Kuulumisia

Ihan alkuun haluan pahoitella blogin hiljaisuutta, sillä viimeiset pari viikkoa on mennyt lähinnä kokeisiin lukien ja lopputyötä kirjoittaen. Kaksi ja puoli kuukautta kanadassa alkaa olla takanapäin ja täytyy kyllä myöntää että aika on kulunut kuin siivillä!

10 kiloa kevyempi minä. Jee!

Vaikka olenkin viettänyt tunteja lopputyön ja kouluprojektien sekä tutoroinnin kimpussa ja melkein kaiken niistä jäävän vapaa-ajan kuntosalilla tai kaverien kanssa elokuvia katsellen, olen kuitenkin ehtinyt myös tutustua tähän pikkukaupunkiin vähän paremmin. Tänä aamuna kävin opiskelukaverini kanssa Farmer’s Marketissa ja Mt. McKaylla (jonka huippu oli tosin suljettu joten kuvia ei tällä kertaa ole)  March Breakin alun kunniaksi ja vähän päälle viikko sitten koulu vei meidät laskettelemaan.

Edellisestä laskettelukerrastani taisi olla lähemmäs seitsemän vuotta, joten en ihan heti suunnannut siihen mustaan rinteeseen vaan pysyin kiltisti vihreässä rinteessä ja pidin vauhdin pienenä. En edes kaatunut kertaakaan! Sää olisi kyllä voinut olla parempikin, sillä laskettelu -25 asteessa ei ollut kovin mukavaa. Päädyimme siis viettämään aika ison osan ajasta laskettelupaikan kahvilassa kaakaota juoden:)

Maaliskuun alettua myös sää on alkanut pikkuhiljaa lämmetä täälläkin päin. Viimeisen viikon ajan mittari on pysynyt koko ajan plussan puolella ja aurinkokin näyttäytyy päivittäin. Tosin eilen kuntosalilta palatessani talvi oli mysteerisesti palannut kahdessa tunnissa. Jos jotain asiaa oppii inhoamaan Thunder Bayssa niin se on kyllä ehdottomasti lumimyrskyt. Kolmekymmentä senttiä lunta kahdessa tunnissa? Ei kiitos.

Taas yksi lumimyrsky alkamassa

Sain muuten myös paketin Suomesta, josta löytyi ainakin purkkaa ja jo Kiinassa kaipaamiani Missä X:iä sekä Fazerin sinistä. Kiitos äiti, pääsiäistiput asustelevat nyt ikkunalaudallani:)

Matkalaukkuelämää

Vähän alle vuosi sitten lähetin yhden toiveikkaan sähköpostiviestin Hongkongiin. Yksi viesti johti toiseen ja parin kuukauden päästä istuinkin jo lentokoneessa kohti Aasian New Yorkia. Hongkongista päädyin suunnitellusti Pekingiin ja sieltä vähän vähemmän suunnitellusti tänne Thunder Bayhin. Suomessa olen viettänyt Hongkongin, Kiinan ja Kanadan välillä noin kuusi viikkoa. Olen siis periaatteessa käynyt Suomessa vain pakkaamassa laukkuni uudelleen ja halaamassa Pekkaa (meidän perheen koira).

Matkalaukullisella tavaraa pärjää oikeastaan ihan hyvin. Vaatteita ja kenkiä saa ostettua mistä vaan, mikäli Suomesta mukaan otetut vaatteet alkavat kyllästyttää ja kosmetiikkaa saa jokapuolelta maailmaa. Kiinaan lähtijälle suosittelisin kuitenkin niiden tuttujen lääkkeiden ja ihonpuhdistusaineiden mukaan ottamista, sillä niitä ei löydä sieltä ihan helposti ainakaan ilman kiinankielen taitoa.

Jotain Suomesta...

Itselleni tärkeimpiä tavaroita ulkomailla asuessani ovat olleet tietokone, puhelin, passi ja pankkikortti. Niillä pärjää jo aika pitkälle. Mukaan kannattaa myös pakata jotain Suomesta muistuttavaa, esimerkiksi kirjoja tai valokuvia. Äitini lähetti minulle juuri ristikkolehden, jonka täyttäminen on hyvää suomenkielen harjoitusta, sillä suomea ei tule juurikaan puhuttua täällä Kanadassa.

