Se vaikein paikka

Kun laukut on pakattu ja huone suurin piirtein lähtökunnossa, alkaa Suomi-ikävä pikkuhiljaa hiipiä takaraivoon. Lähtö lentokentälle on huomenna aamulla kello 7.30 ja Suomessa olen aikaeron ansiosta jo kello kaksi paikallista aikaa. Enää pitää miettiä miten pidän itseni hereillä ainakin kymmeneen asti välttääkseni pahimman jet lagin.

Viimeiset pari päivää ovat olleet henkisesti tosi raskaita. Ensin sanoin hyvästit Singaporelaisille, joiden kanssa olen jakanut monta hyvää hetkeä, ja sitten kahdelle parhaalle ystävälleni, ranskalaiselle Camillelle ja venäläiselle Katelle. Vietin näiden ihmisten kanssa lähes joka ikisen päivän näistä kolmesta kuukaudesta, joten on sanomattakin selvää että hyvästit eivät todellakaan olleet helpoimmasta päästä.

Näitä tyttöjä tulee varmasti ikävä

Päällimmäisin tunne on tietynlainen tyhjyys ja sen jälkeen yksinäisyys, sillä itselläni oli Pekingissä vielä kaksi päivää jäljellä parhaiden kaverieni lähdettyä. Onneksi korealaiset ja englantilaiset kaverini raahasivat minut ulos heti sunnuntai-iltana, sillä muuten olisin varmaan viettänyt nämä kaksi päivää kotona seinää tuijottaen.

Syntymäpäiväjuhlat

Vaikka nämä kolme kuukautta Kiinassa kuluivatkin todella nopeasti, eikä tänne Pekingiin asettuminen ollutkaan helpoimmasta päästä, en kuitenkaan voi sanoa katuvani tänne tuloa ollenkaan.

Vaikeinta Kiinassa asumisessa on ehdottomasti kotiin paluu. Vaikeaa ei kuitenkaan ole hintatason kymmenkertaistuminen tai ihmismassojen puuttuminen, vaan se kysymys jonka tulen luultavasti kuulemaan ainakin kymmenen kertaa eri tahoilta. Millaista on elämä Kiinassa?

Kiinanmuurilla

Elämää Kiinassa on oikeastaan aika vaikea selittää. Olennainen osa arkea on niin kutsuttu Asian Pulse, jota en osaisi selittää vaikka kirjoittaisin siitä kokonaisen trilogian. Joka päivä näkee toinen toistaan oudompia asioita, joihin toisaalta tottuu päivä päivältä enemmän. En esimerkiksi enää edes vilkaisi oudoksuen, mikäli huomaisin jonkun nukkumassa McDonald'sissa tai pyjama päällä kaupungin keskustassa (feikki) merkkilaukun kanssa ruokakauppaan kiiruhtavan ayin hoitolapsineen.

Lähes koko vaihtariporukka

Osa elämääni täällä oli luonnollisesti myös kansainvälinen asuntola, jossa asuminen oli ehdottomasti ihan loistava päätös. Ensinnäkin asuntola sijaitsi koulun vieressä, eikä tunneille tarvinnut matkustaa tuntia joka aamu ja toiseksi asuntola muodosti arjen yhteisön, johon oli helppo kuulua ja josta oli helppo löytää tekemistä.

Vaikka Kiina onkin ehdottomasti listalla paikoista, joissa voisin tulevaisuudessa asua, olen kuitenkin valmis palaamaan Suomeen huomenna. Puhdas ilma, aito ruisleipä, Fazerin sininen ja oma koira ovat enemmän kuin tervetulleita takaisin elämääni ainakin kahdeksi viikoksi ennen kuin suuntaan jälleen uuteen seikkailuun kohti Kanadaa.

Satumainen Shanghai

Viime viikon torstaina suuntasin kaverieni kanssa kolmen päivän lomalle kohti Shanghaita. Olimme suunnitelleet reissua jo varmaan kuukauden, joten kuullessamme viikon mittaisesta lomasta syöksyimme heti matkatoimistoon ostamaan junaliput kohti Kiinan suurinta kaupunkia. Hotellivaraus hoitui kätevästi booking.comista ja hintakin jäi kahdelta yöltä mukavasti alle 20 euron per henkilö.

Matka Pekingistä Shanghaihin kesti yli 300 km/h kulkevalla junallakin yli 5 tuntia, joten meillä ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin lähteä aikaisin aamulla. Heräsimme siis ennen kuutta aamulla ja hyppäsimme taksiin kohti juna-asemaa, joka tosin muistuttaa mielestäni enemmän lentokenttää kuin juna-asemaa, sillä junaan päästäkseen täytyy tehdä muunmuassa turvatarkastus ja lähtöselvitys. Vähän eri meininki kuin VR:llä.

