Keskellä ei mitään

Jos kirjoitin viime postauksen 3,000 asukkaan pikkukylä Wawasta, tällä kertaa kirjoitankin sitten astetta isommasta kaupungista - nimittäin Torontosta. Lento kohti Suomea lähtee nimittäin tänään kello 16.40. Sain laukkunikin mahtumaan Air Canadan painovaatimuksiin tunkemalla noin puolet tavaroista vanhemmilleni. Heh.

Wawan kuuluisa hanhi

Ja koskahan ne kalat sitten alkaa pomppia??

Wawasta matka jatkui kohti Sault Ste. Marieta, jossa yövyimme reissun ensimmäisessä motellissa. Sault Ste. Mariesta lähtee silta kohti USA:ta, joka olikin oikeastaan kaupungin ainoa nähtävyys.

That's USA.

Vietettyämme yön Sault Ste. Mariessa suuntasimme jälleen kohti Trans Canadaa ja ajoimme toinen toistaan pienempien kylien (pienin taisi olla 400 asukasta..) läpi kohti Masseyta ja Sagamokin intiaanireservaattia, josta äiti oli varannut meille mökin järven rannalta.

Mökki oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään, aivan upealla paikalla Lake Huronin rantakallioilla. Mökkiä vuokrannut Nathan myös kokkasi meille sekä haukea että muikkuja jotka oli kalastettu suoraan järvestä. Tulipa ainakin vietettyä vähän erilainen vappu tänä vuonna:)

Intiaanireservaatissa asumisen huomasi lähinnä Ojibway-kielellä kirjoitetuista kylteistä, mutta muuten reservaatti ei oikeastaan eronnut muista suurten järvien alueella sijaitsevista pikkukaupungeista.

Biidaaban Kihoonaagegamik?

Koska Masseyssä ei ollut edes ruokakauppaa, teimme päiväretken Masseyn naapurikaupunki Espanolaan, joka oli melkein suurkaupunki 5,700 asukkaansa kera. Espanolassa söimme lounasta pienessä kahvilassa, joka oli kuin suoraan 1960-luvun loppupuolelta lautasia ja ruokalistaa myöten, aivan kuin koko kaupunki.

Viimeinen pikkukaupunk,jossa majoituimme, oli (jopa) 6.700 asukkaan rantakaupunki Parry Sound. Ajoimme Parry Soundiin osan matkaa metsän keskellä kulkevia pikkuteitä, joissa näimme muun muassa majavia, peuroja ja pesukarhun. Kävimme pari päivää sitten myös Toronton eläintarhassa mutta luonnonpuistossa ajaessa eläimiä näkyi kyllä todella paljon ihan vapaanakin. Onneksi karhun näkeminen jäi kuitenkin sinne eläintarhaan, vaikka mökkiä vuokranneen Nathanin mukaan viime kesänä karhu oli yrittänyt tulla mökin keittiön ikkunasta läpi...

Vaikka olinkin Thunder Bayssa tottunut kanadalaisten small talk kulttuuriin, näissä pikkukaupungeissa se on jotenkin vielä astetta tuttavallisempaa. Parry Soundissakin hotellin  vastaanoton työntekijä kertoi minulle muun muassa joulukuussa saamastaan sydänkohtauksesta ja talvikenkiensä epämukavuudesta. Okei.

Kevättä ilmassa

Talvi alkaa pikkuhiljaa vaihtua kevääksi myös täällä Thunder Bayssa, mikä tarkoittaa myös sitä että Suomeen paluu lähestyy päivä päivältä. Tänään taitaa olla itseasiassa tasan kuukausi lähtöön! Vaikka tänne saapuessani olin enemmän kuin valmis palaamaan Suomeen, elämä täällä Kanadassa on kuitenkin muuttunut niin mukavaksi että lähdöstä taitaa tulla vaikeampi kuin odotinkaan.

