Matkalaukkuelämää

Vähän alle vuosi sitten lähetin yhden toiveikkaan sähköpostiviestin Hongkongiin. Yksi viesti johti toiseen ja parin kuukauden päästä istuinkin jo lentokoneessa kohti Aasian New Yorkia. Hongkongista päädyin suunnitellusti Pekingiin ja sieltä vähän vähemmän suunnitellusti tänne Thunder Bayhin. Suomessa olen viettänyt Hongkongin, Kiinan ja Kanadan välillä noin kuusi viikkoa. Olen siis periaatteessa käynyt Suomessa vain pakkaamassa laukkuni uudelleen ja halaamassa Pekkaa (meidän perheen koira).

Matkalaukullisella tavaraa pärjää oikeastaan ihan hyvin. Vaatteita ja kenkiä saa ostettua mistä vaan, mikäli Suomesta mukaan otetut vaatteet alkavat kyllästyttää ja kosmetiikkaa saa jokapuolelta maailmaa. Kiinaan lähtijälle suosittelisin kuitenkin niiden tuttujen lääkkeiden ja ihonpuhdistusaineiden mukaan ottamista, sillä niitä ei löydä sieltä ihan helposti ainakaan ilman kiinankielen taitoa.

Jotain Suomesta...

Itselleni tärkeimpiä tavaroita ulkomailla asuessani ovat olleet tietokone, puhelin, passi ja pankkikortti. Niillä pärjää jo aika pitkälle. Mukaan kannattaa myös pakata jotain Suomesta muistuttavaa, esimerkiksi kirjoja tai valokuvia. Äitini lähetti minulle juuri ristikkolehden, jonka täyttäminen on hyvää suomenkielen harjoitusta, sillä suomea ei tule juurikaan puhuttua täällä Kanadassa.

Klonkku:D

Viime viikot ovat kuluneet aikalailla kuntosalilla ja pelihuoneessa biljardia pelaten. Maanantaina täällä Kanadassa vietettiin Family Day:tä eli perhepäivää, joka on yleinen vapaapäivä, joten kävimme parin kaverin kanssa katsomassa tapahtumaa nimeltä Winterfest. Tapahtuma kuulosti Facebookissa ihan hyvältä, mutta kierrettyämme lumiveistokset noin kahdessakymmenessä minuutissa, päätimme suunnata takaisin kotiin ja no, viettää taas yhden illan pelaamalla biljardia.

Ihan ok juosta näissä maisemissa

Olen kuitenkin alkanut tavallaan pitää tästä rauhallisesta elämäntyylistä. Kiinan ja Hongkongin pyörityksen jälkeen hiljainen pikkukaupunki Kanadassa on ihan mukava kokemus. Elokuvaillat kotona peiton alla ja juoksulenkit joen reunaa pitkin auringon laskiessa kylmästä talvesta huolimatta ovat jotain, mistä olen oppinut nauttimaan täällä Thunder Bayssa. Oikeassa seurassa hauskan elämän löytää mistä vain:)

Kevättä odotellessa

From: Hong Kong International To: Helsinki - Vantaa

About three months ago, during one of the many sleepless nights I had before going to Hong Kong I was playing with different scenarios about Hong Kong. What if I don't like my job? What if I start to miss home? What if I don't meet any nice people? Knowing myself (or so I thought) I was 100% sure that I would cry myself to sleep for at least 10 times while embracing a Finnish book and looking at pictures of reindeer and hills.

If only I had known how wrong I was. What if I don't like my job? I can't remember a single day that I actually wouldn't have wanted to go to work. What if I start to miss home? I can't remember myself wishing I was in Finland. Except once - as I was walking home in this deadly heat - I think I wished I could be in the middle of a Finnish winter.

What if I don't meet any nice people? And here's where I went really wrong. During these three months I've built my social life up again from a scratch. I've met people with whom I can be myself . People, that I want to keep in touch with in the future.

