Asuntometsällä

Lähdin Suomesta melkein kaksi vuotta sitten ja lähdettyäni olen asunut lähes poikkeuksetta jonkinlaisessa huoneessa. Asiat täällä Hollannissa ovat kuitenkin järjestyneet niin, että Hennan on aika palata asumaan ihan oikeaan asuntoon. En koskaan kuvitellut pitäväni esimerkiksi omaa keittiötä tai olohuonetta luksuksena, mutta asuttuani kaksi vuotta ilman omaa keittiötä,30 neliön yksiöni Valkeakoskella alkaa näyttää lukaalilta.

Unelmointia...

Asunnonhaku Hollannissa on tehty suhteellisen helpoksi netin välityksellä. Oma suosikkini on Nestpick, josta asunnon tai huoneen pystyy vuokraamaan vähän niinkuin Airbnb:stä. Myös Parariuksesta löytyy aika paljon hyviä asuntoja. Suosittelisin katsomaan myös Duinzigin ja Woonzekerin sivustot, mikäli etsit asuntoa Hollannista. Sieltä löysin myös tämänhetkisen luukkuni, joka on sinänsä ihan mukava, mutta opiskelijaelämän jäätyä taakse tunnen itseni hieman väsyneeksi tähän huonerumbaan.

Haen kalustettua asuntoa, lähinnä sen helppouden vuoksi, mutta Hollannissa näköjään lattiakaan ei ole itsestäänselvyys.  Asuntoja listataan enimmäkseen kolmella eri tyypillä: Gemeubileerd, eli kalustettu, Gestoffeerd, joka tarkoittaa käytännössä samaa, kuin Suomessa mikä tahansa vuokrakämppä, eli asunnossa on lattiat ja keittiö, sekä Kaal - asunto ilman lattioita ja keittiötä.

Gestoffeerd, eli lattia löytyy

On välillä aika hupaisaa nähdä Facebookissa myynnissä lattia, sillä Suomessa lattiat ovat aika olennainen osa asuntoa. Olen kiinnittänyt huomiota myös tuplalasien ja keskuslämmityksen puutteeseen. Alkuun hain asuntoa, jossa ei olisi Hollantilaisia tikasportaita, mutta tämän suhteen luovutin jo alkumetreillä. Otetaan sitten portaat.

Ensi viikolla käyn sarjassaan toisessa asuntonäytössä. Edellinen asunto, jota kävin katsomassa oli loistavasta sijainnistaan huolimatta aivan järkyttävä. Homeinen suihku, rikkinäinen ikkuna ja “keittiö” joka koostui yhdestä keittolevystä ja hanasta. Asunto sijaitsi vintillä ja sinne kiivettiin tikapuita pitkin. Olisi ihan kiinnostava nähdä, kuinka muuttomiehet siirtäisivät parisängyn tikkaita pitkin, puhumattakaan pesukoneesta tai vaatekaapista. Tästä kalustamattomasta ihanuudesta sai muuten pulittaa 750€/kuukausi. Tällä kertaa sanoin rahannälkäiselle välittäjälle kohteliaan “ei”:n.

Parisänky näitä pitkin???

Asunnon metsästys siis jatkuu, mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä:) Thumbs up!

Hehkuviiniä ja irtiottoja arjesta

En tiedä mitä olen tehnyt, mutta kalenterissani ei ihan oikeasti ole yhtään vapaata iltaa ennen Suomeen paluuta. Oikeastaan kalenterini on ollut ihan tupaten täynnä jo lokakuusta alkaen, mutta en ainakaan valita. Mikään ei nimittäin ole palkitsevampaa kuin sänkyyn romahtaminen pitkän päivän jälkeen!

Haagin syksy ♥

Täydestä kalenterista huolimatta otin kuitenkin viikon vapaata töistä ja harrastuksistani, sillä kaksoissiskoni saapui Hollantiin juhlistamaan syntymäpäiväämme. Kotikaupunkini esittely sisarelleni oli oikeastaan aika palkitsevaa, sillä kerrankin minulla oli aikaa käydä niissä kahviloissa ja baareissa, joiden ohi olen kävellyt monta kertaa ja ajatellut, että joku päivä minä vielä käyn tuolla!

