Se vaikein paikka

Kun laukut on pakattu ja huone suurin piirtein lähtökunnossa, alkaa Suomi-ikävä pikkuhiljaa hiipiä takaraivoon. Lähtö lentokentälle on huomenna aamulla kello 7.30 ja Suomessa olen aikaeron ansiosta jo kello kaksi paikallista aikaa. Enää pitää miettiä miten pidän itseni hereillä ainakin kymmeneen asti välttääkseni pahimman jet lagin.

Viimeiset pari päivää ovat olleet henkisesti tosi raskaita. Ensin sanoin hyvästit Singaporelaisille, joiden kanssa olen jakanut monta hyvää hetkeä, ja sitten kahdelle parhaalle ystävälleni, ranskalaiselle Camillelle ja venäläiselle Katelle. Vietin näiden ihmisten kanssa lähes joka ikisen päivän näistä kolmesta kuukaudesta, joten on sanomattakin selvää että hyvästit eivät todellakaan olleet helpoimmasta päästä.

Näitä tyttöjä tulee varmasti ikävä

Päällimmäisin tunne on tietynlainen tyhjyys ja sen jälkeen yksinäisyys, sillä itselläni oli Pekingissä vielä kaksi päivää jäljellä parhaiden kaverieni lähdettyä. Onneksi korealaiset ja englantilaiset kaverini raahasivat minut ulos heti sunnuntai-iltana, sillä muuten olisin varmaan viettänyt nämä kaksi päivää kotona seinää tuijottaen.

Syntymäpäiväjuhlat

Vaikka nämä kolme kuukautta Kiinassa kuluivatkin todella nopeasti, eikä tänne Pekingiin asettuminen ollutkaan helpoimmasta päästä, en kuitenkaan voi sanoa katuvani tänne tuloa ollenkaan.

Vaikeinta Kiinassa asumisessa on ehdottomasti kotiin paluu. Vaikeaa ei kuitenkaan ole hintatason kymmenkertaistuminen tai ihmismassojen puuttuminen, vaan se kysymys jonka tulen luultavasti kuulemaan ainakin kymmenen kertaa eri tahoilta. Millaista on elämä Kiinassa?

Kiinanmuurilla

Elämää Kiinassa on oikeastaan aika vaikea selittää. Olennainen osa arkea on niin kutsuttu Asian Pulse, jota en osaisi selittää vaikka kirjoittaisin siitä kokonaisen trilogian. Joka päivä näkee toinen toistaan oudompia asioita, joihin toisaalta tottuu päivä päivältä enemmän. En esimerkiksi enää edes vilkaisi oudoksuen, mikäli huomaisin jonkun nukkumassa McDonald'sissa tai pyjama päällä kaupungin keskustassa (feikki) merkkilaukun kanssa ruokakauppaan kiiruhtavan ayin hoitolapsineen.

Lähes koko vaihtariporukka

Osa elämääni täällä oli luonnollisesti myös kansainvälinen asuntola, jossa asuminen oli ehdottomasti ihan loistava päätös. Ensinnäkin asuntola sijaitsi koulun vieressä, eikä tunneille tarvinnut matkustaa tuntia joka aamu ja toiseksi asuntola muodosti arjen yhteisön, johon oli helppo kuulua ja josta oli helppo löytää tekemistä.

Vaikka Kiina onkin ehdottomasti listalla paikoista, joissa voisin tulevaisuudessa asua, olen kuitenkin valmis palaamaan Suomeen huomenna. Puhdas ilma, aito ruisleipä, Fazerin sininen ja oma koira ovat enemmän kuin tervetulleita takaisin elämääni ainakin kahdeksi viikoksi ennen kuin suuntaan jälleen uuteen seikkailuun kohti Kanadaa.

Punaisten palatsien yliannostus

Joulukoristeiden vallatessa kiinalaiset ostoskeskukset on hyvä aika huomata, että kotiinpaluu ei olekaan enää niin pitkän ajan päässä. Jouluun on nyt noin kuukausi aikaa ja palaan Pekingistä Suomeen jo hyvissä ajoin ennen Joulua. Toki tiesin, että kolme kuukautta kuluisi kuin siivillä, mutta silti viikkojen yhä vähetessä olen aivan yhtä yllättynyt kuin Hongkongista lähtiessäni.

