Hehkuviiniä ja irtiottoja arjesta

En tiedä mitä olen tehnyt, mutta kalenterissani ei ihan oikeasti ole yhtään vapaata iltaa ennen Suomeen paluuta. Oikeastaan kalenterini on ollut ihan tupaten täynnä jo lokakuusta alkaen, mutta en ainakaan valita. Mikään ei nimittäin ole palkitsevampaa kuin sänkyyn romahtaminen pitkän päivän jälkeen!

Haagin syksy ♥

Täydestä kalenterista huolimatta otin kuitenkin viikon vapaata töistä ja harrastuksistani, sillä kaksoissiskoni saapui Hollantiin juhlistamaan syntymäpäiväämme. Kotikaupunkini esittely sisarelleni oli oikeastaan aika palkitsevaa, sillä kerrankin minulla oli aikaa käydä niissä kahviloissa ja baareissa, joiden ohi olen kävellyt monta kertaa ja ajatellut, että joku päivä minä vielä käyn tuolla!

Meistä ei saa normaalia kuvaa:D

Oli tietysti myös mukava nähdä siskoani pitkästä aikaa, meidän näkemisemme on kuitenkin Hongkongiin muuttoni jälkeen rajoittunut joihinkin viikkoihin vuodessa. Nykyään asumme sentään vain tunnin aikaeron päästä toisistamme, mutta täytyy kyllä myöntää, että siskoani taitaa olla ollut koirani lisäksi kaikkein eniten ikävä ulkomailla asuessani. Onneksi Suomi kutsuu jo ensi viikolla!

Malesia, Italia, Suomi, Italia, Australia (x2) Espanja. Kuvasta puuttuu vielä yksi amerikkalainen...

Viikon vapaan jälkeen palasin jälleen arkeen ainakin pariksi päiväksi, kunnes perjantaina oli aika lähteä viikonloppulomalle Saksaan. Yövyimme Düsseldorfissa, jonne pääsi Haagista suhteellisen kivuttomasti istumalla kolme tuntia junassa. Pitää ehkä suunnata Saksaan uudemmankin kerran!

K21 näyttely, kiivettiin tuonne verkkoon!

Tuolla ylhäällä oltiin! iik!

Düsseldorfista teimme päiväretken Kölniin, jossa kiersimme joulumarkkinoita kyllästymiseen asti. Ainakin Glühwein ja ympärillä raikuvat joululaulut virittivät minut mukavasti Joulun tunnelmaan. Suosittelen muuten lämpimästi Saksaan matkustamista joulumarkkinoiden aikaan! Kävimme Düsseldorfissa myös K21 installaatiossa, jossa kiipesimme katonrajassa olevassa verkossa. Opiskelijalippu 10€ ja todella jännittävä kokemus.

Perunakakkuja Kölnissä namnam, kuvasta kiitos Khai:)

Pretzel

Olen kerrankin ostanut melkein kaikki joululahjat ajoissa! Enää pitää ostaa jotain perheemme pienimmälle, eli koiralle, mutta hänelle paras lahja taitaa olla koko perheen saaminen kokoon. Itsekin matkalaukkuelämää jo tovin viettäneenä odotan kyllä enemmän perheen kanssa mökille pääsyä kun mitään fyysisiä lahjoja. Mökki keskellä ei mitään, villasukat, takka ja koira kainalossa on paras mahdollinen joululahja mitä voin tällä hetkellä ajatella.

Hehkuvaa hehkuviiniä

On muuten jännä huomata, miten arvomaailma muuttuu, kun kaiken tarpeellisen pitääkin yhtäkkiä mahtua matkalaukkuun. Jos joku olisi kertonut 19-vuotiaalle Hennalle, että se vaate- ja kenkämäärä, jonka joskus pakkasin viikon reissulle Portugaliin olisi ihan tarpeeksi elämiseen, olisin varmaan nauranut epäuskoisesti. Kummasti sillä on kuitenkin pärjätty. Aivan totaalisesti matkalaukkuelämä ei kuitenkaan ole sisäistä kenkäfriikkiäni tappanut, sillä aion Joulun ja ammattikorkeakoulusta valmistumiseni (kyllä, se on ohi!)  kunniaksi hemmotella itseäni uusilla talvisaappailla. Muuttolaatikoita ei meinaan tarvitse pakata ihan heti uudelleen:)