Meistä ei saa normaalia kuvaa:D

Oli tietysti myös mukava nähdä siskoani pitkästä aikaa, meidän näkemisemme on kuitenkin Hongkongiin muuttoni jälkeen rajoittunut joihinkin viikkoihin vuodessa. Nykyään asumme sentään vain tunnin aikaeron päästä toisistamme, mutta täytyy kyllä myöntää, että siskoani taitaa olla ollut koirani lisäksi kaikkein eniten ikävä ulkomailla asuessani. Onneksi Suomi kutsuu jo ensi viikolla!

Malesia, Italia, Suomi, Italia, Australia (x2) Espanja. Kuvasta puuttuu vielä yksi amerikkalainen...

Viikon vapaan jälkeen palasin jälleen arkeen ainakin pariksi päiväksi, kunnes perjantaina oli aika lähteä viikonloppulomalle Saksaan. Yövyimme Düsseldorfissa, jonne pääsi Haagista suhteellisen kivuttomasti istumalla kolme tuntia junassa. Pitää ehkä suunnata Saksaan uudemmankin kerran!

K21 näyttely, kiivettiin tuonne verkkoon!

Tuolla ylhäällä oltiin! iik!

Düsseldorfista teimme päiväretken Kölniin, jossa kiersimme joulumarkkinoita kyllästymiseen asti. Ainakin Glühwein ja ympärillä raikuvat joululaulut virittivät minut mukavasti Joulun tunnelmaan. Suosittelen muuten lämpimästi Saksaan matkustamista joulumarkkinoiden aikaan! Kävimme Düsseldorfissa myös K21 installaatiossa, jossa kiipesimme katonrajassa olevassa verkossa. Opiskelijalippu 10€ ja todella jännittävä kokemus.

Perunakakkuja Kölnissä namnam, kuvasta kiitos Khai:)

Pretzel

Olen kerrankin ostanut melkein kaikki joululahjat ajoissa! Enää pitää ostaa jotain perheemme pienimmälle, eli koiralle, mutta hänelle paras lahja taitaa olla koko perheen saaminen kokoon. Itsekin matkalaukkuelämää jo tovin viettäneenä odotan kyllä enemmän perheen kanssa mökille pääsyä kun mitään fyysisiä lahjoja. Mökki keskellä ei mitään, villasukat, takka ja koira kainalossa on paras mahdollinen joululahja mitä voin tällä hetkellä ajatella.

Hehkuvaa hehkuviiniä

On muuten jännä huomata, miten arvomaailma muuttuu, kun kaiken tarpeellisen pitääkin yhtäkkiä mahtua matkalaukkuun. Jos joku olisi kertonut 19-vuotiaalle Hennalle, että se vaate- ja kenkämäärä, jonka joskus pakkasin viikon reissulle Portugaliin olisi ihan tarpeeksi elämiseen, olisin varmaan nauranut epäuskoisesti. Kummasti sillä on kuitenkin pärjätty. Aivan totaalisesti matkalaukkuelämä ei kuitenkaan ole sisäistä kenkäfriikkiäni tappanut, sillä aion Joulun ja ammattikorkeakoulusta valmistumiseni (kyllä, se on ohi!)  kunniaksi hemmotella itseäni uusilla talvisaappailla. Muuttolaatikoita ei meinaan tarvitse pakata ihan heti uudelleen:)

Aamuruuhkassa polkupyörien keskellä

Punaisen myrskyvaroituksen estäessä kaikki suunnitelmat ulos lähtemisestä, päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja palata bloggaamisen pariin. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tänne muutosta on jo melkein kuukausi. Kuukauteen on mahtunut todella paljon käytännön asioiden hoitoa ja Haagiin kotiutumista, sekä tietenkin viikko perheeni ja parhaan ystäväni kanssa.

Haag yläilmoista

Perheeni mukana saapui myös polkupyöräni. On aika hauska huomata, että se kapistus joka Suomessa pölyyntyi suurimman osan ajasta varastossa onkin yhtäkkiä maailman kätevin kulkupeli. Pyörätiet Hollannissa ovat luonnollisesti huippuluokkaa. Pyörille on omat liikennevalot, kaistat, ja olen ainakin kerran törmännyt myös pyörien liikenneympyrään. Vaikka julkinen liikenne täällä Haagissa on sekin aivan loistava, täytyy kyllä sanoa että ilman pyörää täällä eläminen olisi aika paljon haastavampaa. En kyllä koskaan ajatellut joutuvani vielä joku päivä jonottamaan aamuruuhkassa pyörätiellä, mutta ilmeisesti sekin on ihan normaalia täällä:)

