Matkalaukkuelämää

Vähän alle vuosi sitten lähetin yhden toiveikkaan sähköpostiviestin Hongkongiin. Yksi viesti johti toiseen ja parin kuukauden päästä istuinkin jo lentokoneessa kohti Aasian New Yorkia. Hongkongista päädyin suunnitellusti Pekingiin ja sieltä vähän vähemmän suunnitellusti tänne Thunder Bayhin. Suomessa olen viettänyt Hongkongin, Kiinan ja Kanadan välillä noin kuusi viikkoa. Olen siis periaatteessa käynyt Suomessa vain pakkaamassa laukkuni uudelleen ja halaamassa Pekkaa (meidän perheen koira).

Matkalaukullisella tavaraa pärjää oikeastaan ihan hyvin. Vaatteita ja kenkiä saa ostettua mistä vaan, mikäli Suomesta mukaan otetut vaatteet alkavat kyllästyttää ja kosmetiikkaa saa jokapuolelta maailmaa. Kiinaan lähtijälle suosittelisin kuitenkin niiden tuttujen lääkkeiden ja ihonpuhdistusaineiden mukaan ottamista, sillä niitä ei löydä sieltä ihan helposti ainakaan ilman kiinankielen taitoa.

Jotain Suomesta...

Itselleni tärkeimpiä tavaroita ulkomailla asuessani ovat olleet tietokone, puhelin, passi ja pankkikortti. Niillä pärjää jo aika pitkälle. Mukaan kannattaa myös pakata jotain Suomesta muistuttavaa, esimerkiksi kirjoja tai valokuvia. Äitini lähetti minulle juuri ristikkolehden, jonka täyttäminen on hyvää suomenkielen harjoitusta, sillä suomea ei tule juurikaan puhuttua täällä Kanadassa.

Klonkku:D

Viime viikot ovat kuluneet aikalailla kuntosalilla ja pelihuoneessa biljardia pelaten. Maanantaina täällä Kanadassa vietettiin Family Day:tä eli perhepäivää, joka on yleinen vapaapäivä, joten kävimme parin kaverin kanssa katsomassa tapahtumaa nimeltä Winterfest. Tapahtuma kuulosti Facebookissa ihan hyvältä, mutta kierrettyämme lumiveistokset noin kahdessakymmenessä minuutissa, päätimme suunnata takaisin kotiin ja no, viettää taas yhden illan pelaamalla biljardia.

Ihan ok juosta näissä maisemissa

Olen kuitenkin alkanut tavallaan pitää tästä rauhallisesta elämäntyylistä. Kiinan ja Hongkongin pyörityksen jälkeen hiljainen pikkukaupunki Kanadassa on ihan mukava kokemus. Elokuvaillat kotona peiton alla ja juoksulenkit joen reunaa pitkin auringon laskiessa kylmästä talvesta huolimatta ovat jotain, mistä olen oppinut nauttimaan täällä Thunder Bayssa. Oikeassa seurassa hauskan elämän löytää mistä vain:)

Kevättä odotellessa

Äitiä ikävä

Tutustuessani uusiin ihmisiin kuulen aika usein erään tietyn sarjan kysymyksiä. Olen kuullut sen useaan kertaan Hongkongissa, vielä useammin Kiinassa ja varmaan eniten täällä Kanadassa. Miten uskalsit lähteä niin kauas? Etkö ikävöi Suomea? Minulla tulisi kyllä äitiä ikävä. Yleensä vastaan jotain ympäripyöreää uskaltamisesta ja kerron ikävöiväni Suomea silloin tällöin. Aihe vaihtuu ja elämä jatkuu. Kuitenkin keskustelu saa minut aina miettimään näitä kysymyksiä.

Niin. Miten uskalsin lähteä? Ikävöinkö Suomea? Onko äitiä ikävä? Viimeisimpään on pakko vastata että on. Minulla on aina ollut aika läheiset välit koko perheeni kanssa ja ehkä vaikeinta koko ulkomailla elämisen aikana on ollut olla niin kaukana heistä. Skypetettyä tulee loppujen lopuksi aika harvoin lähinnä aikaeron vuoksi eikä Facebookissa tai Whatsapissa tule kirjoitettua niin pitkiä viestejä kun ehkä oikeasti pitäisi. Sama juttu pätee läheisimpiin ystäviini. Pitäisi varmaan oikeasti kysyä teidän kuulumisianne useammin. Sori. Yritän olla enemmän yhteyksissä!