Vielä hengissä

Aluksi haluan pahoitella jälleen pitkäksi venynyttä päivitysväliä. Jotenkin elämä täällä Haagissa on niin kiireistä, että rauhallinen koti-ilta alkaa olla harvinaisuus. Vaikka Netflix ja kotisohva kuulostavatkin todella houkuttelevilta, olen enemmän kuin tyytyväinen saadessani viettää aikaa sinänsä ihan viihtyisän kämppäni ulkopuolella.

Yksi monista expat-illoista

Marraskuun alku tarkoittaa minulle myös suhteellisen tiukkaan kuntosali-, juoksu- ja ruokarytmiin palaamista, sillä lokakuu meni enemmän tai vähemmän löysäillen. Uusi kuntosalini sijaitsee onneksi työpaikkani naapurissa ja kaverini sattuu käymään samalla salilla, joten motivaatiota siis ainakin riittää:) Syksyinen Haag on muuten ihanteellinen paikka juoksuharrastuksen jatkamiseen. Hyvässä kunnossa olevat, enimmäkseen valaistut juoksupolut alkavat aivan kotini vierestä ja kaikkialla on niin nättiä, että täytyy välillä pysähtyä nappaamaan kuva!

Pari viikkoa sitten kävin Expat-ryhmän kanssa piknikillä Haagin japanilaisessa puutarhassa (tai sen ulkopuolella, puutarhassa ei saa syödä!). Japanilainen puutarha sijaitsee Clingendaelin puistossa ja se on auki vain 6 viikkoa vuodessa. Siihen nähden, etten edes tajunnut koko paikan olemassaoloa vaikka asunkin sen vieressä, olin suhteellisen onnekas ehtiessäni käydä siellä. Puutarha on meinaan nyt suljettu ja aukeaa seuraavan kerran luultavasti huhtikuussa...

Kerrankin kuva musta jossakin!

Lokakuun alussa rohkaistuin postaamaan Suomalaiset Hollannissa- Facebook ryhmään puhuttuani kollegan kanssa siitä, kuinka harvoin täällä Haagissa oikeastaan törmää suomalaisiin. Selvisi, että kyllä meitä suomalaisia on tänne Haagiin eksynyt vähän useampikin. Sovimme siis tapaamisen Grote Marktille ja pääsin pitkästä aikaa puhumaan suomea muualla kuin toimistossa:) Pitänee sopia toinenkin tapaaminen.

Fun times

Suomalaisten tapaamisen lisäksi syys- ja lokakuuhuni on mahtunut ainakin Oktoberfest, muutamakin ruokafestivaali, pyöräretkiä Scheveningenissä, Expat-iltoja, valokuvaajan mallina olemista, pitkiä lauantaibrunsseja hyvässä seurassa, karnevaali Leidenissa ja lukematon määrä aivan mahtavia iltoja edelleen hyvässä seurassa.

Kansainvälistä porukkaa (ok puolet ausseja)

Halloween-viikonloppuna päädyin viimeinkin Rotterdamiin, johon meidän on pitänyt suunnata kaveriporukalla jo pitkään. Siellä järjestettiin Halloweenin kunniaksi Zombiewalk, joka oli kyllä erittäin mielenkiintoinen ja Halloweeniin sopiva kokemus. Tänäkään Halloweenina en jaksanut monen vuoden cosplay-harrastuksestani huolimatta panostaa Halloween-asuun suurista suunnitelmista huolimatta, joten menin zombiena muiden mukana.

Boo zombies

Voisin aina alkaa meikkaan näin

Vaikka elämä täällä Haagissa onkin ihanan kiireistä ja palkitsevaa, täytyy kyllä myöntää että koti-ikävä iskee aina välillä. Onneksi kaksoissiskoni saapuu tänne jo tämän kuun lopulla Missä X-pussin (paras ois) kanssa juhlistamaan syntymäpäiväämme. En oikeastaan malta odottaa, että pääsen esittelemään Haagia siskolleni, sillä viime vierailun jälkeen olen oppinut niin paljon uutta tästä paikasta.