Kijkduinissa koiran kanssa

Vaikka tiedän kokemuksesta, että ulkomaille muuttaminen on aina tavallaan aika raskas projekti, tänne Hollantiin muuttaminen on ollut jotenkin ihmeellisen helppoa. Esimerkiksi se, että sain tänne autollisen muuttolaatikoita, helpotti pakkaamista todella paljon ja EU:n sisällä kaikki toimi muutenkin jotenkin saumattomasti. Toki vielä ei kannata huokaista helpotuksesta, sillä kuukaudenkin jälkeen joku voi yllättää…

Kotiutumista on ehkä helpottanut myös se, että Haag on kaupunkina erittäin miellyttävä ja kaikkialla puhutaan englantia. Täältä löytyy vilkkaan keskustan lisäksi myös todella upea ranta-alue Scheveningen sekä vähän kauempana sijaitseva Kijkduin (ja varmaan sata muuta paikkaa, joissa en ole vielä käynyt..), mikäli Scheveningenin Espanjan aurinkorantoja muistuttava vilinä alkaa kyllästyttää. Lempipaikakseni on kyllä ehdottomasti muodostunut aivan keskustan ytimessä sijaitseva Grote Markt, jossa on todella mukava istua iltaa kylmän juotavan kanssa ilta-auringossa.

Scheveningenissä

Kävin viime viikonloppuna myös Amsterdamissa - Hollannin suurimmassa turistirysässä. Aurinkoinen lauantai oli houkutellut varmaan jokaisen turistin ulos, joten päällimmäiseksi ajatukseksi jäi lähinnä se ihmispaljous, joka oli verrattavissa Pekingin metroon. Taidan silti käydä siellä uudemman kerran, sillä junalla pääsee Amsterdamiin noin 40 minuutissa Centralin asemalta, joka on kotini vieressä.

Vaikka arki alkaakin jo muodostua rutiiniksi täällä Hollannissa - pyöräteiden aamuruuhkia myöten, on täällä silti vielä vaikka mitä nähtävää ja melkein joka päivä huomaa jotain uutta (tai oppii ainakin uuden sanan hollantia). Tämä päivä taitaa kyllä mennä Netflixissä kahvia juoden..

Päivän tunnelmat

Tot ziens!

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Viiden päivän päästä vanhempani saapuvat Thunder Bayhin. Se tarkoittaa että olen ihan oikeasti viettänyt tässä pikkukylässä melkein neljä kuukautta. Pikkukylässä, jossa asumista inhosin alkuun niin paljon että ihan oikeasti laskin päiviä lähtöön. Elämällä on kuitenkin tapana järjestää asiat niin mukavasti että Thunder Baystä lähtö tuntuu oikeastaan vaikeammalta kuin Hongkongista ja Kiinasta lähtö yhteensä.

Hanhia. On muuten aggressiivisia.

 Vaikka lähdön vaikeus johtuu pitkälti henkilökohtaisista syistä, sitä vaikeuttaa myös tieto siitä, että Thunder Bayn jälkeen edessä se on ihan oikeasti Suomeen paluu. Lähtiessäni melkein vuosi sitten Hongkongiin en todellakaan ajatellut päätyväni Kanadaan. Vuoden sisällä olen asunut kolmessa eri maassa, totutellut kolmeen täysin uuteen kulttuuriin ja rakentanut ystäväpiirini uudestaan ne samat kolme kertaa. Ehkä sen takia Suomeen palaaminen on niin vaikeaa. En varmaan koskaan pysty palaamaan siihen elämään, jonka jätin taakseni vuosi sitten - enkä ehkä haluakaan, mutta tavallaan edessä on jälleen totuttelu uuteen (tai vanhaan) kulttuuriin ja elämäntyyliin. Ystäväpiiri on onneksi tällä kertaa jo valmiiksi olemassa:)

Kesän ensimmäinen jäätelö ♥

Sunnuntaista jatkuneesta sateesta huolimatta Thunder Bayn sää on kyllä parantunut huomattavasti viimeisen parin viikon aikana. Kanadalaiset tosin ovat sortseissa ja topeissa jo lämpötilan noustessa +5 asteeseen joten ulos katsomalla ei kannata tehdä johtopäätöksiä lämpötilasta mutta mittarin mukaan lämpimin päivä taisi olla jopa +22 astetta!