Before I left Finland, I read through (more like memorised by heart) around three Hong Kong guide books and marked all the things that I wanted to do during my three months. I wanted to...

....Visit Macao

....Go to at least one hike

....See Big Buddha

...Visit Disneyland

 ...See Lan Kwai Fong ("once")

...See Infinity Pool

 ...Spend time on the beach 

 ...if possible, visit an Asian convention

...and of course Victoria Peak

...and Afternoon tea

...and first and foremost - learn how to enjoy life.

And I ended up doing every single thing from my little bucket list, most of them more than once. What surprised me the most was how much better I learned to know myself. I learned that hey, I can actually do things. I learned to smile more and rejoice the little things like my doorman saying hello to me every morning.

I haven't really talked about my job and I won't talk about it in the future either - at least not in this blog - but I've got to say that career wise Hong Kong was definitely the right choice. I learned so much more both about entrepreneurship and marketing and I think I know just a little bit better what I want to do for living in the future.

To conclude, I think I have spent the best summer of my life so far. That summer comes to an end tomorrow as my plane takes off to Finland. Of course, it feels horrible to leave it all behind and I will surely miss this place but right now, it's my time leave for the new adventures!

P.S I still have no clue how to write my name in Chinese although I've added that fancy little picture to all of my posts.

Tai Long Wan ja ajatuksia lähtemisestä

Viikon päästä huomenna istun lentokoneessa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Viikon päästä huomenna näen rakkaan koirani sekä muun perheeni ja hengitän Suomen puhdasta ilmaa. Vaikka koko ajatus Suomeen palaamisesta aiheuttaa mulle päänsärkyä, oon silti tavallaan onnellinen että pääsen takaisin "rakkaaseen" kotimaahani.

Jo ennen kun lähdin Hongkongiin, olin sitä mieltä että mä en vaan kuulu Suomeen ja täällä 3 kuukautta asusteltuani oon entistä varmempi siitä, että mun tulevaisuus on ehdottomasti jossain muualla kuin Suomessa. Onko se Hongkongissa? Ehkä, ehkä ei, sitä ei voi kukaan vielä tietää! Oon kyllä 100% varma että palaan Hongkongiin vielä ainakin turistina, jollen pidemmäksikin aikaa.

Hongkong on siitä kiva paikka että vaikka periaatteessa asut suurkaupungissa, koko aluetta ympäröi ihan mahtava luonto. Viime viikon lauantaina lähdin kerrankin suunnitelman mukaisesti (aka ei nukuttu koko lauantai aamupäivää niinkun yleensä) kaverieni kanssa kohti Tai Long Wanin rantaa. Sinne piti kävellä n. 1,5 tuntia ja mun mielestä se oli todellakin sen arvoista.

Maisemia

Tai Long Waniin päästäkseen pitää ensin mennä Sai Kungiin, jonne pääsee jollain metro + minibussi yhdistelmällä tai sit voi mennä helpoimman kautta ja ottaa taksin niinkun me tehtiin. Sai Kungista matka jatkui toisella taksilla kohti paviljonkia, josta polku (tai asvaltoitu tie) kohti Tai Long Wania lähti.Taksimatka kyseiselle paviljongille oli aika jännä koska sinne meni tasan yhden auton levyinen tie, mutta autot luonnollisesti kulki kahteen suuntaan. Hui.

Lehmä?? Kiltti lehmä?

Portaita 

Polku oli aika helppokulkuista mutta sisälsi aika paljon jyrkkää nousua, joka n.40 asteen helteessä tuntui vähemmän kivalta. Polulla oli myös todella paljon vapaana kulkevia lehmiä jotka (onneksi) oli kesyjä koska kuuma sää ja jyrkkä polku ei todellakaan oo kiva paikka juosta pakoon agressiiviselta lehmältä. Itse rannalle laskeutui pitkä litania portaita, mutta ne portaat oli kaiken sen kiipeämisen arvoisia koska alhaalla odotti mitä upein (ja hiljaisin) ranta!