 P.S No, I'm not going to make this blog bilingual/English. Use google translate if you really need to know what this is about or give me a call. Love you guys too♥

Sataa sataa ropisee

Kuukausi on taas vierähtänyt ihan huomaamatta! Kahden kuukauden jälkeen on kuitenkin kiva huomata, että Hollanti alkaa vihdoin tuntua kodilta. Pari viikkoa sitten näin Kanadassa tapaamaani hollantilaista tyttöä, joka asuu parin tunnin ajomatkan päässä Haagista ja häntä lainatakseni  elämäni on kyllä ollut aikamoista vuoristorataa siitä asti, kun päätin lähteä Hongkongiin työharjoitteluun. Siksi onkin kiva huomata, että elämä alkaa pikkuhiljaa tasoittua jatkuvan muuttamisen sijaan.

ilotulituksen mm-kisat

Elokuuhun on mahtunut kaikenlaista aktiviteettiä IKEA-reissusta Jazz- ja ruokafestivaaleihin, brasilialaiseen liharavintolaan ja ilotulituksen maailmanmestaruuskisoihin, eli olen ainakin pysynyt kiireisenä. Vaikka viimeiset viikot ovatkin olleet lähinnä sateisia ja ukkosmyrskyjen valaisemia, viikonloput ovat kuitenkin tätä viikonloppua lukuunottamatta pysyneet aurinkoisena. 

Ai konsertissa sataa? Varjot esiin! 

Yksi parhaista puolista Haagissa on ehdottomasti se, että täällä tapahtuu lähes aina jotain. Pari viikkoa sitten Jazz in de Gracht-tapahtumassa, jossa jazz-bändit soittivat kanaalin varrella livemusiikkia ja katujen varret olivat täynnä ruokakärryjä ja viime viikonloppuna päädyin ihan sattumalta Country/BBQ-festivaaliin. Vaikka countrymusiikki onkin Kanadan jälkeen “Hennan suurinhokit Top-10“ –listan kärkipäässä, oli festivaaleilla kuitenkin tosi kiva tunnelma!

Eilen olin koko päivän Embassy-festivaaleilla, joissa eri maiden suurlähetystöt esittelivät omaa kulttuuriaan ja myivät perinneruokiaan. Suomea ei valitettavasti kojujen joukosta löytynyt, mutta käväisin ainakin Kiinan ja Kanadan kojuissa muistelemassa vanhoja kotipaikkojani:)

Eksyin muutama viikko sitten myös erään Expat-ryhmän tapaamiseen, sillä Hongkongissa tapasin oikeastaan kaikki ystäväni sitä kautta. En siltikään mennyt tapaamiseen kovin korkein odotuksin, sillä Hollannissa vastaavat tapahtumat ovat usein enemmänkin verkostoitumiseen tarkoitettuja business-tapaamisia, mutta täytyy kyllä myöntää että kannatti todellakin mennä. Tapasin paljon uusia tuttavuuksia joiden kanssa olen oikeastaan viettänyt aikaa tapaamisen jälkeenkin. Pitää siis vaan uskaltaa.

Ei niin aurinkoinen Scheveningen..

On ollut myös hauska huomata kuinka helppoa hollannin kieli oikeastaan on. Ymmärrän lähes kaiken lukemani ja nykyään myös suurimman osan kuulemastani puheesta. Vaikeinta kielessä on kyllä lausumisen lisäksi kieliopista puuttuva logiikka. Hollantilais-kreikkalainen ystäväni koitti selittää minulle miten etuliitteet määräytyvät , mutta tulimme yhdessä siihen lopputulokseen, että ei siihen oikeastaan ole mitään sääntöä ja päätimme avata toisen viinipullon, sillä oikeastaan niillä etuliitteillä ei ole mitään väliä ainakaan ihan vielä.

Tot ziens!