Koulu päättyy suurilta osin jo ensi viikolla, sillä se on virallinen koeviikko ja kaikki raportit pitää palauttaa ennen kokeisiin osallistumista, joten kouluhommia on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeeksi. Koska olen kolmannen vuoden opiskelija ja collegessa opinnot ovat aika yksinkertaisia suomalaiseen (ja kiinalaiseen) yliopistoon verrattuna, olen päässyt myös tutoroimaan paikallisia opiskelijoita opettajan pyynnöstä. Kun tähän lisätään vielä Suomen päästä päälle puskeva lopputyö, vapaa-aikaa on jäänyt oikeastaan vähän liiankin vähän.

Vastapainona koululle olen viime viikot treenannut itsepuolustusta ja viettänyt enemmän kuin tarpeeksi aikaa salilla ja lenkkipolulla. Vaikka treenaaminen viekin suuren osan vapaa-ajastani täällä Thunder Bayssa, on kiva huomata että tuloksia alkaa näkyä. Pari viikkoa sitten pääsin kokeilemaan paikallisen armeijan kuntotestiä ja läpäisinkin sen ihan kunnioitettavilla lukemilla. Jes. Hyvä minä.

 ♥

Kevään saapuminen näkyy myös eläinten aktiivisuutena. Jo pari päivää olen katsellut ikkunani ulkopuolella asuvaa kettua ja auton ikkunasta näkee melkein joka päivä ainakin yhden peuran. Olen törmännyt myös ainakin pesukarhuun, minkkiin ja majavaan. Tutustumispäivänä meitä varoitettiin myös karhuista ja susista, mutta onneksi en ole ainakaan vielä törmännyt kumpaankaan niistä.

P.S Saattaa olla että blogin nimi vaihtuu piakkoin takaisin Pekingiin. Kiinan päästä vastauksia odotellessa...

Asuntola

Jos olet joskus katsonut amerikkalaisesta collegesta kertovan elokuvan tai esimerkiksi How I met your motheria, olet varmasti saanut edes jonkinlaisen kuvan collegen opiskelijoille tarkoitetusta asuntolasta. Itse olen asunut opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa sekä Kiinassa että Kanadassa, mutta ero jo pelkästään näiden kahden kulttuurin välillä on niin suuri että keskityn tässä postauksessa Kanadan opiskelija-asuntolaan.

Suomalaisen silmissä huoneet täällä Sibley Hall Residencessä muistuttavat aika paljon suomalaista vankilaa. Googlettelimpa suomalaiset vankisellit ihan ajan kuluksi ja no, yhdennäköisyys on kyllä aika huomattava!

Huoneeni Sibley Hallissa

Huone Naarajärven avovankilassa heh

Onneksi vankisellin ja kanadalaisen opiskelija-asuntolan yhdennäköisyys on kuitenkin niiden ainoa yhdistävä tekijä. Huoneesta saisi nimittäin huomattavasti mukavamman parin sadan dollarin investoinnilla, mutta koska asun täällä vain neljä kuukautta, en halunnut tuhlata rahaa huonekaluihin tai muihin sisustus elementteihin, sillä en kuitenkaan voi viedä niitä täältä Suomeen.

Vaatekaappi ja "keittiö"

Sibley Hallissa opiskelijoille on tarjolla ainakin kuusi olohuonetta, joissa voi katsoa televisiota tai elokuvia mukavalla sohvalla ja yhdestä huoneesta löytyy jopa popcorn-kone. Lisäksi täällä on kaksi aktiviteetti-huonetta, joissa voi esimerkiksi pelata biljardia tai muita pelejä sekä soittaa pianoa.

Paras puoli asuntolassa asumisessa on kuitenkin sen sijainti. Koululle on matkaa vaivaiset 250 metriä ja kuntosali on vielä lähempänä. Lähimpään kauppaan on noin kilometri, jonka senkin pääsee (ilmaiseksi) bussilla mikäli kävely tuntuu liian raskaalta. Melkein kaikki bussitkin pysähtyvät asuntolan omalla pysäkillä, joten liikkuminen Thunder Bayssa on aika helppoa.

Sotkuinen työpöytä, anteeksi.