Hotellin sijainti oli ihan täydellinen, kävelymatkan päässä The Bundilta ja Nanjing Roadilta (pääkatu), mutta homeläikät seinissä ja paperinohuet ikkunat, joiden läpi kuulimme jokaisen tööttäyksen ja kadulta kuuluneen keskustelun eivät ainakaan houkutelleet viettämään minuuttiakaan ylimääräistä hotellihuoneessa. Huoneen hinta jäi tosin alle 20 euron kahdelta yöltä, joten en ehkä odottanutkaan mitään hienompaa.

Koska meillä oli vain kolme päivää Shanghaissa, päätimme väsymyksestä huolimatta tehdä mahdollisimman paljon jo heti ensimmäisenä päivänä. Suuntasimme siis Nanjing Roadille syömään ihan mahtavaan italialaiseen ravintolaan ja shoppailemaan, sillä kaikki tarvitsivat kengät iltaa varten . Nanjing Road päättyi mukavasti The Bundille, josta meidän oli helppo suunnata takaisin hotellille vaihtamaan vaatteet, sillä olimme jo Pekingissä päättäneet suunnata Shanghain suosituimpaan baariin, Bar Rougeen, jossa sattui olemaan Ladie's night juurikin torstaisin.

Bar Rouge oli täynnä ulkomaalaisia ja sen terassilta avautui näköala The Bundille. Naisille oli tarjolla ilmainen manikyyri ja valaistuilla jääpaloilla koristeltuja drinkkejä. Vaikka Bar Rouge olikin mielestämme tosi hieno paikka, emme jaksaneet seistä hienojen drinkkien kanssa yli puolen yön, joten suuntasimme takaisin hotellille ja nukkumaan, sillä seuraavana päivänä halusimme olla kunnon turisteja ja käydä mahdollisimman monessa paikassa.

Aloitimme aamun loistavalla aamiaisella niinkin eksoottisessa paikassa kuin Pizza Hut, jonka jälkeen suuntasimme Yu Parkiin. Olin vähän skeptinen Yu parkin suhteen, sillä kaikki puistot joissa olemme käyneet Pekingissä ovat olleet melkein identtisiä (En ihan oikeasti erota kuviani Beihai parkista ja Summer Palacesta) No, pessimisti ei pety, sillä Yu Park olikin oikeastaan aika hieno paikka.

Kiinassa on tosi paljon upeita kattoja!

Yu Parkista suuntasimme Xintiandiniin, jonka länsimaalaiset ravintolat saivat meidät kaikki toivomaan, että olisimme lähteneet Shanghaihin vaihtoon Pekingin sijaan, mutta katsottuamme ruokalistan hintoja päätimme että Peking on ehkä sittenkin kivempi paikka. Ainakin opiskelijoille.

Xintiandinista jatkoimme kohti Tianzifangia, pientä kiinalaista korttelia, joka oli täynnä pieniä baareja ja taidegallerioita. Alue oli mielestäni aika samanlainen kuin Pekingin kuuluisin Hutong, Nanluoguxiang, mutta ehkä hieman karismaattisempi?

Tianzifangista palattuamme suuntasimme jälleen The Bundille, josta otimme maan alla menevän junan The Bundin toiselle puolelle. Juna oli oikeastaan pieni lasikoppi, joka kulki nopeassa hienosti valaistussa tunnelissa. Tunneli päättyi sopivasti Pearl Towerin eteen.

Ostimme halvimman mahdollisen lipun Shanghain päänähtävyyteen, eli pääsyn Pearl Towerin keskiosaan. En tiedä olisiko kalliimpi lippu tehnyt kokemuksesta yhtään rikkaamman, sillä keskikohdasta näkyi koko Shanghai.Ajattelin että halvalla lipulla ei varmaan pääse tornin lasilattialla varustettuun osioon, mutta se olikin vielä yhden kerroksen alempana! Hui.

Kaverini ei ollut koskaan ollut pilvenpiirtäjässä tai muussa korkeassa rakennuksessa, joten vietimme tornissa aika pitkän ajan maisemia ihmetellen, jonka jälkeen otimme saman valaistun junan takaisin ”joen” toiselle puolelle ja suuntasimme kohti Brasilialaista ravintolaa, jonka jälkeen olimme kaikki niin täynnä että halusimme vain hotelliin ja nukkumaan.

Valotunneli Bundille

Suunnitelmissa oli käydä lauantaina Shanghai Museumissa, mutta päästyämme museolle totesimme sen olevan kiinni. Arvatkaa oliko netissä mitään ilmoitusta tästä? Ei tietenkään. Kiinassa asuessani olen kuitenkin jo tottunut tähän ”lappu ovessa” meininkiin, joten suuntasimme sen sijaan Shanghain modernin taiteen museoon. Näyttelyn nimi oli ”Shanghai flowers” mutta koska olen taiteen suhteen aikamoinen puusilmä, näin vain värikkäästi maalattuja neliöitä valkoisessa huoneessa. Jee.