Siellä rannalla menikin sitten koko päivä vedessä lilluessa ja rannalla maatessa aina ilta seitsemään asti, kunnes otettiin speedboat takaisin Sai Kungiin. Speedboat oli myös aikamoinen kokemus, sillä kyseisessä paatissa ei ollut minkäänlaisia turvavöitä ja se kirjaimellisesti hyppi aaltojen päällä pilkkopimeässä. No, ainakin oli hauskaa:) Vaikka olin väsynyt, jatkoin silti Hongkongin viikonloppuperinnettä ja päästyäni kotiin ja vietettyäni n. tunnin suihkussa (enkä varmaan siltikään saanut kaikkea hiekkaa pois hiuksistani) suuntasin kohti ah niin tuttua Lan Kwai Fongia.

Vaikka oon asunut Hongkongissa nyt 3 kuukautta, en silti ollut koskaan kokeillut Hotpotia, ja kun huomasin että seuraavana tiistaina meetupissa oli hot pot event, en voinut muuta kuin osallistua. Hot pot on siis keskellä pöytää oleva kiehuva kattila, jossa kokataan itse kaiken maailman lihoja ja kasviksia. Mun suosikki oli tofu, koska en oikeastaan välitä kauheasti lihasta etenkään täällä, koska se on melkein pelkkää luuta ja kudosta.

Niin paljon ruokaa

Hot pot oli ihan jännä kokemus mutta jos ollaan ihan rehellisiä niin kerta riitti. Muhun ei vaan iskeny se, että samassa kattilassa keitettiin kanaa, kalaa, nautaa ja vaikka mitä muuta. Ilman pekingiläistä satay kastiketta mikään ei varmaan edes olis maistunut miltään. No, tulipahan kokeiltua:)

Eilen menin töistä suoraan Granville roadille, joka on tosi hyvä shoppailukatu ihan mun vieressä (arvatkaa muuten oonko käynyt siellä monta kertaa ennen? No en.) Siinä kaupoilla pyöriessäni kävelin paikallisen kotipizzan eli Paisanosin ohi ja bongasin tän...herkun? En uskaltanut maistaa.

Diabetes pizzan muodossa

Mulla on jäljellä enään 7 päivää ja niihin sisältyy aivan liian paljon kaikkea tylsää tekemistä, shoppailua sekä hyvästejä koska moni mun kavereista palaa kotimaahansa tässä kuussa. Aika vaan loppuu kesken.

Ehkä munkin on oikeasti aika palata kotiin:) Ainakin pariksi viikoksi, meinaan sain aika jännää sähköpostia Pekingistä ja tällä hetkellä näyttää siltä että BTBU kutsuu sittenkin kaikkien ongelmien jälkeen! Jee! Lisäinfoa odotellessa...

Viimeiset viikot Hongkongissa

Vaikka kuinka haluaisin jäädä tähän suurkaupunkiin ja jatkaa elämääni täällä, on kuitenkin pakko kohdata se tosiasia että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jotenkin uskomatonta että vajaa kolmen viikon päästä istun lentokoneessa 9 tunnin lennolla kohti Suomea. Tänään suuntaan töiden jälkeen vuokratoimistolle sopiin check outista niin, että ehdin lennolleni 15.8 klo 9.30 ja vaikka kuinka haluaisin vaan tehdä jotain hauskaa tänään, niin edessä on tavaroiden läpikäynti koska on aika laittaa laatikollinen tavaraa Suomeen:(

Oon kuitenkin yrittänyt pitää itseni kiireisenä, ettei Suomeen lähteminen masentaisi liikaa. Yhtenä torstai iltana suuntasin italialaiseen Design iltaan (ei, me ei menty sinne vaan koska siellä tarjoiltiin ilmaista viiniä.) Oli kiva pukeutua vaihteeks vähän hienommin ja edes esittää sivistynyttä hyvässä seurassa.