Aamuruuhkassa polkupyörien keskellä

Punaisen myrskyvaroituksen estäessä kaikki suunnitelmat ulos lähtemisestä, päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja palata bloggaamisen pariin. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tänne muutosta on jo melkein kuukausi. Kuukauteen on mahtunut todella paljon käytännön asioiden hoitoa ja Haagiin kotiutumista, sekä tietenkin viikko perheeni ja parhaan ystäväni kanssa.

Haag yläilmoista

Perheeni mukana saapui myös polkupyöräni. On aika hauska huomata, että se kapistus joka Suomessa pölyyntyi suurimman osan ajasta varastossa onkin yhtäkkiä maailman kätevin kulkupeli. Pyörätiet Hollannissa ovat luonnollisesti huippuluokkaa. Pyörille on omat liikennevalot, kaistat, ja olen ainakin kerran törmännyt myös pyörien liikenneympyrään. Vaikka julkinen liikenne täällä Haagissa on sekin aivan loistava, täytyy kyllä sanoa että ilman pyörää täällä eläminen olisi aika paljon haastavampaa. En kyllä koskaan ajatellut joutuvani vielä joku päivä jonottamaan aamuruuhkassa pyörätiellä, mutta ilmeisesti sekin on ihan normaalia täällä:)

Kijkduinissa koiran kanssa

Vaikka tiedän kokemuksesta, että ulkomaille muuttaminen on aina tavallaan aika raskas projekti, tänne Hollantiin muuttaminen on ollut jotenkin ihmeellisen helppoa. Esimerkiksi se, että sain tänne autollisen muuttolaatikoita, helpotti pakkaamista todella paljon ja EU:n sisällä kaikki toimi muutenkin jotenkin saumattomasti. Toki vielä ei kannata huokaista helpotuksesta, sillä kuukaudenkin jälkeen joku voi yllättää…

Kotiutumista on ehkä helpottanut myös se, että Haag on kaupunkina erittäin miellyttävä ja kaikkialla puhutaan englantia. Täältä löytyy vilkkaan keskustan lisäksi myös todella upea ranta-alue Scheveningen sekä vähän kauempana sijaitseva Kijkduin (ja varmaan sata muuta paikkaa, joissa en ole vielä käynyt..), mikäli Scheveningenin Espanjan aurinkorantoja muistuttava vilinä alkaa kyllästyttää. Lempipaikakseni on kyllä ehdottomasti muodostunut aivan keskustan ytimessä sijaitseva Grote Markt, jossa on todella mukava istua iltaa kylmän juotavan kanssa ilta-auringossa.

Scheveningenissä

Kävin viime viikonloppuna myös Amsterdamissa - Hollannin suurimmassa turistirysässä. Aurinkoinen lauantai oli houkutellut varmaan jokaisen turistin ulos, joten päällimmäiseksi ajatukseksi jäi lähinnä se ihmispaljous, joka oli verrattavissa Pekingin metroon. Taidan silti käydä siellä uudemman kerran, sillä junalla pääsee Amsterdamiin noin 40 minuutissa Centralin asemalta, joka on kotini vieressä.

Vaikka arki alkaakin jo muodostua rutiiniksi täällä Hollannissa - pyöräteiden aamuruuhkia myöten, on täällä silti vielä vaikka mitä nähtävää ja melkein joka päivä huomaa jotain uutta (tai oppii ainakin uuden sanan hollantia). Tämä päivä taitaa kyllä mennä Netflixissä kahvia juoden..

Päivän tunnelmat

Tot ziens!

Henna muutti Hollantiin

Tällä hetkellä istun lähellä Haagse Bosin puistoa pienessä kahvilassa, jota ympäröivät kanaalit ja Hollannille tyypilliset matalahkot talot kapeine porraskäytävineen. Miten sitten oikein päädyin tänne tulppaanien ja puukenkien maahan, sitä en oikein osaa itsekään sanoa, mutta huomenna alkaa työt ja asunnon avaimet saa parin tunnin päästä.