Enää ei tarvita kumisaappaita:)

Lämpimän sään ansiosta olen pidentänyt myös lenkkien pituutta, sillä kadut ja lenkkipolut ovat vihdoin siinä kunnossa että lenkkikengiksi käyvät normaalit lenkkarit kumisaappaiden sijasta. Viime viikolla päädyin yli 18 kilometrin lenkille aina Mount McKaylle asti:)

Tässä vaiheessa oli 10 kilometriä takana - onneksi löysin oikoreitin kotiin:D

Pitäisi varmaan alkaa pikkuhiljaa pakatakin, sillä muutan asuntolasta hotelliin viiden päivän päästä. Vaikka jäänkin kaipaamaan montaa asiaa täältä Thunder Baysta niin tähän vankilaa muistuttavaan opiskelija-asuntolaan ei kyllä tule tippaakaan ikävä:D

♥

Kevättä ilmassa

Talvi alkaa pikkuhiljaa vaihtua kevääksi myös täällä Thunder Bayssa, mikä tarkoittaa myös sitä että Suomeen paluu lähestyy päivä päivältä. Tänään taitaa olla itseasiassa tasan kuukausi lähtöön! Vaikka tänne saapuessani olin enemmän kuin valmis palaamaan Suomeen, elämä täällä Kanadassa on kuitenkin muuttunut niin mukavaksi että lähdöstä taitaa tulla vaikeampi kuin odotinkaan.

Koulu päättyy suurilta osin jo ensi viikolla, sillä se on virallinen koeviikko ja kaikki raportit pitää palauttaa ennen kokeisiin osallistumista, joten kouluhommia on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeeksi. Koska olen kolmannen vuoden opiskelija ja collegessa opinnot ovat aika yksinkertaisia suomalaiseen (ja kiinalaiseen) yliopistoon verrattuna, olen päässyt myös tutoroimaan paikallisia opiskelijoita opettajan pyynnöstä. Kun tähän lisätään vielä Suomen päästä päälle puskeva lopputyö, vapaa-aikaa on jäänyt oikeastaan vähän liiankin vähän.

Vastapainona koululle olen viime viikot treenannut itsepuolustusta ja viettänyt enemmän kuin tarpeeksi aikaa salilla ja lenkkipolulla. Vaikka treenaaminen viekin suuren osan vapaa-ajastani täällä Thunder Bayssa, on kiva huomata että tuloksia alkaa näkyä. Pari viikkoa sitten pääsin kokeilemaan paikallisen armeijan kuntotestiä ja läpäisinkin sen ihan kunnioitettavilla lukemilla. Jes. Hyvä minä.

 ♥

Kevään saapuminen näkyy myös eläinten aktiivisuutena. Jo pari päivää olen katsellut ikkunani ulkopuolella asuvaa kettua ja auton ikkunasta näkee melkein joka päivä ainakin yhden peuran. Olen törmännyt myös ainakin pesukarhuun, minkkiin ja majavaan. Tutustumispäivänä meitä varoitettiin myös karhuista ja susista, mutta onneksi en ole ainakaan vielä törmännyt kumpaankaan niistä.

P.S Saattaa olla että blogin nimi vaihtuu piakkoin takaisin Pekingiin. Kiinan päästä vastauksia odotellessa...

Asuntola

Jos olet joskus katsonut amerikkalaisesta collegesta kertovan elokuvan tai esimerkiksi How I met your motheria, olet varmasti saanut edes jonkinlaisen kuvan collegen opiskelijoille tarkoitetusta asuntolasta. Itse olen asunut opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa sekä Kiinassa että Kanadassa, mutta ero jo pelkästään näiden kahden kulttuurin välillä on niin suuri että keskityn tässä postauksessa Kanadan opiskelija-asuntolaan.

Suomalaisen silmissä huoneet täällä Sibley Hall Residencessä muistuttavat aika paljon suomalaista vankilaa. Googlettelimpa suomalaiset vankisellit ihan ajan kuluksi ja no, yhdennäköisyys on kyllä aika huomattava!