Se, miten uskalsin lähteä tähän hulluun reissuun on kyllä mysteeri myös omalle itselleni (Onhan tämä oikeasti aika hullua? Kolme maata vuodessa? Haloo.) Muistan elävästi sen päivän kun Hongkongista tuli hyväksyntä ja kävelin koulusta kotiin. En muista kotimatkasta oikeastaan yhtään mitään. Menin kotiin, luin kaikki sähköpostit läpi ja ajattelin asiaa uudemman kerran. Hongkong? Pystyisinkö siihen? Päätin että pystyn. Sitten kerroin vanhemmilleni, joiden tuki on ollut ihan korvaamatonta viimeisen vuoden aikana. Ei kukaan 21-vuotias tähän yksin pystyisi. Kiitos isi ja äiti.

Juoksulenkillä täällä

Täytyy kyllä myöntää että välillä iskee epäilys omasta jaksamisesta. Kaikki tärkeimmät tukihenkilöt ovat sekä seitsemän tunnin aikaeron että 14 tunnin lentomatkan päässä ja olen itse sen verran omapäinen että sen “Hei nyt on vähän vaikeaa”-puhelun soittaminen on viimeinen asia jonka haluan tehdä, vaikka tiedän että kellonajalla ei oikeasti ole mitään väliä jos on oikeasti paha olla. Kukaan ei pakottanut minua lähtemään tänne eikä kukaan varmaan oikeasti kieltäisi minua tulemasta kotiinkaan, mikäli koti-ikävä iskisi niin pahasti.

..tai juoksulenkillä täällä, Ihan sama.

Pahaa oloa on onneksi aika helppo lievittää. Minua auttaa pitkä juoksulenkki, kahden tunnin salirääkki tai jonkun hyvän TV-sarjan katsominen Netflixistä. Jos kaikkien kolmen jälkeen tuntuu vieläkin pahalta, kannattaa soittaa kotiin tai tekstata kaverille. Ja Suomi-ikävä? Ei tarvitse kuin katsoa kuvia loskamössön täyttämistä kaduista eikä tee enää ollenkaan mieli palata sinne.

Vaikka jaksaminen ei aina olekaan helppoa, täytyy kyllä myöntää etten ole katunut tähän lähtemistä hetkeäkään. Tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan tule tässä elämässä toista kertaa, enkä varmasti epäröisi jos minulta kysyttäisiin että haluanko esimerkiksi lähteä Afrikkaan töihin opintojen jälkeen. Haluaisin. Ja lähtisin jos vain saisin mahdollisuuden. Juoksulenkillä voi meinaan käydä sielläkin.

Home sweet home (eng)

Returning to my old hometown - the small city of Tampere with its 200,000 inhabitants - was rather weird after the huge metropolitan city of Hong Kong. The streets I used to find busy felt like one of those empty side streets, the luminous Finnish summer felt somewhat surreal and the houses are so so so low with only 10 blocks or less. On the other hand, Finland is rather beautiful after the rugged metropolitan. And truly restful.

The Tammer rapids

So peaceful

Whilst I was already missing Hong Kong at the second I stepped in to the plane, I still think it's quite nice to be back in Finland. On my first weekend I was lucky to get to my dearest Simola - our summer house, or holiday house because we stay there all year round. In the peace of the countryside I felt my jet lag melting away and I also got to go to the forest with my mom to pick up some chanterelles.

Finnish Countryside

I really missed this place

The Forest.

The most wonderful thing about returning to Finland however, was reuniting with my little prince - otherwise known as our Parson Russell terrier Pekka and of course my friends and family. I also managed to check out the night life of Tampere but I think I did it too soon after Hong Kong, because the atmosphere was really lame compared to the legendary Lan Kwai Fong.

My little prince

Baby

Karoliina ♥

Even though it's nice to return to Finland, it's also nice to know that I don't have to stay for too long. My semester in Beijing is starting on 8th of Septemper, although I might have to go there a bit later because I need to get my visa and it takes a week and I'm only able to apply as September begins.

If leaving for Hong Kong felt sudden, leaving for Beijing is even more sudden. Due to the problems in the information flow between my school and the school in Beijing, the whole exchange has been a bit unsure but this morning I finally received the long awaited email that cleared things up.

Going to China isn't half as easy as it was to go to Hong Kong. To get the residence permit I've gotten my cardiogram checked, X-ray'd my chest and it also turns out I don't have Plague, Leprosy or any other of these very common diseases in Europe and especially in Finland that were mentioned in the form.

Next weeks will probably be some of the busiest weeks in my life but at least I now know where I'm going. Oh, and it might be the time that I finally learn how to write my name in Chinese.