Tulen näillä näkymin asumaan täällä Hollannissa ainakin vuoden ja mikäli asiat menevät hyvin niin varmaan vielä pidempäänkin. On siis aika palata myös bloggauksen pariin, nyt kun edessä ovat taas uudet seikkailut, tällä kertaa toki hieman lähempänä Suomea kuin aikaisemmin.

Viime päivät ovatkin menneet lähinnä Haagiin tutustuessa ja asioiden hoitamisessa. Tänään avasin esimerkiksi pankkitilin ja hankin OV-kortin julkista liikennettä varten ja huomenna on edessä sosiaaliturvatunnuksen hankkiminen. Vielä pitäisi hankkia salijäsenyys,  puhelin ja SIM-kortti sekä vakuutus mutta kaikki ajallaan.

Paras puoli Haagissa on ehdottomasti tietynlainen sujuvuus. Sekä julkinen liikenne että erittäin hyvin organisoitu pyöräliikenne tekevät liikkumisesta helppoa ja englanninkielistä palvelua saa ihan joka puolelta. Tietysti suunnitelmissa on hollanninkielen opiskelu, mutta näin aluksi on mukava huomata että englannilla pärjää aivan loistavasti.

Tällä kertaa myös pakkaaminen oli astetta helpompaa, sillä perheeni (ja paras ystäväni) saapuvat tänne autolla jo parin viikon päästä, eli koko elämää ei tarvinnutkaan pakata yhteen matkalaukkuun. Nyt on kuitenkin aika mennä hakemaan uuden asuntoni avaimet, joten lopetan kirjoittamisen tällä kertaa tähän:)

Tot zienz,

Torontosta Tampereelle

Jotenkin vaikea uskoa että istun ihan oikeasti kotona kirjoittamassa tätä blogia. Kotona Suomessa, Tampereella. Ja tällä kertaa saan jopa viedä matkalaukun kellariin, sillä ainakin näillä näkymin pysyn Suomessa pidempään kuin kaksi viikkoa.

Toronto lentokoneen ikkunasta

Viimeiset päivät Kanadassa menivätkin sitten pikkukylien sijasta vähän erilaisissa maisemissa. Metsät vaihtuivat pilvenpiirtäjiin ja moottoritien kaistojen määrät ainakin nelinkertaistuivat Torontoa kohti ajaessa. Ensin pysähdyimme kuitenkin Niagaran putouksilla.

Pakollinen turistikuva

Hotellimme oli aivan Hevosenkenkä-putouksen edessä ja 19. kerroksessa sijaitsevasta huoneestamme avautui todella upea näköala putouksille. Kävin aamulla lenkillä kello 7.30 Niagaran luonnontieteellisessä puutarhassa, aivan putousten vieressä ja täytyy kyllä sanoa että ei sitä ihan joka päivä pääse lenkkeilemään lähes tyhjässä turistikohteessa.

Joku lätäkkö se siellä...

Paikkana Niagara Falls muistutti aika paljon Macauta tai vaikkapa Las Vegasia, sillä sinne on rakennettu paljon muun muassa kasinoita, ravintoloita ja toinen toistaan ihmeellisempiä turistien viihdyttämiseen tarkoitettuja pelihalleja ja yökerhoja.

St. Lawrence Market (kauppahalli)

St. Lawrence

Niagarasta matka jatkui kohti Torontoa, jossa olin jo viettänyt pari yötä Kanadaan saapuessani joten paikat olivatkin oikeastaan aika tuttuja. Kävimme muun muassa Chinatownissa, St. Lawrence Marketilla, Little Italyssa ja hipsterinaapurusto Kensington Marketilla. 

Katumuusikko Kensington Marketilla

CN tower

Chinatown, aika kotoisaa..

Lisäksi ajoimme vähän kauempana sijaitsevaan Toronton eläintarhaan katsomaan koko reissun ajan kaipailtuja karhuja. Ehkä ihan hyvä nähdä niitä vain lasin takaa. Toronton eläintarha on kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen. Eläimet ovat hyvinvoivia ja tarhasta löytyy mm. kirahveja, sarvikuonoja, pandoja ja jääkarhu sekä varmaan satoja eri pieneläimia. Kannattaa varautua kävelemään aika pitkiä matkoja, sillä eläintarha on oikeasti todella isokokoinen ja etäisyydet ovat pitkiä!

