ollu myöhään mutta aurinko tais olla jo ylhäällä kun tulin kotiin! Siitä huolimatta en perunut sunnuntain menoja vaan lähdin käymään Pink Dot Festivalissa. Pink dot on LGBT yhteisön jokavuotinen tapahtuma ja se oli aika paljonkin isompi kun mitä odotin. Oli kyllä kiva vaan maata piknikillä koko päivä ja nauttia kaikista ilmaisista asioista joita saatiin sieltä. Olin kyllä niin väsyny että en jaksanu olla siellä kauheen myöhään, joten klo 20 aikaan palasin kotiin, otin torkut ja puhuin skypessä vanhempien kanssa.

Kaikilla oli pinkkiä päällä - paitsi mulla

 Rankan viikonlopun jälkeen Maanantai oli aika mahdottoman tuntuinen mutta onneks päivä päättyi aikasin lounaalle työporukan kanssa jonka jälkeen suuntasin Nam Cheongin MTR asemalle ja kävin katsomassa hotellin jossa tuun asumaan ens viikon. Hotelli näytti kivalta mutta Sham Shui Po alueena on vaan jotenkin ahdistava. Onneks mtr on vieressä ja pääasia on kuitenkin se, että saan olla mun perheeni kanssa joita en oo nähny yli kuukauteen.