Modernin taiteen museo sijaitsi People's Squarella, jossa toimii lauantaisin myös Marriage Market. Lukiessani Shanghain nähtävyyksistä, en oikeastaan ollut kovin kiinnostunut kyseisestä paikasta sillä ajattelin sen olevan vain tori, jossa myydään häämekkoja tai muuta vastaavaa. Kuinka väärässä olinkaan.

Pienen googletuksen jälkeen minulle nimittäin selvisi että Marriage Market on kirjaimellisesti Marriage Market. Kuvassa näkyvissä sateenvarjoissa on pienellä teipinpalalla tai nuppineuloilla kiinnitetty lappu, jossa lukee naimakauppaa hakevan henkilön tiedot aina kiinalaisesta horoskoopista ja rahatilanteesta elämäntarinaan asti. Yleensä sateenvarjon takana ovat henkilön vanhemmat, joilla on vain harvoin aikuisen lapsensa lupa etsiä heille kumppania. Tervetuloa 2000-luvun Kiinaan, jossa järjestetty avioliitto on edelleen ihan arkipäiväinen asia. Mikäli haluat etsiä (aikuiselle) lapsellesi kumppanin, ilmoitus People's Squarella maksaa noin 3 euroa. Onnea etsintään!

Palatessamme Marriage Marketilta Nanjing Roadille, olikin jo aika lähteä kohti juna-asemaa. Palasimme yliopistolle joskus yhden jälkeen yöllä tapeltuamme kiinaksi taksikuskin kanssa, joka ei tiennyt missä yliopistomme sijaitsee ja nautittuamme kulinaristisen elämysaterian McDonald'sissa, pääsin vihdoin omaan sänkyyni. Ei hometta, ei meteliä ja toimiva lämmitys. Shanghai oli ihan hieno paikka, mutta taidan silti pitää enemmän Pekingistä:)

Kiinan kulttuuria kokemassa

Näin alkuun haluan pahoitella pitkää päivitysväliä. Kampuksen netti ei nimittäin toimi ollenkaan ja läppärin kanssa McDonaldsiin tai vastaavaan kävely ei ole kaikkein houkuttelevin ajatus täällä Kiinassa. No, ainakin on aikaa kirjoittaa monta postausta valmiiksi!

Viime viikot ovatkin olleet aikamoista pyöritystä. Olen kokenut kiinalaista kulttuuria aina katuruoasta kiinanmuuriin sekä englanninkielisen lausumiskilpailun tuomaroimisesta interaktiivisiin live escape peleihin. Vaikka olen varma, että kiinalainen ooppera tuhosi kuuloaistini lopullisesti, olen enemmän kuin tyytyväinen saadessani nähdä Kiinaa näin monesta kulmasta.

Ensimmäinen kosketukseni niin kutsuttuun perinteiseen kiinalaiseen kulttuuriin oli kiinalainen ooppera. En oikein edes tiedä miten sitä kuvailisi. Hyttynen korvanjuuressa mutta tuhat kertaa lujempana? Joku keskiaikainen kidutusmuoto? Kyseisen kidutusmuodon uhri? No, tajusitte varmaan. Voin ystävällisesti liittää tähän videolinkin Youtubeen, jotta pääsette nauttimaan kyseisestä ihanuudesta.

Vaikka kolme tuntia kestänyt kiinalainen ooppera olikin aika tuskallinen kokemus, oli se sinänsä ihan mielenkiintoista, sillä pääsin käymään myös kyseisen oopperan takahuoneessa ja näkemään miten esiintyjiä meikattiin ja puettiin. Osa esiintyjistä oli todella nuoria, ehkä korkeintaan kaksitoista vuotiaita, joten täytyy kyllä antaa heille täydet pisteet omistautumisesta.

Saman viikon keskiviikkona pääsin vihdoin käymään Kiinan muurilla. Vaikka olenkin matkustanut paljon ja nähnyt aika monta maailman ihmettä kuten Sydneyn oopperatalon, Golden Gaten tai Eiffel-tornin, oli Kiinan muuri kyllä ihan omaa luokkaansa. Useita tuhansia kilometrejä pitkä muuri kiemurteli silmien ulottumattomiin upeiden syksyn lehtien värjäämien vuorten välissä. Tässä tapauksessa kuvat kertovat varmaan enemmän kuin tuhat sanaa...

Pari muutakin ihmistä muurilla...