Vaikka asuntolassa asuminen onkin suurilta osin ihan mukavaa, kaipaisin esimerkiksi keittiötä, sillä ruokalassa tarjottava ruoka alkaa kyllästyttää kahden kuukauden jälkeen. Valikoima ruokalassa on kyllä aika laaja, mikäli sattuu pitämään uppopaistetusta grilliruoasta ja pizzasta. Terveellisiä vaihtoehtoja on valitettavan vähän etenkin viikonloppuisin kun salaatteja tarjoava Pita Pit on kiinni. Huoneessa on kyllä mikroaaltouuni, mutta se ei valitettavasti korvaa keittiötä.

Kylpyhuone on tosi kiva!

Kun yhdessä rakennuksessa asuu pelkästään opiskelijoita, myös juhliminen on aika yleistä. Itse asun itäisessä siivessä, jossa bileitä ei ole niinkään paljoa koska täällä kellään ei ole huonekaveria, mutta etenkin länsisiivessä tuntuu olevan juhlat joka päivä, aamuin ja illoin. Juhliminen ei siis ole haitannut minun yöuniani merkittävästi, mutta mikäli suunnittelet asuntolaan muuttamista suosittelen varaamaan mukaan korvatulpat!

Vaihtoonlähtijälle suosittelisin asuntolaan muuttamista todella lämpimästi. Asuntolassa on paljon muita opiskelijoita joihin on helppo tutustua, henkilökunta auttaa sinua kaikkien ongelmien suhteen, eikä tarvitse huolehtia esimerkiksi kaasu- tai sähkölaskusta ja vuokrasopimuksista. Kun mukana on korvatulpat ja oikea asenne, asuntolakin muuttuu melkein kodiksi:)

Thunder Bayhin tutustumassa

Vaikka on pakko myöntää, ettei Thunder Bayhin sopeutuminen ole ollut helpoimmasta päästä näin parin suurkaupungin jälkeen, täytyy kuitenkin sanoa että kun opin tuntemaan bussilinjat (joilla matkustan muuten ilmaiseksi näin opiskelijana..) ja tutustuin paremmin opiskelijoille tarjottuihin ilmaisiin palveluihin kuten 3 kerroksiseen Fitness-keskukseen ja kirjastoon, elämä helpottui huomattavasti.

Sleeping Giant

Myös opintojen alku on tehnyt elämästä aika paljon mukavampaa. Kurssien sisältö on ehdottomasti mielenkiintoisempaa kuin Kiinassa ja opettajien englanninkieltä on todella helppo ymmärtää (jostain kumman syystä..) Kurssien alkamisen lisäksi päälle puskee Suomen päästä lopputyön deadlinet ja muutama online kurssi, joten noin viikon sisällä elämäni on vaihtunut Netflix maratoneista takaisin täysipäiväiseen opiskeluun.

Täällä kummittelee ihan varmasti

Yksi parhaista puolista opintojen alkamisessa oli kuitenkin se, että pääsi tutustumaan muihin opiskelijoihin. Olen ainoa vaihto-oppilas International Business ohjelmassa, joten lähes kaikki muut opiskelijat ovat kanadalaisia. Onneksi kanadalaiset ovat todella mukavia ihmisiä ja heihin on todella helppo tutustua, joten muiden vaihtarien puuttuminen ei ole haitannut elämää ollenkaan.

City Hall

Sään “lämmetessä” -43 asteesta vain viiteen miinus-asteeseen olen myös saanut mahdollisuuden tutustua Thunder Bayhin vähän paremmin. Kävin katsastamassa Intercity ostoskeskuksen ja Algoman, jossa sijaitsee esimerkiksi suomalainen ravintola Hoito. En kuitenkaan jaksanut mennä sisälle asti joten se saa odottaa ainakin vielä vähän aikaa.

Ja yläkerrassa Finlandia klubi..

Mikäli Suomi-ikävä kuitenkin iskee, suomalaisuudesta ei ainakaan ole puutetta tässä pikkukaupungissa (joka on muuten lähialueiden suurin kaupunki?) Löysin nimittäin Hoidon lisäksi ainakin suomalais-skandinavialaisen ruokakaupan, skandinavialaisen ravintolan ja suomalaisen kirjakaupan. Lisäksi täällä on suomalaisiin lahjatavaroihin erikoistunut liike, johon olisin varmaan mennyt sisällekin, sillä henkilökunta puhuu kuulemma suomea, ellei se olisi ollut kiinni sinä sunnuntaina kun satuin kulkemaan siitä ohi.