Vaikka kiinalaiset eivät oikeastaan vietä Joulua, koko Kiina tuntuu silti valmistautuvan siihen jo viikkoja etukäteen. Kaikkialla aina Starbucksista koulun ruokalaan soitetaan joululauluja ja marketit ovat täynnä mitä kirjavimpia joulukoristeita. Valikoimista löytyy niin perinteisiä joulupalloja kuin noin kaksi metriä korkeita väriä vaihtavia led-poroja, mutta ehdoton suosikkini tähän mennessä on ollut suomenkielinen, porokuvioitu seinävaate, jossa toivotettiin melko sujuvasti; ”Iloinen lomia”. Valitettavasti hinta oli aika korkea, joten taidan jättää sen ostamisen toiseen kertaan.

Ajan loppuessa olemme kaverieni kanssa koittaneet käydä mahdollisimman monessa vielä näkemättä olevassa Pekingin nähtävyydessä koulun loppumisesta johtuvista kiireistä huolimatta. Jostain syystä meillä oli vieläkin näkemättä Pekingin päänähtävyys eli Kielletty kaupunki, joten eräänä jäätävän kylmänä keskiviikkoaamuna suuntasimme kohti Tiananmen Squarea ja keisarien palatseja.

Olen käynyt kielletyssä kaupungissa kerran aikaisemmin, vuonna 1999, joten oli sanomattakin selvää että oli aika vierailla siellä uudemman kerran. Sisään astuttuani odotti kuitenkin aika suhteellisen tuttu näky. Punaisia palatseja toisen perään, jotka eivät suuremmin eronneet esimerkiksi Summer Palacesta. Toki on hienoa nähdä Kiinan kulttuuriperintöä monesta eri näkökulmasta, mutta kaikkeen kyllästyy. Eihän me Suomessakaan käydä katsomassa jokaista tunturia? Kielletty kaupunki saa siis luvan jäädä viimeiseksi palatsiksi jossa tulen Kiinan vierailuni aikana käymään.

Mikäli suunnittelet vierailua kiellettyyn kaupunkiin, suosittelen ottamaan huomioon seuraavat 3 vinkkiä.

1. Mene paikalle mahdollisimman aikaisin, mieluiten heti paikan aukeamisen jälkeen. Muuten saat varautua viettämään tunteja kiinalaisten turistien keskellä. Kyseessä on virallisesti jono, mutta mielestäni se oli lähempänä kilparyntäystä, jossa kyynärpäät tulevat ihan oikeasti tarpeeseen.
2. Mikäli olet Pekingissä yhtään lokakuun jälkeen, varaudu lämpimin vaattein. Kielletty kaupunki on tosi avara alue, joten tuuli on todella voimakas. Ylihinnoitellut lahjatavaraliikkeet tulivat enemmän kuin tarpeeseen.
3. Kielletyn kaupungin vieressä on tosi iso puisto, jossa on ihan samanlaisia palatseja ja sisäänpääsy maksaa 1 yuanin. Jos haluat hienoja turistikuvia niin kannattaa mennä sinne räpsimään, sillä kyseinen alue oli aivan tyhjillään.

Suurin osa Pekingin nähtävyyksistä on juuri niitä punaisia palatseja, enkä ole pelkästään negatiivinen sanoessani, että niihin kyllästyy. Niihin ihan oikeasti kyllästyy. Palatseihin kyllästyneelle suosittelisinkin Art District 798 – taidelähiötä. 

Pelottava mummopatsas

Vanhalle tehdasalueelle on rakennettu useita mielenkiintoisia näyttelyitä, joista suurin osa on vieläpä ilmaisia. Näyttelyiden lomaan on siroteltu toinen toistaan ihanampia kahviloita, joissa oli ehkäpä parasta kahvia mitä olen Pekingissä juonut. Ainoa huono puoli on se, että alueelle on melkein pakko mennä taksilla, sillä julkisella liikenteellä sinne meno on vähintäänkin hankalaa.