P.S It was about time to update the header - Next destination Beijing!

Home sweet home

Hongkongin kokoisen suurkaupungin jälkeen oli vähintäänkin outoa saapua 200,000 ihmisen asuttamalle Tampereelle, joka kuitenkin on aina ollut mun kotikaupunkini. Ennen mielestäni suhteellisen vilkkaan kaupungin kadut tuntuvat tyhjiltä sivukujilta, Suomen kesälle ominainen valoisuus tuntuu jotenkin epätodelliselta ja 10 kerroksiset talot matalilta. Toisaalta täällä Suomessa on aika kaunista karun metropolin jälkeen. Ja todella rauhallista.

Koskenranta

Niin rauhallista

Vaikka ikävöinkin Hongkongia jo lentokoneeseen astuessani, Suomeen on kuitenkin mukava palata. Pääsin heti ensimmäisenä viikonloppuna itselleni niin rakkaaseen Simolaan - meidän kesämökille, tai oikeastaan loma-asunnolle, koska ollaan siellä vuoden ympäri. Maaseudun rauhassa jet lagistakin oli helppo päästä eroon ja pääsimpä vielä sienimetsällekin tänä kesänä.

Maaseudun kauneutta

Tänne oli ikävä

Metsässä

Ihaninta Suomeenpaluussa oli kuitenkin se, että näin jälleen mun pikkuprinssiäni eli meidän Parsonrussellin terrieriä Pekkaa ja ystäviäni sekä tietenkin perhettäni. Käväisin myös katsastamassa Tampereen yöelämän, mutta taisin suunnata sinne liian pian Hongkongin jälkeen, koska meininki oli aika matalalla Lan Kwai Fongiin verrattuna.

Kulta

Sylivauva

Karoliina ♥

Vaikka Suomeen onkin kiva palata, on myös kiva tietää että täällä ei tarvitse olla kovin kauaa. Lukukausi Pekingissä alkaa meinaan 8. Syyskuuta, tosin saatan suunnata sinne hieman myöhässä, sillä viisumin saannissa kestää viikko ja pystyn hakemaan sitä vasta syyskuun alettua.

Jos Hongkongiin lähtö tuntui nopealta, Pekingiin lähtö vasta tulikin puun takaa. Koulujen välillä tapahtuneen informaatiokatkon takia koko vaihdon ympärillä vallinnut epävarmuus alkoi vihdoin hälvetä tänä aamuna saadessani viestin että kaikki alkaa pikkuhiljaa järjestyä.

Kiinaan lähtö ei muuten oo läheskään yhtä helppoa kuin Hongkongiin lähtö. Oleskeluluvan saadakseni olen nimittäin käynyt mittauttamassa sydänkäyräni, röntgenkuvaamassa rintakehäni ja totesihan se lääkäri myös että mulla ei oo myöskään ruttoa tai lepraa - tai mitä näitä Euroopassa ja etenkin Suomessa todella yleisiä tauteja siinä kaavakkeessa nyt kyseltiinkään.

Seuraavat viikot tulevat varmasti olemaan elämäni kiireisimpiä mutta ainakin tiedän minne olen menossa. Niin, ja voisin ehkä oikeasti vihdoin opetella kirjoittamaan nimeni kiinankielellä.

P.S Oli jo aikakin päivittää blogin headeri;)

From: Hong Kong International To: Helsinki - Vantaa

About three months ago, during one of the many sleepless nights I had before going to Hong Kong I was playing with different scenarios about Hong Kong. What if I don't like my job? What if I start to miss home? What if I don't meet any nice people? Knowing myself (or so I thought) I was 100% sure that I would cry myself to sleep for at least 10 times while embracing a Finnish book and looking at pictures of reindeer and hills.

If only I had known how wrong I was. What if I don't like my job? I can't remember a single day that I actually wouldn't have wanted to go to work. What if I start to miss home? I can't remember myself wishing I was in Finland. Except once - as I was walking home in this deadly heat - I think I wished I could be in the middle of a Finnish winter.

What if I don't meet any nice people? And here's where I went really wrong. During these three months I've built my social life up again from a scratch. I've met people with whom I can be myself . People, that I want to keep in touch with in the future.

Before I left Finland, I read through (more like memorised by heart) around three Hong Kong guide books and marked all the things that I wanted to do during my three months. I wanted to...

....Visit Macao

....Go to at least one hike

....See Big Buddha

...Visit Disneyland

 ...See Lan Kwai Fong ("once")

...See Infinity Pool

 ...Spend time on the beach 

 ...if possible, visit an Asian convention

...and of course Victoria Peak

...and Afternoon tea

...and first and foremost - learn how to enjoy life.