Pari kuukautta täällä asuttuani alkaa jo pikku hiljaa tuntea aika monta ihmistä. Hyvä juttu koska aina on seuraa, huono juttu koska niille kaikille pitää sanoa hyvästit parin viikon kuluttua. Paras puoli on kuitenkin se, että aina löytyy tekemistä. Lauantaina suuntasin toista kertaa Macauun, jossa sattui olemaan jonkinlainen tanssifestivaali. Oli siellä muuten Suomenkin joukkue, mutta en tiedä oliko ne oikeesti suomalaisia...

Macausta palattuamme suunnattiin LKF:lle johonkin olutfestivaaliin, tarkoitus oli lähteä aikaisin takas kotiin nukkumaan rankan matkapäivän jälkeen mutta palasin kotiin metrolla (joka muuten kulkee 6.00-1.00, ei en lähtenyt ennen yhtä) joten musta vähän tuntuu että suunnitelma ei onnistunu:D

♥

Tuli  muuten käytyä myös Victoria Peakilla toistamiseen, tällä kertaa tosin illalla ja täytyy sanoa että Hongkong on todella upean näköinen auringon laskettua. Peakilla oli hirvee määrä heinäsirkkoja joiden ääni kuulosti ihan auton hälytykseltä (tai sit se oli auton hälytysääni). Jatkettiin matkaa vielä yksille Tsim Sha Tsuihin ettei tarvinnu ottaa taksia metron sulkeuduttua. En muistanu ottaa kuvaa mutta iSquarella sijaitsevasta eyebarista on todella upea näköala. 

Yritettiin ottaa kuva jossa valot näkyy taustalla mut ei onnistunu;D

Loputon valomeri

Perjantaina pääsin työn puolesta käymään ani-comissa, joka on yks Hongkongin suurimmista coneista. Kokemus oli tosi mielenkiintoinen, koska vaikka mulla on pitkä historia cosplay-harrastuksesta takana ja oon käynyt Suomen lisäksi conissa myös Ruotsissa, Ani-com oli jotain ihan erilaista! tapahtuma järjestettiin isossa messukeskuksessa ja siellä oli standit niin Play Stationilla, X-boxilla, Sanriolla kun Marvelillakin sekä varmaan joka ikisellä jonkinlaista animea/mangaa julkaisevalla yrityksellä.

Flyer

Saatoin ihan vähän fangirlata

 Vaikka musta olikin hienoa nähdä paikallisia cossaajia, oli kyllä harvinaisen ärsyttävää kattoo niitä tilattuja pukuja. Noin sadasta cossaajasta ehkä yhdellä oli itse tehty puku. En tuomitse, mutta kun on kuuden vuoden ajan vääntänyt pukuja kuumaliimapalovammojen, viimeisen illan tuskan ja kyyneleiden kera, en jaksanut innostua niin paljon cossaajista. Vaikka mun cosplay/con-innostus on aikalailla kuollut, huomasin edelleen innostuvani suuresta Narutosta Jump Starsin standilla sekä hiljaa itkeväni nähdessäni pilalle takkuuntuneen peruukin. Kuka tietää, ehkä palaan rakkaan harrastukseni pariin Suomeen palattuani;)

Kuolin salaa innostuksesta

!!!!!

Juuri sopivan mittaisen conipäivän (3 tuntia) jälkeen suuntasin Causeway baylle työkaverini kanssa Wired coffeehen, jossa oli rajoitetun ajan käynnissä oleva Kumamoto kahvila. Ja se kahvi oli niin hyvää että melkein maistoin olevani Suomessa. Pitänee mennä uudestaan. Parasta oli kuitenkin se, että kahvi myös näytti supersöpöltä!

Ihana!