Klonkku:D

Viime viikot ovat kuluneet aikalailla kuntosalilla ja pelihuoneessa biljardia pelaten. Maanantaina täällä Kanadassa vietettiin Family Day:tä eli perhepäivää, joka on yleinen vapaapäivä, joten kävimme parin kaverin kanssa katsomassa tapahtumaa nimeltä Winterfest. Tapahtuma kuulosti Facebookissa ihan hyvältä, mutta kierrettyämme lumiveistokset noin kahdessakymmenessä minuutissa, päätimme suunnata takaisin kotiin ja no, viettää taas yhden illan pelaamalla biljardia.

Ihan ok juosta näissä maisemissa

Olen kuitenkin alkanut tavallaan pitää tästä rauhallisesta elämäntyylistä. Kiinan ja Hongkongin pyörityksen jälkeen hiljainen pikkukaupunki Kanadassa on ihan mukava kokemus. Elokuvaillat kotona peiton alla ja juoksulenkit joen reunaa pitkin auringon laskiessa kylmästä talvesta huolimatta ovat jotain, mistä olen oppinut nauttimaan täällä Thunder Bayssa. Oikeassa seurassa hauskan elämän löytää mistä vain:)

Kevättä odotellessa

Elämä voittaa

Vaikka Thunder Bay ei näin kuukauden jälkeenkään ole vakuuttanut minua paikkana, jonne haluaisin jäädä pidemmäksi aikaa kun on pakko, olen kuitenkin opetellut hyväksymään sen, että en ole lähdössä täältä ennen toukokuun alkua, halusin tai en. Pakko siis alkaa etsiä positiivisia asioita tästä pikkukylästä!

Uusia ystäviä:)

Viime viikon perjantaina satuin mainitsemaan ranskalaiselle vaihtarille Thunder Bayn tylsyydestä ja siitä, kuinka ikävän vähän vaihtareille järjestetään ohjelmaa ja seuraavana päivänä sainkin kutsun lähteä keilaamaan vaihtari porukassa. En ole varmaan koskaan ennen keilannut (korjatkaa mikäli tämä tieto on väärin?), mutta päätin silti lähteä mukaan jo lähinnä uusiin ihmisiin tutustuakseni, koska en oikeastaan tuntenut muita vaihtareita meidän koulusta sillä olen ainoa vaihto-oppilas omassa koulutusohjelmassani.

Pitkäksi venynyt sunnuntaipäivä opetti minulle ainakin kaksi asiaa. Keilaaminen ei ole kovin vaikeaa enkä olekaan ihan huono siinä ja toisekseen oikeassa seurassa Thunder Baystakin saa loihdittua ihan mukavan paikan. Tunnin keilaamisen jälkeen menimme porukalla vielä tutustumaan toisiimme paremmin keilauspaikan kahvilaan ja sieltä syömään Mongo’s Grilliin, sillä kiinalaisella vaihto-oppilaalla sattui olemaan syntymäpäivä. Tällä porukalla tullaan kyllä tekemään muitakin juttuja, tultiin sen verran hyvin toimeen:)

Melkein kaikki kaatui paitsi aina se yksi keila!!!

Hieno tulos Henna:)))

Muihin opiskelijoihin tutustuminen on kyllä ollut Thunder Bayn parasta antia, sillä heidän kauttaan kuulee kaikenlaisia menovinkkejä ja muutakin hyödyllistä infoa täällä asumiseen. Lakeheadissa jo useamman vuoden opiskellut kaverini esimerkiksi opetti minulle että Google Maps toimii täällä bussiaikatauluna, Superstoressa ei tarvitse maksaa veroja ruokaostosten päälle ja että täällä on opiskelijoille todella halpa kylpylä jossa on kiva rentoutua viikonloppuisin. Ensi viikonloppuna taidammekin suunnata sinne yhdessä, sillä kylmä ilma alkaa todella kyllästyttää.

Tarjoilijakin innostui mukaan kuvaan..