Hongkongistakin tutut kumiankat:)

Viimepäivät ovatkin kuluneet lähinnä joululahjoja ostellessa ja kouluhommissa, sillä koulu loppuu meiltä jo ensi viikolla. Viimeinen viikko on varattu raporttien kirjoittamiseen ja kokeisiin, joita meillä ei oikeastaan ole, joten minulle viimeinen viikko on lomaviikko. Lomaa todella tarvitaan, sillä Joulun jälkeen jätän jälleen Suomen taakseni ja suuntaan kohti Kanadan Thunder Bayta ainakin huhtikuun loppuun asti. Sen jälkeen tarkoituksena olisi pysyä Suomessa. Ainakin pari viikkoa..

Satumainen Shanghai

Viime viikon torstaina suuntasin kaverieni kanssa kolmen päivän lomalle kohti Shanghaita. Olimme suunnitelleet reissua jo varmaan kuukauden, joten kuullessamme viikon mittaisesta lomasta syöksyimme heti matkatoimistoon ostamaan junaliput kohti Kiinan suurinta kaupunkia. Hotellivaraus hoitui kätevästi booking.comista ja hintakin jäi kahdelta yöltä mukavasti alle 20 euron per henkilö.

Matka Pekingistä Shanghaihin kesti yli 300 km/h kulkevalla junallakin yli 5 tuntia, joten meillä ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin lähteä aikaisin aamulla. Heräsimme siis ennen kuutta aamulla ja hyppäsimme taksiin kohti juna-asemaa, joka tosin muistuttaa mielestäni enemmän lentokenttää kuin juna-asemaa, sillä junaan päästäkseen täytyy tehdä muunmuassa turvatarkastus ja lähtöselvitys. Vähän eri meininki kuin VR:llä.

Hotellin sijainti oli ihan täydellinen, kävelymatkan päässä The Bundilta ja Nanjing Roadilta (pääkatu), mutta homeläikät seinissä ja paperinohuet ikkunat, joiden läpi kuulimme jokaisen tööttäyksen ja kadulta kuuluneen keskustelun eivät ainakaan houkutelleet viettämään minuuttiakaan ylimääräistä hotellihuoneessa. Huoneen hinta jäi tosin alle 20 euron kahdelta yöltä, joten en ehkä odottanutkaan mitään hienompaa.

Koska meillä oli vain kolme päivää Shanghaissa, päätimme väsymyksestä huolimatta tehdä mahdollisimman paljon jo heti ensimmäisenä päivänä. Suuntasimme siis Nanjing Roadille syömään ihan mahtavaan italialaiseen ravintolaan ja shoppailemaan, sillä kaikki tarvitsivat kengät iltaa varten . Nanjing Road päättyi mukavasti The Bundille, josta meidän oli helppo suunnata takaisin hotellille vaihtamaan vaatteet, sillä olimme jo Pekingissä päättäneet suunnata Shanghain suosituimpaan baariin, Bar Rougeen, jossa sattui olemaan Ladie's night juurikin torstaisin.

Bar Rouge oli täynnä ulkomaalaisia ja sen terassilta avautui näköala The Bundille. Naisille oli tarjolla ilmainen manikyyri ja valaistuilla jääpaloilla koristeltuja drinkkejä. Vaikka Bar Rouge olikin mielestämme tosi hieno paikka, emme jaksaneet seistä hienojen drinkkien kanssa yli puolen yön, joten suuntasimme takaisin hotellille ja nukkumaan, sillä seuraavana päivänä halusimme olla kunnon turisteja ja käydä mahdollisimman monessa paikassa.

Aloitimme aamun loistavalla aamiaisella niinkin eksoottisessa paikassa kuin Pizza Hut, jonka jälkeen suuntasimme Yu Parkiin. Olin vähän skeptinen Yu parkin suhteen, sillä kaikki puistot joissa olemme käyneet Pekingissä ovat olleet melkein identtisiä (En ihan oikeasti erota kuviani Beihai parkista ja Summer Palacesta) No, pessimisti ei pety, sillä Yu Park olikin oikeastaan aika hieno paikka.

Kiinassa on tosi paljon upeita kattoja!

Yu Parkista suuntasimme Xintiandiniin, jonka länsimaalaiset ravintolat saivat meidät kaikki toivomaan, että olisimme lähteneet Shanghaihin vaihtoon Pekingin sijaan, mutta katsottuamme ruokalistan hintoja päätimme että Peking on ehkä sittenkin kivempi paikka. Ainakin opiskelijoille.