Huoneeni Sibley Hallissa

Huone Naarajärven avovankilassa heh

Onneksi vankisellin ja kanadalaisen opiskelija-asuntolan yhdennäköisyys on kuitenkin niiden ainoa yhdistävä tekijä. Huoneesta saisi nimittäin huomattavasti mukavamman parin sadan dollarin investoinnilla, mutta koska asun täällä vain neljä kuukautta, en halunnut tuhlata rahaa huonekaluihin tai muihin sisustus elementteihin, sillä en kuitenkaan voi viedä niitä täältä Suomeen.

Vaatekaappi ja "keittiö"

Sibley Hallissa opiskelijoille on tarjolla ainakin kuusi olohuonetta, joissa voi katsoa televisiota tai elokuvia mukavalla sohvalla ja yhdestä huoneesta löytyy jopa popcorn-kone. Lisäksi täällä on kaksi aktiviteetti-huonetta, joissa voi esimerkiksi pelata biljardia tai muita pelejä sekä soittaa pianoa.

Paras puoli asuntolassa asumisessa on kuitenkin sen sijainti. Koululle on matkaa vaivaiset 250 metriä ja kuntosali on vielä lähempänä. Lähimpään kauppaan on noin kilometri, jonka senkin pääsee (ilmaiseksi) bussilla mikäli kävely tuntuu liian raskaalta. Melkein kaikki bussitkin pysähtyvät asuntolan omalla pysäkillä, joten liikkuminen Thunder Bayssa on aika helppoa.

Sotkuinen työpöytä, anteeksi.

Vaikka asuntolassa asuminen onkin suurilta osin ihan mukavaa, kaipaisin esimerkiksi keittiötä, sillä ruokalassa tarjottava ruoka alkaa kyllästyttää kahden kuukauden jälkeen. Valikoima ruokalassa on kyllä aika laaja, mikäli sattuu pitämään uppopaistetusta grilliruoasta ja pizzasta. Terveellisiä vaihtoehtoja on valitettavan vähän etenkin viikonloppuisin kun salaatteja tarjoava Pita Pit on kiinni. Huoneessa on kyllä mikroaaltouuni, mutta se ei valitettavasti korvaa keittiötä.

Kylpyhuone on tosi kiva!

Kun yhdessä rakennuksessa asuu pelkästään opiskelijoita, myös juhliminen on aika yleistä. Itse asun itäisessä siivessä, jossa bileitä ei ole niinkään paljoa koska täällä kellään ei ole huonekaveria, mutta etenkin länsisiivessä tuntuu olevan juhlat joka päivä, aamuin ja illoin. Juhliminen ei siis ole haitannut minun yöuniani merkittävästi, mutta mikäli suunnittelet asuntolaan muuttamista suosittelen varaamaan mukaan korvatulpat!

Vaihtoonlähtijälle suosittelisin asuntolaan muuttamista todella lämpimästi. Asuntolassa on paljon muita opiskelijoita joihin on helppo tutustua, henkilökunta auttaa sinua kaikkien ongelmien suhteen, eikä tarvitse huolehtia esimerkiksi kaasu- tai sähkölaskusta ja vuokrasopimuksista. Kun mukana on korvatulpat ja oikea asenne, asuntolakin muuttuu melkein kodiksi:)

Kuulumisia

Ihan alkuun haluan pahoitella blogin hiljaisuutta, sillä viimeiset pari viikkoa on mennyt lähinnä kokeisiin lukien ja lopputyötä kirjoittaen. Kaksi ja puoli kuukautta kanadassa alkaa olla takanapäin ja täytyy kyllä myöntää että aika on kulunut kuin siivillä!

10 kiloa kevyempi minä. Jee!

Vaikka olenkin viettänyt tunteja lopputyön ja kouluprojektien sekä tutoroinnin kimpussa ja melkein kaiken niistä jäävän vapaa-ajan kuntosalilla tai kaverien kanssa elokuvia katsellen, olen kuitenkin ehtinyt myös tutustua tähän pikkukaupunkiin vähän paremmin. Tänä aamuna kävin opiskelukaverini kanssa Farmer’s Marketissa ja Mt. McKaylla (jonka huippu oli tosin suljettu joten kuvia ei tällä kertaa ole)  March Breakin alun kunniaksi ja vähän päälle viikko sitten koulu vei meidät laskettelemaan.