Vapaa-aikaa on kyllä jäänyt harmittavan vähän opiskelujen oheen, sillä koulunkäynti on täällä aika paljon vaativampaa kuin Kiinassa, jossa kurssin saattoi läpäistä yhdellä raportilla eikä kokeista ollut puhettakaan. Toisaalta on mukava päästä opiskelemaan aidosti kiinnostavia asioita Kiinan historian sijaan ja vaikka opettajat vaativatkin aika paljon opiskelijoilta, olen huomannut että aikaisemmat opintoni esimerkiksi markkinoinnin parissa auttavat todella paljon näillä kursseilla, sillä sisältö on ainakin vielä pysynyt aika perusjutuissa. Perusasioiden kertaaminen on kyllä välillä vähän turhauttavaa, sillä olen esimerkiksi työskennellyt näiden asioiden parissa ja kirjoitan paraikaa lopputyötäni aiheeseen liittyen. Toisaalta myös markkinoinnin opettajani on huomannut tämän ja saankin kuulemma koska vaan pitää oppitunnin muulle luokalle. Heh.

Lämpötila on muuten laskenut takaisin -30 asteeseen joten juoksulenkeistä on turha edes haaveilla enää. Toivottavasti lämpiää taas pian!

Äitiä ikävä

Tutustuessani uusiin ihmisiin kuulen aika usein erään tietyn sarjan kysymyksiä. Olen kuullut sen useaan kertaan Hongkongissa, vielä useammin Kiinassa ja varmaan eniten täällä Kanadassa. Miten uskalsit lähteä niin kauas? Etkö ikävöi Suomea? Minulla tulisi kyllä äitiä ikävä. Yleensä vastaan jotain ympäripyöreää uskaltamisesta ja kerron ikävöiväni Suomea silloin tällöin. Aihe vaihtuu ja elämä jatkuu. Kuitenkin keskustelu saa minut aina miettimään näitä kysymyksiä.

Niin. Miten uskalsin lähteä? Ikävöinkö Suomea? Onko äitiä ikävä? Viimeisimpään on pakko vastata että on. Minulla on aina ollut aika läheiset välit koko perheeni kanssa ja ehkä vaikeinta koko ulkomailla elämisen aikana on ollut olla niin kaukana heistä. Skypetettyä tulee loppujen lopuksi aika harvoin lähinnä aikaeron vuoksi eikä Facebookissa tai Whatsapissa tule kirjoitettua niin pitkiä viestejä kun ehkä oikeasti pitäisi. Sama juttu pätee läheisimpiin ystäviini. Pitäisi varmaan oikeasti kysyä teidän kuulumisianne useammin. Sori. Yritän olla enemmän yhteyksissä!

Se, miten uskalsin lähteä tähän hulluun reissuun on kyllä mysteeri myös omalle itselleni (Onhan tämä oikeasti aika hullua? Kolme maata vuodessa? Haloo.) Muistan elävästi sen päivän kun Hongkongista tuli hyväksyntä ja kävelin koulusta kotiin. En muista kotimatkasta oikeastaan yhtään mitään. Menin kotiin, luin kaikki sähköpostit läpi ja ajattelin asiaa uudemman kerran. Hongkong? Pystyisinkö siihen? Päätin että pystyn. Sitten kerroin vanhemmilleni, joiden tuki on ollut ihan korvaamatonta viimeisen vuoden aikana. Ei kukaan 21-vuotias tähän yksin pystyisi. Kiitos isi ja äiti.

Juoksulenkillä täällä

Täytyy kyllä myöntää että välillä iskee epäilys omasta jaksamisesta. Kaikki tärkeimmät tukihenkilöt ovat sekä seitsemän tunnin aikaeron että 14 tunnin lentomatkan päässä ja olen itse sen verran omapäinen että sen “Hei nyt on vähän vaikeaa”-puhelun soittaminen on viimeinen asia jonka haluan tehdä, vaikka tiedän että kellonajalla ei oikeasti ole mitään väliä jos on oikeasti paha olla. Kukaan ei pakottanut minua lähtemään tänne eikä kukaan varmaan oikeasti kieltäisi minua tulemasta kotiinkaan, mikäli koti-ikävä iskisi niin pahasti.

..tai juoksulenkillä täällä, Ihan sama.