Xintiandinista jatkoimme kohti Tianzifangia, pientä kiinalaista korttelia, joka oli täynnä pieniä baareja ja taidegallerioita. Alue oli mielestäni aika samanlainen kuin Pekingin kuuluisin Hutong, Nanluoguxiang, mutta ehkä hieman karismaattisempi?

Tianzifangista palattuamme suuntasimme jälleen The Bundille, josta otimme maan alla menevän junan The Bundin toiselle puolelle. Juna oli oikeastaan pieni lasikoppi, joka kulki nopeassa hienosti valaistussa tunnelissa. Tunneli päättyi sopivasti Pearl Towerin eteen.

Ostimme halvimman mahdollisen lipun Shanghain päänähtävyyteen, eli pääsyn Pearl Towerin keskiosaan. En tiedä olisiko kalliimpi lippu tehnyt kokemuksesta yhtään rikkaamman, sillä keskikohdasta näkyi koko Shanghai.Ajattelin että halvalla lipulla ei varmaan pääse tornin lasilattialla varustettuun osioon, mutta se olikin vielä yhden kerroksen alempana! Hui.

Kaverini ei ollut koskaan ollut pilvenpiirtäjässä tai muussa korkeassa rakennuksessa, joten vietimme tornissa aika pitkän ajan maisemia ihmetellen, jonka jälkeen otimme saman valaistun junan takaisin ”joen” toiselle puolelle ja suuntasimme kohti Brasilialaista ravintolaa, jonka jälkeen olimme kaikki niin täynnä että halusimme vain hotelliin ja nukkumaan.

Valotunneli Bundille

Suunnitelmissa oli käydä lauantaina Shanghai Museumissa, mutta päästyämme museolle totesimme sen olevan kiinni. Arvatkaa oliko netissä mitään ilmoitusta tästä? Ei tietenkään. Kiinassa asuessani olen kuitenkin jo tottunut tähän ”lappu ovessa” meininkiin, joten suuntasimme sen sijaan Shanghain modernin taiteen museoon. Näyttelyn nimi oli ”Shanghai flowers” mutta koska olen taiteen suhteen aikamoinen puusilmä, näin vain värikkäästi maalattuja neliöitä valkoisessa huoneessa. Jee.

Modernin taiteen museo sijaitsi People's Squarella, jossa toimii lauantaisin myös Marriage Market. Lukiessani Shanghain nähtävyyksistä, en oikeastaan ollut kovin kiinnostunut kyseisestä paikasta sillä ajattelin sen olevan vain tori, jossa myydään häämekkoja tai muuta vastaavaa. Kuinka väärässä olinkaan.

Pienen googletuksen jälkeen minulle nimittäin selvisi että Marriage Market on kirjaimellisesti Marriage Market. Kuvassa näkyvissä sateenvarjoissa on pienellä teipinpalalla tai nuppineuloilla kiinnitetty lappu, jossa lukee naimakauppaa hakevan henkilön tiedot aina kiinalaisesta horoskoopista ja rahatilanteesta elämäntarinaan asti. Yleensä sateenvarjon takana ovat henkilön vanhemmat, joilla on vain harvoin aikuisen lapsensa lupa etsiä heille kumppania. Tervetuloa 2000-luvun Kiinaan, jossa järjestetty avioliitto on edelleen ihan arkipäiväinen asia. Mikäli haluat etsiä (aikuiselle) lapsellesi kumppanin, ilmoitus People's Squarella maksaa noin 3 euroa. Onnea etsintään!

Palatessamme Marriage Marketilta Nanjing Roadille, olikin jo aika lähteä kohti juna-asemaa. Palasimme yliopistolle joskus yhden jälkeen yöllä tapeltuamme kiinaksi taksikuskin kanssa, joka ei tiennyt missä yliopistomme sijaitsee ja nautittuamme kulinaristisen elämysaterian McDonald'sissa, pääsin vihdoin omaan sänkyyni. Ei hometta, ei meteliä ja toimiva lämmitys. Shanghai oli ihan hieno paikka, mutta taidan silti pitää enemmän Pekingistä:)

Kiinan kulttuuria kokemassa

Näin alkuun haluan pahoitella pitkää päivitysväliä. Kampuksen netti ei nimittäin toimi ollenkaan ja läppärin kanssa McDonaldsiin tai vastaavaan kävely ei ole kaikkein houkuttelevin ajatus täällä Kiinassa. No, ainakin on aikaa kirjoittaa monta postausta valmiiksi!