Edellisestä laskettelukerrastani taisi olla lähemmäs seitsemän vuotta, joten en ihan heti suunnannut siihen mustaan rinteeseen vaan pysyin kiltisti vihreässä rinteessä ja pidin vauhdin pienenä. En edes kaatunut kertaakaan! Sää olisi kyllä voinut olla parempikin, sillä laskettelu -25 asteessa ei ollut kovin mukavaa. Päädyimme siis viettämään aika ison osan ajasta laskettelupaikan kahvilassa kaakaota juoden:)

Maaliskuun alettua myös sää on alkanut pikkuhiljaa lämmetä täälläkin päin. Viimeisen viikon ajan mittari on pysynyt koko ajan plussan puolella ja aurinkokin näyttäytyy päivittäin. Tosin eilen kuntosalilta palatessani talvi oli mysteerisesti palannut kahdessa tunnissa. Jos jotain asiaa oppii inhoamaan Thunder Bayssa niin se on kyllä ehdottomasti lumimyrskyt. Kolmekymmentä senttiä lunta kahdessa tunnissa? Ei kiitos.

Taas yksi lumimyrsky alkamassa

Sain muuten myös paketin Suomesta, josta löytyi ainakin purkkaa ja jo Kiinassa kaipaamiani Missä X:iä sekä Fazerin sinistä. Kiitos äiti, pääsiäistiput asustelevat nyt ikkunalaudallani:)

Elämä voittaa

Vaikka Thunder Bay ei näin kuukauden jälkeenkään ole vakuuttanut minua paikkana, jonne haluaisin jäädä pidemmäksi aikaa kun on pakko, olen kuitenkin opetellut hyväksymään sen, että en ole lähdössä täältä ennen toukokuun alkua, halusin tai en. Pakko siis alkaa etsiä positiivisia asioita tästä pikkukylästä!

Uusia ystäviä:)

Viime viikon perjantaina satuin mainitsemaan ranskalaiselle vaihtarille Thunder Bayn tylsyydestä ja siitä, kuinka ikävän vähän vaihtareille järjestetään ohjelmaa ja seuraavana päivänä sainkin kutsun lähteä keilaamaan vaihtari porukassa. En ole varmaan koskaan ennen keilannut (korjatkaa mikäli tämä tieto on väärin?), mutta päätin silti lähteä mukaan jo lähinnä uusiin ihmisiin tutustuakseni, koska en oikeastaan tuntenut muita vaihtareita meidän koulusta sillä olen ainoa vaihto-oppilas omassa koulutusohjelmassani.

Pitkäksi venynyt sunnuntaipäivä opetti minulle ainakin kaksi asiaa. Keilaaminen ei ole kovin vaikeaa enkä olekaan ihan huono siinä ja toisekseen oikeassa seurassa Thunder Baystakin saa loihdittua ihan mukavan paikan. Tunnin keilaamisen jälkeen menimme porukalla vielä tutustumaan toisiimme paremmin keilauspaikan kahvilaan ja sieltä syömään Mongo’s Grilliin, sillä kiinalaisella vaihto-oppilaalla sattui olemaan syntymäpäivä. Tällä porukalla tullaan kyllä tekemään muitakin juttuja, tultiin sen verran hyvin toimeen:)

Melkein kaikki kaatui paitsi aina se yksi keila!!!

Hieno tulos Henna:)))

Muihin opiskelijoihin tutustuminen on kyllä ollut Thunder Bayn parasta antia, sillä heidän kauttaan kuulee kaikenlaisia menovinkkejä ja muutakin hyödyllistä infoa täällä asumiseen. Lakeheadissa jo useamman vuoden opiskellut kaverini esimerkiksi opetti minulle että Google Maps toimii täällä bussiaikatauluna, Superstoressa ei tarvitse maksaa veroja ruokaostosten päälle ja että täällä on opiskelijoille todella halpa kylpylä jossa on kiva rentoutua viikonloppuisin. Ensi viikonloppuna taidammekin suunnata sinne yhdessä, sillä kylmä ilma alkaa todella kyllästyttää.

Tarjoilijakin innostui mukaan kuvaan..