Pahaa oloa on onneksi aika helppo lievittää. Minua auttaa pitkä juoksulenkki, kahden tunnin salirääkki tai jonkun hyvän TV-sarjan katsominen Netflixistä. Jos kaikkien kolmen jälkeen tuntuu vieläkin pahalta, kannattaa soittaa kotiin tai tekstata kaverille. Ja Suomi-ikävä? Ei tarvitse kuin katsoa kuvia loskamössön täyttämistä kaduista eikä tee enää ollenkaan mieli palata sinne.

Vaikka jaksaminen ei aina olekaan helppoa, täytyy kyllä myöntää etten ole katunut tähän lähtemistä hetkeäkään. Tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan tule tässä elämässä toista kertaa, enkä varmasti epäröisi jos minulta kysyttäisiin että haluanko esimerkiksi lähteä Afrikkaan töihin opintojen jälkeen. Haluaisin. Ja lähtisin jos vain saisin mahdollisuuden. Juoksulenkillä voi meinaan käydä sielläkin.

Thunder Bayhin tutustumassa

Vaikka on pakko myöntää, ettei Thunder Bayhin sopeutuminen ole ollut helpoimmasta päästä näin parin suurkaupungin jälkeen, täytyy kuitenkin sanoa että kun opin tuntemaan bussilinjat (joilla matkustan muuten ilmaiseksi näin opiskelijana..) ja tutustuin paremmin opiskelijoille tarjottuihin ilmaisiin palveluihin kuten 3 kerroksiseen Fitness-keskukseen ja kirjastoon, elämä helpottui huomattavasti.

Sleeping Giant

Myös opintojen alku on tehnyt elämästä aika paljon mukavampaa. Kurssien sisältö on ehdottomasti mielenkiintoisempaa kuin Kiinassa ja opettajien englanninkieltä on todella helppo ymmärtää (jostain kumman syystä..) Kurssien alkamisen lisäksi päälle puskee Suomen päästä lopputyön deadlinet ja muutama online kurssi, joten noin viikon sisällä elämäni on vaihtunut Netflix maratoneista takaisin täysipäiväiseen opiskeluun.

Täällä kummittelee ihan varmasti

Yksi parhaista puolista opintojen alkamisessa oli kuitenkin se, että pääsi tutustumaan muihin opiskelijoihin. Olen ainoa vaihto-oppilas International Business ohjelmassa, joten lähes kaikki muut opiskelijat ovat kanadalaisia. Onneksi kanadalaiset ovat todella mukavia ihmisiä ja heihin on todella helppo tutustua, joten muiden vaihtarien puuttuminen ei ole haitannut elämää ollenkaan.

City Hall

Sään “lämmetessä” -43 asteesta vain viiteen miinus-asteeseen olen myös saanut mahdollisuuden tutustua Thunder Bayhin vähän paremmin. Kävin katsastamassa Intercity ostoskeskuksen ja Algoman, jossa sijaitsee esimerkiksi suomalainen ravintola Hoito. En kuitenkaan jaksanut mennä sisälle asti joten se saa odottaa ainakin vielä vähän aikaa.

Ja yläkerrassa Finlandia klubi..

Mikäli Suomi-ikävä kuitenkin iskee, suomalaisuudesta ei ainakaan ole puutetta tässä pikkukaupungissa (joka on muuten lähialueiden suurin kaupunki?) Löysin nimittäin Hoidon lisäksi ainakin suomalais-skandinavialaisen ruokakaupan, skandinavialaisen ravintolan ja suomalaisen kirjakaupan. Lisäksi täällä on suomalaisiin lahjatavaroihin erikoistunut liike, johon olisin varmaan mennyt sisällekin, sillä henkilökunta puhuu kuulemma suomea, ellei se olisi ollut kiinni sinä sunnuntaina kun satuin kulkemaan siitä ohi.

Lihakauppa. Ihan selvällä Suomen kielellä!

Finnport

Muutenkin suomalaisuuden kyllä huomaa täällä ainakin ihmisille puhuessa. Lähes kaikilla, joiden kanssa olen puhunut on joko suomalaiset sukujuuret tai he ovat ainakin käyneet joskus Suomessa. Tuntuuhan se vähän oudolta Aasian jälkeen, jossa ihmiset hädin tuskin tiesivät koko maan olemassaoloa, mutta toisaalta ainakin se on tähän asti toiminut hyvänä keskustelun aloituksena!