Lihakauppa. Ihan selvällä Suomen kielellä!

Finnport

Muutenkin suomalaisuuden kyllä huomaa täällä ainakin ihmisille puhuessa. Lähes kaikilla, joiden kanssa olen puhunut on joko suomalaiset sukujuuret tai he ovat ainakin käyneet joskus Suomessa. Tuntuuhan se vähän oudolta Aasian jälkeen, jossa ihmiset hädin tuskin tiesivät koko maan olemassaoloa, mutta toisaalta ainakin se on tähän asti toiminut hyvänä keskustelun aloituksena!

Tervetuloa!

Suomalainen kirjakauppa heheh

Lunta on nyt muuten satanut ainakin viisi päivää putkeen ja täytyy sanoa että kyllä se tulee täällä ihan yhtä paljon korvista ulos kuin Suomessakin. Olisipa jo kesä.

Metropolista minipoliin

Muiden suomalaisten juhlistaessa uutta vuotta istuin lentokoneessa kohti omaa uutta vuottani, joka tosin vaihtui 7 tuntia myöhemmin. En tosin juhlinut vain uutta vuotta. Juhlin myös uutta koulua, uutta kotia, uutta asuinpaikkaa tai no, uutta elämää?

Korealaista ruokaa ystäväni Peonyn kanssa Torontossa

Saavuin Thunder Bayhin kolme päivää sitten suunnilleen TKL:n bussin kokoisella lentokoneella vietettyäni ensin uuden vuoden Torontossa Hongkongissa tapaamani Peonyn kanssa, tarkennettakoon vielä että juhlin uutta vuotta Toronton Chinatownissa. Vähintäänkin huvittava yhteensattuma;) Toisaalta aivan loistava tapa päättää vuosi 2014!

Ravintola Toronton hotellin vieressä!

No, takaisin aiheeseen. Thunder Bay. En oikein tiedä mistä tämän kaupungin (tai kylän? Tai no, mikä onkaan) kanssa aloittaisi. Täytyy myöntää että täällä päässä iski ehkä elämäni pahin kulttuurishokki. Ensinnäkin koko kaupunki oli tänne saapuessani aivan tyhjä. Asuttuani melkein kahdeksan kuukautta Kiinassa olin todella ihmeissäni käveltyäni 1,5 kilometriä kauppaan törmäämättä yhteenkään jalankulkijaan. Tänään menin bussilla Walmartiin ja Intercity kauppakeskukseen ja bussissa oli ehkä 4 ihmistä minun lisäkseni.

Missään mitään??

Thunder Bay on muutenkin autoilijan unelmapaikka. Kaikki ravintolat ovat drive-in mallisia eikä jalankulkijoille ole aina edes jalkakäytävää. Liikennevaloja on todella vähän ja parkkipaikkoja on varmaan puolet kaupungista. Onneksi bussilla pääsee melkein joka paikkaan suhteellisen helposti.

Tämän kuvan ottamisen aikaan  mittarissa oli -38 astetta

Vaikka pikkukaupunkiin muutto kahden suurkaupungin jälkeen tuntuukin vaikealta ja myönnän, että näillä -30 asteen pakkasilla on jotain tekemistä negatiivisen ensivaikutelman kanssa, olen kuitenkin oppinut omaksumaan tietyn asenteen uuteen ympäristöön muuttaessani. Voin siis joko valittaa ja surkutella elämäni kurjuutta täällä jäätävässä pikkukylässä tai ainakin yrittää tehdä tästä elämäni parhaat neljä kuukautta. Nimittäin se neljä kuukautta ei lyhene valittamalla mihinkään. Päin vastoin. Aika kuluu liiankin nopeasti kun on hauskaa. Siitä minulla on enemmänkin kuin vähän kokemusta.

P,S Ehkä täällä Kanadassa kiinankielisestä nimestä voisi jo luopua.. ei? Ei.