Jo ennen Kiinan lähtöäni olin lukenut kiinalaisten erikoisista herkuista ja kuullessani erikoisesta ruokakadusta en epäröinyt hetkeäkään. Tarjolla oli niin käärmeitä, skorpioneja, kovakuoriaisia, silkkitoukkia kuin hämähäkkejäkin. Näitä herkkuja olisi päässyt maistamaan erittäin halvalla hinnalla, mutta jätin kuitenkin skorpionit toiseen kertaan...

Turistinähtävyyksien lisäksi pääsin viime viikonloppuna ottamaan osaa kiinalaisten lasten englannin kielen lausumiskisaan. Nimittäin tuomarina. Aluksi lapset esittelivät itsensä ja sen jälkeen joko lauloivat tai kertoivat tarinan. Kuuden tunnin jälkeen homma alkoi kyllä jo vähän kyllästyttää, mutta ainakin sain mukavasti taskurahaa suhteellisen mukavasta työstä:)

Lokakuun vaihtuessa Marraskuuhun pääsin myös juhlistamaan Halloweenia. Lähes kaikki dormissamme asuvat olivat hankkineet jonkinlaisen asun joten pääsin itsekin päästämään luovuuteni valloille ja päädyin todella uniikkiin ratkaisuun ja pukeuduin kissaksi (kuten noin puolet kaikista Halloweenia juhlivista tytöistä..) Happy Halloween!

Kirjoitteli,

Pekingiä pakoon

Saastelukumäärien noustessa yli neljänsadan (maksimi on 500) alkaa jo tuntua siltä, että olisi hyvä päästä pakoon Pekingistä. Lomasesongin ollessa kiireisimmillään Pekingistä on valitettavasti aika vaikea lähteä yhtään mihinkään, sillä jokaikinen juna on varattu täyteen jo viikkoja tai jopa kuukausia sitten ja hotelleissa on seuraavan kerran tilaa vasta loman loputtua. Koska vaihtoehdot olivat vähissä, päätimme paeta Pekingiä päiväretkellä Tianjiniin.

Tianjin sijaitsee vajaan tunnin matkan päässä Pekingistä ja sinne pääsee helpoiten supernopealla ja modernilla luotijunalla, joka on puhtautensa ansiosta kuin eri maailmasta yleisesti niin likaisen Kiinan kanssa. Kaupunki itsessään on ihan uskomattoman kaunis. Rupsahtaneiden pilvenpiirtäjien sijaan ympärillemme kohosi vanhoja eurooppalaistyylisiä rakennuksia ja keskellä kaupunkia virtaava joki puhdisti ilmaa niin hyvin, että näimme jopa sinisen taivaan.

Hyvin alkanut reissu uhkasi kuitenkin kääntyä huonoksi, sillä kiinalaiset kaverimme olivat tehneet omat suunnitelmansa. Pian olimmekin taksissa kohti merenrantaa, joka kuulosti vielä Tianjinin juna-asemalla ollessamme hyvältä idealta, mutta perillä odottikin jotain ihan muuta kuin kauniit rantabulevardit ja valkoinen hiekkaranta.

Suunnitelmissa oli ilmeisesti vuokrata vene ja ajella sillä ympäriinsä, mutta kiinalaiseen tapaan kaverimme eivät tietenkään olleet ottaneet selvää kyseisen huvituksen hinnasta, saati sitten kestosta. Kuullessamme että veneen vuokra olisi noin 1600 yuania (noin 150e) ja että veneajelu kestäisi yli 4 tuntia, päätimme palata takaisin Tianjiniin.

Venekatastrofin jälkeen totesimme, että kaikilla on sekä nälkä että jano, joten päätimme suunnata kohti Tianjinin italialaista katua. Kadulle saapuessamme olin kerrankin positiivisesti yllättynyt (uskokaa tai älkää, tämä on hyvin harvinaista Kiinassa). Koko katu oli täynnä pieniä italialaisia ja ranskalaisia ravintoloita sekä pieniä kojuja jossa myytiin kaikkea venetsialaismaskeista hattuihin ja kaikkialla soi italialainen ooppera (lisänä tosin korviaraastavia kiinalaisia laulajia valikoiduissa pikkuravinteleissa)

Ravintolaa etsiessämme törmäsimme niin sanottuihin kiinalais-italialaisiin ruokiin kuten lohi-vodka-pastaan ja ranskalaisilla perunoilla täytettyyn pizzaan (ihan normaalia euroopassa, eikö niin?) mutta listalta löytyi onneksi myös ihan normaalia ruokaa joka oli kaikenlisäksi hyvää. Kaikki olivat ruoan jälkeen paremmalla tuulella joten lähdettiin italialaiselta kadulta kohti muuta Tianjinia muunmuassa kadulle, jossa myytiin Stinky Tofua ja mielestäni erittäin ällöttäviä kokonaisia mustekaloja tikun päässä.