Tervetuloa!

Suomalainen kirjakauppa heheh

Lunta on nyt muuten satanut ainakin viisi päivää putkeen ja täytyy sanoa että kyllä se tulee täällä ihan yhtä paljon korvista ulos kuin Suomessakin. Olisipa jo kesä.

Metropolista minipoliin

Muiden suomalaisten juhlistaessa uutta vuotta istuin lentokoneessa kohti omaa uutta vuottani, joka tosin vaihtui 7 tuntia myöhemmin. En tosin juhlinut vain uutta vuotta. Juhlin myös uutta koulua, uutta kotia, uutta asuinpaikkaa tai no, uutta elämää?

Korealaista ruokaa ystäväni Peonyn kanssa Torontossa

Saavuin Thunder Bayhin kolme päivää sitten suunnilleen TKL:n bussin kokoisella lentokoneella vietettyäni ensin uuden vuoden Torontossa Hongkongissa tapaamani Peonyn kanssa, tarkennettakoon vielä että juhlin uutta vuotta Toronton Chinatownissa. Vähintäänkin huvittava yhteensattuma;) Toisaalta aivan loistava tapa päättää vuosi 2014!

Ravintola Toronton hotellin vieressä!

No, takaisin aiheeseen. Thunder Bay. En oikein tiedä mistä tämän kaupungin (tai kylän? Tai no, mikä onkaan) kanssa aloittaisi. Täytyy myöntää että täällä päässä iski ehkä elämäni pahin kulttuurishokki. Ensinnäkin koko kaupunki oli tänne saapuessani aivan tyhjä. Asuttuani melkein kahdeksan kuukautta Kiinassa olin todella ihmeissäni käveltyäni 1,5 kilometriä kauppaan törmäämättä yhteenkään jalankulkijaan. Tänään menin bussilla Walmartiin ja Intercity kauppakeskukseen ja bussissa oli ehkä 4 ihmistä minun lisäkseni.

Missään mitään??

Thunder Bay on muutenkin autoilijan unelmapaikka. Kaikki ravintolat ovat drive-in mallisia eikä jalankulkijoille ole aina edes jalkakäytävää. Liikennevaloja on todella vähän ja parkkipaikkoja on varmaan puolet kaupungista. Onneksi bussilla pääsee melkein joka paikkaan suhteellisen helposti.

Tämän kuvan ottamisen aikaan  mittarissa oli -38 astetta

Vaikka pikkukaupunkiin muutto kahden suurkaupungin jälkeen tuntuukin vaikealta ja myönnän, että näillä -30 asteen pakkasilla on jotain tekemistä negatiivisen ensivaikutelman kanssa, olen kuitenkin oppinut omaksumaan tietyn asenteen uuteen ympäristöön muuttaessani. Voin siis joko valittaa ja surkutella elämäni kurjuutta täällä jäätävässä pikkukylässä tai ainakin yrittää tehdä tästä elämäni parhaat neljä kuukautta. Nimittäin se neljä kuukautta ei lyhene valittamalla mihinkään. Päin vastoin. Aika kuluu liiankin nopeasti kun on hauskaa. Siitä minulla on enemmänkin kuin vähän kokemusta.

P,S Ehkä täällä Kanadassa kiinankielisestä nimestä voisi jo luopua.. ei? Ei.

Se vaikein paikka

Kun laukut on pakattu ja huone suurin piirtein lähtökunnossa, alkaa Suomi-ikävä pikkuhiljaa hiipiä takaraivoon. Lähtö lentokentälle on huomenna aamulla kello 7.30 ja Suomessa olen aikaeron ansiosta jo kello kaksi paikallista aikaa. Enää pitää miettiä miten pidän itseni hereillä ainakin kymmeneen asti välttääkseni pahimman jet lagin.