Vapaa-aikaa on kyllä jäänyt harmittavan vähän opiskelujen oheen, sillä koulunkäynti on täällä aika paljon vaativampaa kuin Kiinassa, jossa kurssin saattoi läpäistä yhdellä raportilla eikä kokeista ollut puhettakaan. Toisaalta on mukava päästä opiskelemaan aidosti kiinnostavia asioita Kiinan historian sijaan ja vaikka opettajat vaativatkin aika paljon opiskelijoilta, olen huomannut että aikaisemmat opintoni esimerkiksi markkinoinnin parissa auttavat todella paljon näillä kursseilla, sillä sisältö on ainakin vielä pysynyt aika perusjutuissa. Perusasioiden kertaaminen on kyllä välillä vähän turhauttavaa, sillä olen esimerkiksi työskennellyt näiden asioiden parissa ja kirjoitan paraikaa lopputyötäni aiheeseen liittyen. Toisaalta myös markkinoinnin opettajani on huomannut tämän ja saankin kuulemma koska vaan pitää oppitunnin muulle luokalle. Heh.

Lämpötila on muuten laskenut takaisin -30 asteeseen joten juoksulenkeistä on turha edes haaveilla enää. Toivottavasti lämpiää taas pian!

Äitiä ikävä

Tutustuessani uusiin ihmisiin kuulen aika usein erään tietyn sarjan kysymyksiä. Olen kuullut sen useaan kertaan Hongkongissa, vielä useammin Kiinassa ja varmaan eniten täällä Kanadassa. Miten uskalsit lähteä niin kauas? Etkö ikävöi Suomea? Minulla tulisi kyllä äitiä ikävä. Yleensä vastaan jotain ympäripyöreää uskaltamisesta ja kerron ikävöiväni Suomea silloin tällöin. Aihe vaihtuu ja elämä jatkuu. Kuitenkin keskustelu saa minut aina miettimään näitä kysymyksiä.

Niin. Miten uskalsin lähteä? Ikävöinkö Suomea? Onko äitiä ikävä? Viimeisimpään on pakko vastata että on. Minulla on aina ollut aika läheiset välit koko perheeni kanssa ja ehkä vaikeinta koko ulkomailla elämisen aikana on ollut olla niin kaukana heistä. Skypetettyä tulee loppujen lopuksi aika harvoin lähinnä aikaeron vuoksi eikä Facebookissa tai Whatsapissa tule kirjoitettua niin pitkiä viestejä kun ehkä oikeasti pitäisi. Sama juttu pätee läheisimpiin ystäviini. Pitäisi varmaan oikeasti kysyä teidän kuulumisianne useammin. Sori. Yritän olla enemmän yhteyksissä!

Se, miten uskalsin lähteä tähän hulluun reissuun on kyllä mysteeri myös omalle itselleni (Onhan tämä oikeasti aika hullua? Kolme maata vuodessa? Haloo.) Muistan elävästi sen päivän kun Hongkongista tuli hyväksyntä ja kävelin koulusta kotiin. En muista kotimatkasta oikeastaan yhtään mitään. Menin kotiin, luin kaikki sähköpostit läpi ja ajattelin asiaa uudemman kerran. Hongkong? Pystyisinkö siihen? Päätin että pystyn. Sitten kerroin vanhemmilleni, joiden tuki on ollut ihan korvaamatonta viimeisen vuoden aikana. Ei kukaan 21-vuotias tähän yksin pystyisi. Kiitos isi ja äiti.

Juoksulenkillä täällä

Täytyy kyllä myöntää että välillä iskee epäilys omasta jaksamisesta. Kaikki tärkeimmät tukihenkilöt ovat sekä seitsemän tunnin aikaeron että 14 tunnin lentomatkan päässä ja olen itse sen verran omapäinen että sen “Hei nyt on vähän vaikeaa”-puhelun soittaminen on viimeinen asia jonka haluan tehdä, vaikka tiedän että kellonajalla ei oikeasti ole mitään väliä jos on oikeasti paha olla. Kukaan ei pakottanut minua lähtemään tänne eikä kukaan varmaan oikeasti kieltäisi minua tulemasta kotiinkaan, mikäli koti-ikävä iskisi niin pahasti.

..tai juoksulenkillä täällä, Ihan sama.

Pahaa oloa on onneksi aika helppo lievittää. Minua auttaa pitkä juoksulenkki, kahden tunnin salirääkki tai jonkun hyvän TV-sarjan katsominen Netflixistä. Jos kaikkien kolmen jälkeen tuntuu vieläkin pahalta, kannattaa soittaa kotiin tai tekstata kaverille. Ja Suomi-ikävä? Ei tarvitse kuin katsoa kuvia loskamössön täyttämistä kaduista eikä tee enää ollenkaan mieli palata sinne.