Juna takaisinpäin lähti vasta yhdeksän jälkeen illalla, joten päätimme nauttia lasilliset viiniä espanjalaisessa Tapas- baarissa (jossa ruoka oli tosin kiinalaista…) ennen kuin suuntasimme juna-asemalle. Pimeällä Tianjin oli vieläkin upeampi. Taivaalla lensi useita kymmeniä toivomuslyhtyjä ja korkeat rakennukset oli valaistu henkeäsalpaavasti.

Saimme kaksi lyhtyä yhden hinnalla, joten päätimme päättää Tianjinin reissun kiinalaiseen tapaan sytyttämällä toivomuslyhdyn. Kaikkihan tietävät, että toivomuksia ei saa sanoa ääneen joten pidetään se salaisuutena ainakin toistaiseksi, sillä kuka tietää, ehkä kiinalaiset toivomuslyhdyt toimivatkin ihan oikeasti;)

Kirjoitteli,

Henna

Terveisiä Pekingistä

Hahaa keksin ehkä vihdoin keinon kiertää suuri palomuuri ja lisätä kuvia blogiin? Se nähdään kohta...

Viimepäivät ovatkin kuluneet mukavasti, nimittäin lomaillessa, sillä Kiinassa on ensi viikon tiistaihin asti kansallinen loma. Suunnitelmissa oli käydä katsomassa Pekingin nähtävyyksiä, mutta kansallinen loma tarkoittaa myös sitä että koko Kiina suuntaa kohti pääkaupunkia ja siksi esimerkiksi kielletty kaupunki ei tullut kuuloonkaan suunnitelmia laatiessa. Onneksi Pekingissä on vaikka mitä nähtävää, vaikka jättäisikin suosituimmat turistikohteet toiseen kertaan:)

Pekingissä asuessani olen huomannut yhden asian. Kannattaa tutustua oikeisiin ihmisiin, jotka tuntevat lisää ihmisiä. Oikeilla kontakteilla pääsee monen mutkan ohitse ja yleensä säästää sievoisen summan rahaakin. Tämä sääntö pätee lähinnä yöelämään, mutta viime viikon lauantaina pääsin nauttimaan vähän erilaisesta aktiviteetista.

Suuntasimme nimittäin noin puoliseitsemältä aamulla kohti Pekingin olympiakaupunkia, jossa osallistuimme Colour Festivaliin, viralliselta nimeltään Rainbow Run. Käytännössä tapahtumassa käveltiin/ juostiin viiden kilometrin matka, samalla kun ihmiset heittelivät toisiaan (myrkyttömällä?) värijauheella. Lähes ainoina länsimaisen näköisinä henkilöinä olimme tietenkin kaikkien suosikkikohde ja juoksun loppuessa päältämme löytyi aikamoinen väriskaala.

Suurin osa lomapäivistä on mennyt lähinnä shoppaillessa ja Pekingiin noin yleensä tutustuessa. Ostimme San Li Tunista ison kasan DVD:itä joita on nyt mukava katsella IKEA reissun jälkeen mukavasti sisustetussa huoneessa. En oikeastaan ostanut muuta kun lakanat, pari kynttilää, pyyhkeitä ja tyynyn, mutta pienetkin asiat piristävät tätä tylsää huonetta aika mukavasti.

Kiinan IKEAkin oli oikeastaan aikamoinen kokemus. Toisin kuin Suomessa, jossa IKEAssa shoppailu on oikeastaan aika helppoa, täällä Kiinassa siellä leikitään kotia. Kokonaisia perheitä nukkuu esittelyhuoneissa, syö esittelykeittiöissä (emme edes uskaltaneet vilkaista vessaan..) ja jono ravintolaan oli ainakin kaksi tuntia pitkä, joten tällä kertaa jäi IKEAn lihapullat kiinalaisille. No, ainakin huone on nyt mukavampi!

Vaikka tiesimme, että turistikohteet ovat luultavasti ihan tupaten täynnä, päätimme silti torstaina kerätä rohkeutemme ja suunnata Kesäpalatsiin. Lippu muurien sisäpuolelle maksoi huimat 15 yuania opiskelija-alennuksella ja mielestäni kokemus oli joka sentin (tai maon) arvoinen.

Kesäpalatsi olisi varmasti vielä rauhallisempi paikka ilman puolta miljoonaa muutakin ihmistä, mutta ainakin saimme nauttia vihreistä puista ja sinisestä taivaasta. Olen huomannut että Pekingin säätä on mahdoton ennustaa. Vaikka tänään olisi lämmintä ja sininen taivas, saattaa seuraavana päivänä kaivata talvitakkia ja kolmantena taas sataa kaatamalla. Pahimpia ovat kuitenkin n.s apokalyptiset päivät (Kuten venäläinen ystäväni Katya ne nimesi) jolloin näkee hädintuskin eteensä eikä oikeastaan edes halua ajatella mitä kaikkia myrkkyjä sitä keuhkoihinsa vetää.