Viimeiset pari päivää ovat olleet henkisesti tosi raskaita. Ensin sanoin hyvästit Singaporelaisille, joiden kanssa olen jakanut monta hyvää hetkeä, ja sitten kahdelle parhaalle ystävälleni, ranskalaiselle Camillelle ja venäläiselle Katelle. Vietin näiden ihmisten kanssa lähes joka ikisen päivän näistä kolmesta kuukaudesta, joten on sanomattakin selvää että hyvästit eivät todellakaan olleet helpoimmasta päästä.

Näitä tyttöjä tulee varmasti ikävä

Päällimmäisin tunne on tietynlainen tyhjyys ja sen jälkeen yksinäisyys, sillä itselläni oli Pekingissä vielä kaksi päivää jäljellä parhaiden kaverieni lähdettyä. Onneksi korealaiset ja englantilaiset kaverini raahasivat minut ulos heti sunnuntai-iltana, sillä muuten olisin varmaan viettänyt nämä kaksi päivää kotona seinää tuijottaen.

Syntymäpäiväjuhlat

Vaikka nämä kolme kuukautta Kiinassa kuluivatkin todella nopeasti, eikä tänne Pekingiin asettuminen ollutkaan helpoimmasta päästä, en kuitenkaan voi sanoa katuvani tänne tuloa ollenkaan.

Vaikeinta Kiinassa asumisessa on ehdottomasti kotiin paluu. Vaikeaa ei kuitenkaan ole hintatason kymmenkertaistuminen tai ihmismassojen puuttuminen, vaan se kysymys jonka tulen luultavasti kuulemaan ainakin kymmenen kertaa eri tahoilta. Millaista on elämä Kiinassa?

Kiinanmuurilla

Elämää Kiinassa on oikeastaan aika vaikea selittää. Olennainen osa arkea on niin kutsuttu Asian Pulse, jota en osaisi selittää vaikka kirjoittaisin siitä kokonaisen trilogian. Joka päivä näkee toinen toistaan oudompia asioita, joihin toisaalta tottuu päivä päivältä enemmän. En esimerkiksi enää edes vilkaisi oudoksuen, mikäli huomaisin jonkun nukkumassa McDonald'sissa tai pyjama päällä kaupungin keskustassa (feikki) merkkilaukun kanssa ruokakauppaan kiiruhtavan ayin hoitolapsineen.

Lähes koko vaihtariporukka

Osa elämääni täällä oli luonnollisesti myös kansainvälinen asuntola, jossa asuminen oli ehdottomasti ihan loistava päätös. Ensinnäkin asuntola sijaitsi koulun vieressä, eikä tunneille tarvinnut matkustaa tuntia joka aamu ja toiseksi asuntola muodosti arjen yhteisön, johon oli helppo kuulua ja josta oli helppo löytää tekemistä.

Vaikka Kiina onkin ehdottomasti listalla paikoista, joissa voisin tulevaisuudessa asua, olen kuitenkin valmis palaamaan Suomeen huomenna. Puhdas ilma, aito ruisleipä, Fazerin sininen ja oma koira ovat enemmän kuin tervetulleita takaisin elämääni ainakin kahdeksi viikoksi ennen kuin suuntaan jälleen uuteen seikkailuun kohti Kanadaa.

Punaisten palatsien yliannostus

Joulukoristeiden vallatessa kiinalaiset ostoskeskukset on hyvä aika huomata, että kotiinpaluu ei olekaan enää niin pitkän ajan päässä. Jouluun on nyt noin kuukausi aikaa ja palaan Pekingistä Suomeen jo hyvissä ajoin ennen Joulua. Toki tiesin, että kolme kuukautta kuluisi kuin siivillä, mutta silti viikkojen yhä vähetessä olen aivan yhtä yllättynyt kuin Hongkongista lähtiessäni.

Vaikka kiinalaiset eivät oikeastaan vietä Joulua, koko Kiina tuntuu silti valmistautuvan siihen jo viikkoja etukäteen. Kaikkialla aina Starbucksista koulun ruokalaan soitetaan joululauluja ja marketit ovat täynnä mitä kirjavimpia joulukoristeita. Valikoimista löytyy niin perinteisiä joulupalloja kuin noin kaksi metriä korkeita väriä vaihtavia led-poroja, mutta ehdoton suosikkini tähän mennessä on ollut suomenkielinen, porokuvioitu seinävaate, jossa toivotettiin melko sujuvasti; ”Iloinen lomia”. Valitettavasti hinta oli aika korkea, joten taidan jättää sen ostamisen toiseen kertaan.