Kumamoto

Jatkoin matkaani lounaan jälkeen vielä shoppaileen ja sen jälkeen kotiin. Illalla suuntasin Kristinan luokse aloittelemaan iltaa ja siitä se sitten jatkuikin normaaliin Perjantai tyyliin myöhään. Huhhuh. Lauantain pyhitin täysin nukkumiselle vaikka suunnitelmissa olikin vaellusretki. Joskus pitää vaan olla yks päivä ihan rauhassa, eikö niin? Pesin pyykkiä, siivosin kämpän, kävin juoksulenkillä ja kaupassa ja ennen kaikkea rauhotuin. Elämä täällä on välillä vähän liiankin hullua:D

Sunnuntai aamuna heräsin 6.30 ja lähdin jälleen lenkille ennen kun suuntasin kohti Central Pier 10, josta lähti vene kohti merta. Kyseessä ei tietenkään ollut mikä tahansa vene, vaan kuuluisa junk boat! Olin halunnu junkille jo pitkään, joten olin todella innoissani - enkä turhaan. Vene oli ihan mahtava kokemus liukumäkineen kaikkineen ja oli tosi kiva päästä mereen uimaan.

girls♥

Vaikka veneellä oli hauskaa, oli se kuitenkin aika väsyttävää. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa illalliselle johonkin päin LKF:ää ja siitä vielä hetkeksi Red Bariin hengaileen parhaassa kaveriporukassa♥ Oli myös aika hyvästellä Ela, joka on ollut tärkeä osa meidän porukkaa ja jota varmasti tulee ikävä. Illalla skypetin vielä parhaan ystäväni Karoliinan kanssa. Ikävä ♥

Seikkailuja

Kun kirjoitan tätä mulla on enää 30 päivää jäljellä Hongkongissa. Jotenkin tuntuu ihan uskomattomalta että olisin ollu täällä jo yli 2 kuukautta! Se aika on menny todella nopeasti ja sisältäny mitä ihmeellisimpiä seikkailuja ympäri Hongkongia. Mitä ikinä tuleekaan eteen tän viimesen kuukauden aikana yks asia on varma - en koskaan tuu unohtaan näitä kolmea kuukautta Hongkongin vilinässä!

Vaikka Hongkong paikkana on jo itsessään mieleenjäävä ja täynnä kaikkea ihmeellistä, parhaat muistot mulla on kuitenkin mun uusien ystävien kanssa. Ystävien, jotka tapasin sattumalta yhdessä Tapas-illassa johon menin koska ei ollut muutakaan tekemistä. Ystävien, joiden kautta tapasin uusia ystäviä ja tapaan koko ajan lisää.

Viimeiseen pariin viikkoon (päivitän sit joka viikko, hah hahah) on mahtunu aika paljon kaikkee hauskaa. BBQ- juhlat Shek O:lla oli just niin rentouttavat kun halusinkin niiden olevan eikä kylmä (ja halpa) mango daiquiri oo koskaan maistunu niin hyvältä. Ilta päättyi mukavasti IFC kattoterassille ja syvällisten keskusteluiden jälkeen kotiin ennen metron sulkeutumista eli sain kunnon yöunet!

Kunnon yöunia todella tarvittiin, koska seuraavana päivänä oli luvassa "pieni kävely" Infinity poolille. Se pieni kävely oli 2 kilometriä pelkkiä portaita 40 asteen lämmössä ja ne portaat johti toisille portaille ja sit piti kiivetä kallioo pitkin altaalle ja yrittää olla katsomatta alas. Ylös päästyäni ja vannottuani että nimi infinity pool tulee siitä että sinne menee infinite stairs, olin kuitenkin aika onnellinen sukeltaessani viileään veteen. Mun kuvat ei oo parhaita mahdollisia koska en omista kameraa ja puhelimen putoaminen veteen oli liian pelottava ajatus mutta oli se aika hieno paikka!

Infinity pool

Nätit maisemat palatessa

Lehmä wtf

Kun päästiin alas Infinity poolilta mentiin suoraan Tung chungiin ja siellä Pizza Hutiin jossa jouduttiin oottaan 15 min ruokaa ja se tuntu ikuisuudelta. Kun pääsin kotiin, menin suihkun kautta suoraan nukkuun ja nukuin paremmin kun pitkään aikaan.