Toistaiseksi olemme kuitenkin saaneet nauttia suhteellisen hyvistä säistä ja sadepäivinä koulun lähellä sijaitsevassa kahvilassa inkivääriteetä juodessani en oikeastaan keksi paljoa valitettavaa. Tai no, en ehkä koskaan tule tottumaan kiinalaisiin ja heidän vähintäänkin outoihin tapoihinsa, mutta taidan jättää valittamisblogauksen jonkun apokalyptisen sisällä vietettävän talvipäivän varalle. Kuka tietää, ehkä se on jo huomenna!

Kiinalainen poliisiauto, suuri palomuuri ja poika nimeltä Perjantai

Ihan ensimmäisenä haluan pyytää anteeksi – tämän blogin päivitys täältä Kiinasta ei olekaan ihan helppoa. Nimittäin muunmuassa Facebookin ja Youtuben lisäksi suurella palomuurilla blokattujen sivujen listalle on päässyt myös Blogger. Olen kuitenkin (selvästikin) päässyt kiertämään kyseisen palomuurin ainakin tänään! En myöskään pysty lisäämään tekstiin kuvia. Huoh, Kiina.

Saavuin Kiinaan vähän yli viikko sitten, noin kuuden aikaan lauantai aamuna. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä ihan hyvin, sillä lentokentällä pääsi etenemään oikein mukavasti ja vaikka laukkua täytyikin odotella melkein tunti, jatkoin hyvillä mielin kohti BTBUta etukäteen katsomallani bussilla.

Bussin saapuessa oikealle pysäkille, pääsin panikoimaan ensimmäistä kertaa. Pysäkki oli nimittäin ison tien sivussa, enkä tietenkään voinut käyttää puhelimeni karttapalvelua joten hetken vaelleltuani isojen laukkujen kanssa, päädyin ottamaan taksin.

Taksilla pääsin BTBUlle suhteellisen helposti, vaikka kuski joutuikin kysymään neuvoa pari kertaa. Koululla huokaisin helpotuksesta ja kävelin päärakennukseen, jossa minun olisi pitänyt saada yhteys henkilöön nimeltä Tina, mutta kyseinen henkilö ei tietenkään vastannut puhelimeen ja toimisto oli luonnollisesti kiinni koska oli lauantai. Tässä vaiheessa otin syvän henkäyksen ja katsoin kelloa, joka oli vasta yhdeksän ja istuin aulaan odottamaan. Ehkä saisin yhteyden myöhemmin.

Kellon lähestyessä yhtätoista ja noin kymmenen vastaamattoman puhelun jälkeen aloin jo harkita lähimpään hotelliin kirjautumista. Kukaan koulussa lauantaisin työskentelevä henkilö ei nimittäin puhunut englantia, ja halusin noin 15 tunnin matkustamisen jälkeen suihkuun ja ruokaa.

Seuraavan tunnin aikana alkoikin tapahtua. Koulun vartija kutsui paikalle kiinalaisen opiskelijan joka puhui englantia. Hänen kauttaan minulle selvisi, että koulu on kiinni maanantaihin asti ja että Tina on paikalla vasta 8.30 maanantai-aamuna. Hetken kuluttua apunani oli noin 6 kiinalaista opiskelijaa, joista yksi – poika nimeltä Perjantai – vei minut International dormiin, hoiti sisäänkirjautumisen ja vei minut vielä syömään koulun ruokalaan.

Palattuani dormiin lounaan jälkeen huokaisin helpotuksesta ja sallin itselleni ansaitut 3 tunnin päiväunet. Herättyäni päätin lähteä tutkimaan kampusta omin päin, mutta törmäsinkin samassa siivessä asuviin ruotsalaistyttöihin, jotka kutsuivat minut viettämään iltaa muiden vaihtareiden kanssa. Vaikka olinkin väsynyt, päätin että haluan tutustua ihmisiin, joiden kanssa tulisin viettämään seuraavat kuukaudet.

Maanantaina pääsin vihdoin rekisteröitymään ja ensimmäisille oppitunneilleni. Vaihtarien tunnit pidetään kaikki samassa luokassa, joka muistuttaa jonkun kauhuleffan lavasteita kalteriovineen ja ränsistyneine penkkeineen. Opettajien englanninkielen taso vaihtelee kauheasta hirveään ja opetuksen sisältö on aineesta huolimatta sama – Kiinan historia. Tuntien aikana onkin siis paras keskittyä esimerkiksi kiinankielen opiskeluun tai blogin päivittämiseen. Opiskelun olen suosiolla jättänyt vapaa-ajalle, koska silloin voin käydä powerpointit läpi kaikessa rauhassa ja katsoa mistä kurssilla oikeasti on kyse.