Ajan loppuessa olemme kaverieni kanssa koittaneet käydä mahdollisimman monessa vielä näkemättä olevassa Pekingin nähtävyydessä koulun loppumisesta johtuvista kiireistä huolimatta. Jostain syystä meillä oli vieläkin näkemättä Pekingin päänähtävyys eli Kielletty kaupunki, joten eräänä jäätävän kylmänä keskiviikkoaamuna suuntasimme kohti Tiananmen Squarea ja keisarien palatseja.

Olen käynyt kielletyssä kaupungissa kerran aikaisemmin, vuonna 1999, joten oli sanomattakin selvää että oli aika vierailla siellä uudemman kerran. Sisään astuttuani odotti kuitenkin aika suhteellisen tuttu näky. Punaisia palatseja toisen perään, jotka eivät suuremmin eronneet esimerkiksi Summer Palacesta. Toki on hienoa nähdä Kiinan kulttuuriperintöä monesta eri näkökulmasta, mutta kaikkeen kyllästyy. Eihän me Suomessakaan käydä katsomassa jokaista tunturia? Kielletty kaupunki saa siis luvan jäädä viimeiseksi palatsiksi jossa tulen Kiinan vierailuni aikana käymään.

Mikäli suunnittelet vierailua kiellettyyn kaupunkiin, suosittelen ottamaan huomioon seuraavat 3 vinkkiä.

1. Mene paikalle mahdollisimman aikaisin, mieluiten heti paikan aukeamisen jälkeen. Muuten saat varautua viettämään tunteja kiinalaisten turistien keskellä. Kyseessä on virallisesti jono, mutta mielestäni se oli lähempänä kilparyntäystä, jossa kyynärpäät tulevat ihan oikeasti tarpeeseen.
2. Mikäli olet Pekingissä yhtään lokakuun jälkeen, varaudu lämpimin vaattein. Kielletty kaupunki on tosi avara alue, joten tuuli on todella voimakas. Ylihinnoitellut lahjatavaraliikkeet tulivat enemmän kuin tarpeeseen.
3. Kielletyn kaupungin vieressä on tosi iso puisto, jossa on ihan samanlaisia palatseja ja sisäänpääsy maksaa 1 yuanin. Jos haluat hienoja turistikuvia niin kannattaa mennä sinne räpsimään, sillä kyseinen alue oli aivan tyhjillään.

Suurin osa Pekingin nähtävyyksistä on juuri niitä punaisia palatseja, enkä ole pelkästään negatiivinen sanoessani, että niihin kyllästyy. Niihin ihan oikeasti kyllästyy. Palatseihin kyllästyneelle suosittelisinkin Art District 798 – taidelähiötä. 

Pelottava mummopatsas

Vanhalle tehdasalueelle on rakennettu useita mielenkiintoisia näyttelyitä, joista suurin osa on vieläpä ilmaisia. Näyttelyiden lomaan on siroteltu toinen toistaan ihanampia kahviloita, joissa oli ehkäpä parasta kahvia mitä olen Pekingissä juonut. Ainoa huono puoli on se, että alueelle on melkein pakko mennä taksilla, sillä julkisella liikenteellä sinne meno on vähintäänkin hankalaa.

Hongkongistakin tutut kumiankat:)

Viimepäivät ovatkin kuluneet lähinnä joululahjoja ostellessa ja kouluhommissa, sillä koulu loppuu meiltä jo ensi viikolla. Viimeinen viikko on varattu raporttien kirjoittamiseen ja kokeisiin, joita meillä ei oikeastaan ole, joten minulle viimeinen viikko on lomaviikko. Lomaa todella tarvitaan, sillä Joulun jälkeen jätän jälleen Suomen taakseni ja suuntaan kohti Kanadan Thunder Bayta ainakin huhtikuun loppuun asti. Sen jälkeen tarkoituksena olisi pysyä Suomessa. Ainakin pari viikkoa..