Keskiviikkona menin syömään uusien tuttujen kanssa ja päädyttiin Ladie's nightiin sen kivan Jazz paikan jälkeen jossa olin käyny aikasemmin mun vanhempien kanssa. Tällä kertaa kuulin jopa kun se bändi soitti, tosin koska istuttiin just sen edessä niin ei ollu ihan nautinnollisimmasta päästä. Taidan joku ilta mennä sinne ihan yksin, tilata pullon Crabbiesiä ja vaan nauttia musiikista. Heti kun löydän vapaaillan kalenterista.

Torstaina menin syömään Paulin ja Peonyn kanssa Wagyuun, johon Paul suunnitteli isompaa tapaamista myöhemmin joten testattiin se pienemmällä porukalla ja mun mielestä se sopii hyvin isommallekin porukalle. Tai ainakin ruoka oli hyvää. Jatkettiin iltaa vielä yksille The Globeen, jonka olutvalikoima on isompi kun mun taannoisen kantapubin Belgiassa. Perjantaina jatkoin samaa linjaa ja menin ensin syömään Paulin kanssa ja sitten Saharaan yksille ennen LKF:ää. Sahara on mun suosikkipaikka Hongkongissa, ei pelkästään hyvän ruoan vaan myös kivan tunnelman joka muistuttaa mua kesäilloista mun Valkeakosken asunnon parvekkeella kavereiden kanssa. Good times ♥

Suorat hiukset jotka oli suorat n. 20 minuuttia.

Perjantain jatkuttua pikkutunneille sinänsä hirveässä Magnum yökerhossa, vietin koko lauantain lähinnä keräten voimia tuleviin allasbileisiin. (Joo, teen kyllä muutakin kun biletän täällä, vai teenkö?) Allasbileet pidettiin W-hotellissa, joka oli mulle tuttu paikka taannoisesta viini-illasta ja joka sijaitsi mun ilokseni Kowloonin puolella eli ei tarvinnu tapella taksikuskien kanssa sillan ylittämisestä kotiin palatessa. Aloteltiin iltaa kattoterassilla Wanchaissa pizzan kera ja siitä jatkettiin W-hotelliin. Allas oli tosi hieno ja tunnelma sinänsä oli hyvä aina afterpartyyn asti jossa DJ taisi soittaa samaa kappaletta kolme tuntia. Saatiin kuitenkin  hienot UV-kasvomaalaukset!

Altaassa

Kasvomaalaukset jotka hohti pimeessä

 Otettiin taksi kohti TST:tä n. 3-4 aikaan aamulla ja näytin porukalle missä lähin auki oleva ruokapaikka on ennen kun raahauduttiin Peonyn kanssa kotiin nukkuun muiden jäädessä syömään. Ihanin tyttö Hongkongissa ♥

Sunnuntaina menin North Pointiin syömään kaverien kanssa yllättävän hyvää kiinalaista ruokaa. Olutta tarjoiltiin tässä paikassa kulhosta ja ruoka tuotiin isolle pyörivälle levylle josta kaikkien oli helppo ottaa mitä haluaa. Nerokasta.

 Tänään on luvassa viini-ilta tyttöjen kera ja hyvää ranskalaista ruokaa mutta kirjottelen siitä sitten myöhemmin ettei tästä tuu ihan kamalaa romaania. Tähän loppuun voisin lisätä vielä sen että tällä hetkellä mun tulevaisuus on täysin auki koska ilmeisesti HAMKilla on joku ongelma BTBUn kanssa ja saattaa olla että edessä onkin paluu Suomeen Pekingin sijasta. Onneks mulla on täällä ystäviä jotka auttaa ajatteleen kaikkee muuta. En nimittäin todellakaan oo valmis palaan Valkeakoskelle! Ensi viikonloppuna kuitenkin Macaoon, jos vaikka voittaisin pokeripöydässä miljoonan ja voisinkin jäädä tänne ikuisesti?:D