Panda!

Vihdoinkin karhuja..

Pidän Torontosta kaupunkina, sillä se on todellinen kulttuurien sulatusuuni - ja ehkä juuri sopivan kiinalainen omaan makuuni, sillä Toronton asukkaista melkein 12% on kiinalaista syntyperää. Prosenttiluku on aika suuri kun ottaa huomioon että sama prosentti kanadalaisille on 10%.

Seuraavat viikot taitavatkin mennä Suomeen totutellessa ja lopputyötä kirjoittaessa, mutta en lupaa vielä mitään täällä pysymisestä;)

Seuraavaa seikkailua suunnitellen,

Keskellä ei mitään

Jos kirjoitin viime postauksen 3,000 asukkaan pikkukylä Wawasta, tällä kertaa kirjoitankin sitten astetta isommasta kaupungista - nimittäin Torontosta. Lento kohti Suomea lähtee nimittäin tänään kello 16.40. Sain laukkunikin mahtumaan Air Canadan painovaatimuksiin tunkemalla noin puolet tavaroista vanhemmilleni. Heh.

Wawan kuuluisa hanhi

Ja koskahan ne kalat sitten alkaa pomppia??

Wawasta matka jatkui kohti Sault Ste. Marieta, jossa yövyimme reissun ensimmäisessä motellissa. Sault Ste. Mariesta lähtee silta kohti USA:ta, joka olikin oikeastaan kaupungin ainoa nähtävyys.

That's USA.

Vietettyämme yön Sault Ste. Mariessa suuntasimme jälleen kohti Trans Canadaa ja ajoimme toinen toistaan pienempien kylien (pienin taisi olla 400 asukasta..) läpi kohti Masseyta ja Sagamokin intiaanireservaattia, josta äiti oli varannut meille mökin järven rannalta.

Mökki oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään, aivan upealla paikalla Lake Huronin rantakallioilla. Mökkiä vuokrannut Nathan myös kokkasi meille sekä haukea että muikkuja jotka oli kalastettu suoraan järvestä. Tulipa ainakin vietettyä vähän erilainen vappu tänä vuonna:)

Intiaanireservaatissa asumisen huomasi lähinnä Ojibway-kielellä kirjoitetuista kylteistä, mutta muuten reservaatti ei oikeastaan eronnut muista suurten järvien alueella sijaitsevista pikkukaupungeista.

Biidaaban Kihoonaagegamik?

Koska Masseyssä ei ollut edes ruokakauppaa, teimme päiväretken Masseyn naapurikaupunki Espanolaan, joka oli melkein suurkaupunki 5,700 asukkaansa kera. Espanolassa söimme lounasta pienessä kahvilassa, joka oli kuin suoraan 1960-luvun loppupuolelta lautasia ja ruokalistaa myöten, aivan kuin koko kaupunki.

Viimeinen pikkukaupunk,jossa majoituimme, oli (jopa) 6.700 asukkaan rantakaupunki Parry Sound. Ajoimme Parry Soundiin osan matkaa metsän keskellä kulkevia pikkuteitä, joissa näimme muun muassa majavia, peuroja ja pesukarhun. Kävimme pari päivää sitten myös Toronton eläintarhassa mutta luonnonpuistossa ajaessa eläimiä näkyi kyllä todella paljon ihan vapaanakin. Onneksi karhun näkeminen jäi kuitenkin sinne eläintarhaan, vaikka mökkiä vuokranneen Nathanin mukaan viime kesänä karhu oli yrittänyt tulla mökin keittiön ikkunasta läpi...

Vaikka olinkin Thunder Bayssa tottunut kanadalaisten small talk kulttuuriin, näissä pikkukaupungeissa se on jotenkin vielä astetta tuttavallisempaa. Parry Soundissakin hotellin  vastaanoton työntekijä kertoi minulle muun muassa joulukuussa saamastaan sydänkohtauksesta ja talvikenkiensä epämukavuudesta. Okei.