Viime viikot ovatkin olleet aikamoista pyöritystä. Olen kokenut kiinalaista kulttuuria aina katuruoasta kiinanmuuriin sekä englanninkielisen lausumiskilpailun tuomaroimisesta interaktiivisiin live escape peleihin. Vaikka olen varma, että kiinalainen ooppera tuhosi kuuloaistini lopullisesti, olen enemmän kuin tyytyväinen saadessani nähdä Kiinaa näin monesta kulmasta.

Ensimmäinen kosketukseni niin kutsuttuun perinteiseen kiinalaiseen kulttuuriin oli kiinalainen ooppera. En oikein edes tiedä miten sitä kuvailisi. Hyttynen korvanjuuressa mutta tuhat kertaa lujempana? Joku keskiaikainen kidutusmuoto? Kyseisen kidutusmuodon uhri? No, tajusitte varmaan. Voin ystävällisesti liittää tähän videolinkin Youtubeen, jotta pääsette nauttimaan kyseisestä ihanuudesta.

Vaikka kolme tuntia kestänyt kiinalainen ooppera olikin aika tuskallinen kokemus, oli se sinänsä ihan mielenkiintoista, sillä pääsin käymään myös kyseisen oopperan takahuoneessa ja näkemään miten esiintyjiä meikattiin ja puettiin. Osa esiintyjistä oli todella nuoria, ehkä korkeintaan kaksitoista vuotiaita, joten täytyy kyllä antaa heille täydet pisteet omistautumisesta.

Saman viikon keskiviikkona pääsin vihdoin käymään Kiinan muurilla. Vaikka olenkin matkustanut paljon ja nähnyt aika monta maailman ihmettä kuten Sydneyn oopperatalon, Golden Gaten tai Eiffel-tornin, oli Kiinan muuri kyllä ihan omaa luokkaansa. Useita tuhansia kilometrejä pitkä muuri kiemurteli silmien ulottumattomiin upeiden syksyn lehtien värjäämien vuorten välissä. Tässä tapauksessa kuvat kertovat varmaan enemmän kuin tuhat sanaa...

Pari muutakin ihmistä muurilla...

Jo ennen Kiinan lähtöäni olin lukenut kiinalaisten erikoisista herkuista ja kuullessani erikoisesta ruokakadusta en epäröinyt hetkeäkään. Tarjolla oli niin käärmeitä, skorpioneja, kovakuoriaisia, silkkitoukkia kuin hämähäkkejäkin. Näitä herkkuja olisi päässyt maistamaan erittäin halvalla hinnalla, mutta jätin kuitenkin skorpionit toiseen kertaan...

Turistinähtävyyksien lisäksi pääsin viime viikonloppuna ottamaan osaa kiinalaisten lasten englannin kielen lausumiskisaan. Nimittäin tuomarina. Aluksi lapset esittelivät itsensä ja sen jälkeen joko lauloivat tai kertoivat tarinan. Kuuden tunnin jälkeen homma alkoi kyllä jo vähän kyllästyttää, mutta ainakin sain mukavasti taskurahaa suhteellisen mukavasta työstä:)

Lokakuun vaihtuessa Marraskuuhun pääsin myös juhlistamaan Halloweenia. Lähes kaikki dormissamme asuvat olivat hankkineet jonkinlaisen asun joten pääsin itsekin päästämään luovuuteni valloille ja päädyin todella uniikkiin ratkaisuun ja pukeuduin kissaksi (kuten noin puolet kaikista Halloweenia juhlivista tytöistä..) Happy Halloween!