And I ended up doing every single thing from my little bucket list, most of them more than once. What surprised me the most was how much better I learned to know myself. I learned that hey, I can actually do things. I learned to smile more and rejoice the little things like my doorman saying hello to me every morning.

I haven't really talked about my job and I won't talk about it in the future either - at least not in this blog - but I've got to say that career wise Hong Kong was definitely the right choice. I learned so much more both about entrepreneurship and marketing and I think I know just a little bit better what I want to do for living in the future.

To conclude, I think I have spent the best summer of my life so far. That summer comes to an end tomorrow as my plane takes off to Finland. Of course, it feels horrible to leave it all behind and I will surely miss this place but right now, it's my time leave for the new adventures!

P.S I still have no clue how to write my name in Chinese although I've added that fancy little picture to all of my posts.

From: Hong Kong International To: Helsinki - Vantaa

Noin kolme kuukautta sitten eräänä unettomana yönä (ja niitä oli paljon ennen Hongkongiin lähtöä) kehittelin kauhuskenaarioita Hongkongista. Mitä jos en tykkääkään työstäni? Mitä jos koti-ikävä iskee? Mitä jos en tapaa ketään kivoja ihmisiä? Itseni tuntien (tai niin luullen), olin 100% varma että itken itseni uneen ainakin 10 kertaa ensimmäisten viikkojen aikana halatessani suomenkielistä kirjaa ja katsoessani kuvia poroista ja tuntureista.

Jos vaan olisin tiennyt kuinka väärässä olin. Mitä jos en tykkääkään työstäni? En muista päivääkään jona en olisi halunnut mennä töihin. Mitä jos koti-ikävä iskee? En muista ajatelleeni, että olisinpa nyt Suomessa. Paitsi kerran kävellessäni kotiin paahtavassa kuumuudessa taisin hetkellisesti toivoa olevani keskellä Suomen talvea.

Mitä jos en tapaa ketään kivoja ihmisiä? Ja tässä olin kaikkein eniten väärässä. Kolmessa kuukaudessa oon rakentanu sosiaalisen elämäni uudelleen täysin tyhjästä. Oon tavannut ihmisiä, joiden kanssa voin olla oma itseni. Ihmisiä, joiden kanssa haluan pitää yhteyttä vielä tulevaisuudessakin. 

Ennen lähtöäni luin ehkä 3 Hongkong opasta kannesta kanteen ja merkitsin asioita joita  haluan tehdä näiden kolmen kuukauden aikana. Halusin ainakin...

....Käydä Macaossa

....Käydä ainakin yhdellä vaellusreitillä

....Nähdä Big Buddhan

...Käydä Disneylandissa

 ...Nähdä Lan Kwai Fongin ("kerran")

Käydä Infinity Poolilla

 ...Viettää aikaa rannalla

 ...jos mahdollista, käydä Aasialaisessa conissa

...ja tietysti Victoria Peakilla

...sekä kokea Afternoon tean:

...ja ennen kaikkea oppia nauttimaan elämästä

Ja päädyin tekemään joka ikisen asian siltä listalta, monta niistä useammankin kerran. Mulle itselleni ehkä eniten tuli yllätyksenä se, miten paljon paremmin opin tuntemaan oman itseni. Opin että hei, mä oikeesti pystyn tekemään asioita. Opin hymyilemään useammin ja aidosti iloitsemaan pienistäkin asioista kuten siitä, että ovimies tervehtii mua joka aamu.

En oo puhunut paljon työstäni, enkä tule siitä puhumaan tulevaisuudessakaan ainakaan tässä blogissa, mutta täytyy kyllä sanoa että Hongkong oli oikea valinta myös uramielessä. Opin hirveästi uusia asioita niin yrittäjyydestä kuin markkinoinnistakin ja tiedän ehkä ihan vähän paremmin mitä haluan tulevaisuudessa tehdä työkseni. 

Kaiken kaikkiaan oon viettänyt ehkä elämäni tähän mennessä parhaan kesän. Se kesä päättyy huomenna koneen noustessa kohti Suomea. Tottakai se tuntuu kamalalta ja tuun varmasti ikävöimään tätä paikkaa mutta mun on aika lähteä kohti uusia seikkailuja! 

P.S En muuten vieläkään osaa kirjoittaa nimeäni kiinaksi vaikka oonkin lisänny ton hienon kuvan jokaiseen blogikirjoitukseen.