Kampuksella on usein aika tylsää, joten olemme vaihtarien kanssa keksineet kaikenlaista tekemistä kuten sulkapallon pelaaminen, kuntosali ja pelikortit – ainakin silloin kun kampukselta lähteminen ei ole mahdollista. Harvoin nettikään toimii niin hyvin, että oikeasti pääsisi katsomaan esimerkiksi elokuvia.

Viime viikonloppuna kävin kaverieni kanssa Beihai puistossa, joka sijaitsee Kielletyn kaupungin vieressä, sekä Nanluoguxiangin kadulla. Löysimme ihanan länsimaisen ravintolan ja paljon kivan oloisia kahviloita. Sinne palataan ihan varmasti.

Beihai puistossa oli paljon temppeleitä ja iso järvi, jossa paikalliset seilasivat ympäriinsä pienillä veneillä. Uskomattoman rauhallinen paikka ja ilmakin tuntui ihanan puhtaalta.

Toinen viikko Kiinassa alkoikin vauhdilla. Pääsin muunmuassa kiinalaisen poliisiauton kyytiin ja jopa poliisiasemalle asti. Ennen kuin kukaan panikoi, ei – en tehnyt mitään rikollista. Olimme palaamassa kiinalaisesta kauppakeskuksesta (joka oli 5 kerroksinen, monesta rakennuksesta koostuva tuhlausparatiisi. Onnistuin kuitenkin hillitsemään itseni ja pääsin ulos tuhlattuani vain 45 RMB) kun aivan tavallisen näköinen mies törmäsi kaveriini ja noin 10 sekunnin kuluttua tajusimme että kaverini puhelin oli varastettu. No varas oli tietenkin hypännyt takaisin bussiin ja onnellisesti pakomatkalla, joten kiirehdimme kiinaa puhuvan kaverimme luokse soittamaan poliisille.

Noin viidessä minuutissa meidän kaikkien piti hakea passit ja mennä koulun portin eteen, josta meidät haettiin poliisiautolla! Vartijoilla oli ainakin hauskaa kun viisi länsimaista opiskelijaa astui poliisiautoon hämmentyneenä. Poliisiasemalla meidät pyydettiin istumaan ja kertomaan kaikki pienetkin yksityiskohdat varkaudesta, kunnes noin puolen tunnin kuulustelun jälkeen pääsimme takaisin kotiin – jälleen poliisiautossa.

No ei voi ainakaan sanoa, että elämä ei olisi jännittävää!

Kirjoitteli,

Kärsivällisyyttä ja nyrkkeilysäkki

Jo 16-vuotiaasta olen tiennyt mitä haluan opiskella. Aikalailla yhtä pitkään olen myös tiennyt haluavani suunnata opinnoissani Aasiaan. Jos joku olisi kertonut 16-vuotiaalle Hennalle että 20-vuotiaana olet sekä työskennellyt Hongkongissa että opiskellut Pekingissä, olisin varmaankin pyörtynyt.

Mikä Kiinassa sitten kiehtoo, siihen en koskaan ole osannut vastata. En ole erityisen kiinnostunut Kiinan historiasta tai kielestä, enkä suuremmin pidä kiinalaisesta ruoastakaan. Silti Kiinassa on aina ollut sitä jotakin. Ja vietettyäni vajaan kuukauden Suomessa, on ensi perjantaina jälleen aika siirtyä Kiinan puolelle.

Olen käynyt Pekingissä kerran vuonna 1999. Muistan siitä reissusta ärsyttävän tädin ravintolasta, "ihan hienon" kultaisen valtaistuimen kielletyssä kaupungissa, kiinalaisten leimasinten musteen tuoksun, keltaiset kuomat ja lihanmakuiset sipsit pilvenpiirtäjässä, Valokuva-albumeita ja videopätkiä selaamalla saattaisin muistaa enemmänkin, mutta sinne asti en ole vielä päässyt. 

Kiinaan lähtö ei muuten todellakaan ole ihan helppo juttu ja siihen tarvitaan paljon kärsivällisyyttä sekä noin 300 sivua paperia (laske tähän myös nenäliinat, niitä tarvitaan) ja ainakin minun tapauksessani myös auto, parisataa euroa sekä nyrkkeilysäkki tai vastaava esine, johon voit purkaa ärtymyksesi.