Kirjoitteli,

Pekingiä pakoon

Saastelukumäärien noustessa yli neljänsadan (maksimi on 500) alkaa jo tuntua siltä, että olisi hyvä päästä pakoon Pekingistä. Lomasesongin ollessa kiireisimmillään Pekingistä on valitettavasti aika vaikea lähteä yhtään mihinkään, sillä jokaikinen juna on varattu täyteen jo viikkoja tai jopa kuukausia sitten ja hotelleissa on seuraavan kerran tilaa vasta loman loputtua. Koska vaihtoehdot olivat vähissä, päätimme paeta Pekingiä päiväretkellä Tianjiniin.

Tianjin sijaitsee vajaan tunnin matkan päässä Pekingistä ja sinne pääsee helpoiten supernopealla ja modernilla luotijunalla, joka on puhtautensa ansiosta kuin eri maailmasta yleisesti niin likaisen Kiinan kanssa. Kaupunki itsessään on ihan uskomattoman kaunis. Rupsahtaneiden pilvenpiirtäjien sijaan ympärillemme kohosi vanhoja eurooppalaistyylisiä rakennuksia ja keskellä kaupunkia virtaava joki puhdisti ilmaa niin hyvin, että näimme jopa sinisen taivaan.

Hyvin alkanut reissu uhkasi kuitenkin kääntyä huonoksi, sillä kiinalaiset kaverimme olivat tehneet omat suunnitelmansa. Pian olimmekin taksissa kohti merenrantaa, joka kuulosti vielä Tianjinin juna-asemalla ollessamme hyvältä idealta, mutta perillä odottikin jotain ihan muuta kuin kauniit rantabulevardit ja valkoinen hiekkaranta.

Suunnitelmissa oli ilmeisesti vuokrata vene ja ajella sillä ympäriinsä, mutta kiinalaiseen tapaan kaverimme eivät tietenkään olleet ottaneet selvää kyseisen huvituksen hinnasta, saati sitten kestosta. Kuullessamme että veneen vuokra olisi noin 1600 yuania (noin 150e) ja että veneajelu kestäisi yli 4 tuntia, päätimme palata takaisin Tianjiniin.

Venekatastrofin jälkeen totesimme, että kaikilla on sekä nälkä että jano, joten päätimme suunnata kohti Tianjinin italialaista katua. Kadulle saapuessamme olin kerrankin positiivisesti yllättynyt (uskokaa tai älkää, tämä on hyvin harvinaista Kiinassa). Koko katu oli täynnä pieniä italialaisia ja ranskalaisia ravintoloita sekä pieniä kojuja jossa myytiin kaikkea venetsialaismaskeista hattuihin ja kaikkialla soi italialainen ooppera (lisänä tosin korviaraastavia kiinalaisia laulajia valikoiduissa pikkuravinteleissa)

Ravintolaa etsiessämme törmäsimme niin sanottuihin kiinalais-italialaisiin ruokiin kuten lohi-vodka-pastaan ja ranskalaisilla perunoilla täytettyyn pizzaan (ihan normaalia euroopassa, eikö niin?) mutta listalta löytyi onneksi myös ihan normaalia ruokaa joka oli kaikenlisäksi hyvää. Kaikki olivat ruoan jälkeen paremmalla tuulella joten lähdettiin italialaiselta kadulta kohti muuta Tianjinia muunmuassa kadulle, jossa myytiin Stinky Tofua ja mielestäni erittäin ällöttäviä kokonaisia mustekaloja tikun päässä.

Juna takaisinpäin lähti vasta yhdeksän jälkeen illalla, joten päätimme nauttia lasilliset viiniä espanjalaisessa Tapas- baarissa (jossa ruoka oli tosin kiinalaista…) ennen kuin suuntasimme juna-asemalle. Pimeällä Tianjin oli vieläkin upeampi. Taivaalla lensi useita kymmeniä toivomuslyhtyjä ja korkeat rakennukset oli valaistu henkeäsalpaavasti.

Saimme kaksi lyhtyä yhden hinnalla, joten päätimme päättää Tianjinin reissun kiinalaiseen tapaan sytyttämällä toivomuslyhdyn. Kaikkihan tietävät, että toivomuksia ei saa sanoa ääneen joten pidetään se salaisuutena ainakin toistaiseksi, sillä kuka tietää, ehkä kiinalaiset toivomuslyhdyt toimivatkin ihan oikeasti;)

Kirjoitteli,

Henna