Vaikka jaksaminen ei aina olekaan helppoa, täytyy kyllä myöntää etten ole katunut tähän lähtemistä hetkeäkään. Tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan tule tässä elämässä toista kertaa, enkä varmasti epäröisi jos minulta kysyttäisiin että haluanko esimerkiksi lähteä Afrikkaan töihin opintojen jälkeen. Haluaisin. Ja lähtisin jos vain saisin mahdollisuuden. Juoksulenkillä voi meinaan käydä sielläkin.

Thunder Bayhin tutustumassa

Vaikka on pakko myöntää, ettei Thunder Bayhin sopeutuminen ole ollut helpoimmasta päästä näin parin suurkaupungin jälkeen, täytyy kuitenkin sanoa että kun opin tuntemaan bussilinjat (joilla matkustan muuten ilmaiseksi näin opiskelijana..) ja tutustuin paremmin opiskelijoille tarjottuihin ilmaisiin palveluihin kuten 3 kerroksiseen Fitness-keskukseen ja kirjastoon, elämä helpottui huomattavasti.

Sleeping Giant

Myös opintojen alku on tehnyt elämästä aika paljon mukavampaa. Kurssien sisältö on ehdottomasti mielenkiintoisempaa kuin Kiinassa ja opettajien englanninkieltä on todella helppo ymmärtää (jostain kumman syystä..) Kurssien alkamisen lisäksi päälle puskee Suomen päästä lopputyön deadlinet ja muutama online kurssi, joten noin viikon sisällä elämäni on vaihtunut Netflix maratoneista takaisin täysipäiväiseen opiskeluun.

Täällä kummittelee ihan varmasti

Yksi parhaista puolista opintojen alkamisessa oli kuitenkin se, että pääsi tutustumaan muihin opiskelijoihin. Olen ainoa vaihto-oppilas International Business ohjelmassa, joten lähes kaikki muut opiskelijat ovat kanadalaisia. Onneksi kanadalaiset ovat todella mukavia ihmisiä ja heihin on todella helppo tutustua, joten muiden vaihtarien puuttuminen ei ole haitannut elämää ollenkaan.

City Hall

Sään “lämmetessä” -43 asteesta vain viiteen miinus-asteeseen olen myös saanut mahdollisuuden tutustua Thunder Bayhin vähän paremmin. Kävin katsastamassa Intercity ostoskeskuksen ja Algoman, jossa sijaitsee esimerkiksi suomalainen ravintola Hoito. En kuitenkaan jaksanut mennä sisälle asti joten se saa odottaa ainakin vielä vähän aikaa.

Ja yläkerrassa Finlandia klubi..

Mikäli Suomi-ikävä kuitenkin iskee, suomalaisuudesta ei ainakaan ole puutetta tässä pikkukaupungissa (joka on muuten lähialueiden suurin kaupunki?) Löysin nimittäin Hoidon lisäksi ainakin suomalais-skandinavialaisen ruokakaupan, skandinavialaisen ravintolan ja suomalaisen kirjakaupan. Lisäksi täällä on suomalaisiin lahjatavaroihin erikoistunut liike, johon olisin varmaan mennyt sisällekin, sillä henkilökunta puhuu kuulemma suomea, ellei se olisi ollut kiinni sinä sunnuntaina kun satuin kulkemaan siitä ohi.

Lihakauppa. Ihan selvällä Suomen kielellä!

Finnport

Muutenkin suomalaisuuden kyllä huomaa täällä ainakin ihmisille puhuessa. Lähes kaikilla, joiden kanssa olen puhunut on joko suomalaiset sukujuuret tai he ovat ainakin käyneet joskus Suomessa. Tuntuuhan se vähän oudolta Aasian jälkeen, jossa ihmiset hädin tuskin tiesivät koko maan olemassaoloa, mutta toisaalta ainakin se on tähän asti toiminut hyvänä keskustelun aloituksena!

Tervetuloa!

Suomalainen kirjakauppa heheh

Lunta on nyt muuten satanut ainakin viisi päivää putkeen ja täytyy sanoa että kyllä se tulee täällä ihan yhtä paljon korvista ulos kuin Suomessakin. Olisipa jo kesä.