Ensin piti täyttää koulun hakemus netissä, johon tarvittiin niin opintosuunnitelma (koitapa tehdä sellainen ilman ko koulun kurssilistaa...),  lista suoritetuista opinnoista, todistus englannin kielen taidosta, imarteleva kirje syistä joiden takia haluan juuri Heidän yliopistoonsa, todistus siitä, etten sairasta ruttoa, lepraa tai psykoosia, röntgen kuvat, sydänfilmi ja passikuvat sekä kopiot kaikista virallisista asiakirjoistani.  

Tämän paperikasan skannattuani pääsin odottelemaan DHL:n lähetystä, jonka pääsin hakemaan Valkeakoskelta, vain ajaakseni seuraavana päivänä Helsingin Kulosaareen hakemaan viisumia. Arvatkaa oliko suurlähetystö muuten kiinni juurikin sinä keskiviikkona? No oli. Arvatkaa oliko siitä mitään ilmoitusta? No ei.

Seuraavana päivänä palasin Helsinkiin vähintäänkin ärtyneenä tunkemaan noin tietosanakirjan verran paperia pienestä luukusta sisään ja tänä aamuna pääsin jälleen kauniiseen Kulosaareen hakemaan viisumini, jälleen pienestä luukusta. En tiedä onko Kiinan suurlähetystössä lailla kielletty puhuminen ja hymyily, mutta siltä ainakin vaikutti.

Lisäksi olen päässyt käymään passikuvassa koska Pekingin päässä niitä tarvitaan ainakin 8, Nyt jäljellä on enää rahanvaihto sekä käsimatkatavaroiden pakkaus, kaksi asiaa joiden luulisi käyvän suhteellisen helposti. Tosin kun kyse on Kiinasta, voin vain toivoa.

Home sweet home

Hongkongin kokoisen suurkaupungin jälkeen oli vähintäänkin outoa saapua 200,000 ihmisen asuttamalle Tampereelle, joka kuitenkin on aina ollut mun kotikaupunkini. Ennen mielestäni suhteellisen vilkkaan kaupungin kadut tuntuvat tyhjiltä sivukujilta, Suomen kesälle ominainen valoisuus tuntuu jotenkin epätodelliselta ja 10 kerroksiset talot matalilta. Toisaalta täällä Suomessa on aika kaunista karun metropolin jälkeen. Ja todella rauhallista.

Koskenranta

Niin rauhallista

Vaikka ikävöinkin Hongkongia jo lentokoneeseen astuessani, Suomeen on kuitenkin mukava palata. Pääsin heti ensimmäisenä viikonloppuna itselleni niin rakkaaseen Simolaan - meidän kesämökille, tai oikeastaan loma-asunnolle, koska ollaan siellä vuoden ympäri. Maaseudun rauhassa jet lagistakin oli helppo päästä eroon ja pääsimpä vielä sienimetsällekin tänä kesänä.

Maaseudun kauneutta

Tänne oli ikävä

Metsässä

Ihaninta Suomeenpaluussa oli kuitenkin se, että näin jälleen mun pikkuprinssiäni eli meidän Parsonrussellin terrieriä Pekkaa ja ystäviäni sekä tietenkin perhettäni. Käväisin myös katsastamassa Tampereen yöelämän, mutta taisin suunnata sinne liian pian Hongkongin jälkeen, koska meininki oli aika matalalla Lan Kwai Fongiin verrattuna.

Kulta

Sylivauva

Karoliina ♥

Vaikka Suomeen onkin kiva palata, on myös kiva tietää että täällä ei tarvitse olla kovin kauaa. Lukukausi Pekingissä alkaa meinaan 8. Syyskuuta, tosin saatan suunnata sinne hieman myöhässä, sillä viisumin saannissa kestää viikko ja pystyn hakemaan sitä vasta syyskuun alettua.

Jos Hongkongiin lähtö tuntui nopealta, Pekingiin lähtö vasta tulikin puun takaa. Koulujen välillä tapahtuneen informaatiokatkon takia koko vaihdon ympärillä vallinnut epävarmuus alkoi vihdoin hälvetä tänä aamuna saadessani viestin että kaikki alkaa pikkuhiljaa järjestyä.

Kiinaan lähtö ei muuten oo läheskään yhtä helppoa kuin Hongkongiin lähtö. Oleskeluluvan saadakseni olen nimittäin käynyt mittauttamassa sydänkäyräni, röntgenkuvaamassa rintakehäni ja totesihan se lääkäri myös että mulla ei oo myöskään ruttoa tai lepraa - tai mitä näitä Euroopassa ja etenkin Suomessa todella yleisiä tauteja siinä kaavakkeessa nyt kyseltiinkään.

Seuraavat viikot tulevat varmasti olemaan elämäni kiireisimpiä mutta ainakin tiedän minne olen menossa. Niin, ja voisin ehkä oikeasti vihdoin opetella kirjoittamaan nimeni kiinankielellä.

P.S Oli jo aikakin päivittää blogin headeri;)